Mao Zedong (1893–1976) johti Kiinan kommunistit valtaan ja julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi vuonna 1949.
Ensimmäinen Kiinan–Japanin sota (1894–1895) päättyi Kiinan tappioon. Shimonosekin rauhassa Kiina tunnusti Korean itsenäisyyden ja luovutti Taiwanin sekä Pescadores saaret Japanille.
Yuan dynastia syntyi pitkän valloituksen tuloksena: Kublai kaani julisti sen perustetuksi vuonna 1271, mutta mongolit saivat koko Kiinan hallintaansa vasta vuonna 1279.
Taiping kapina oli sisällissota, jossa Hong Xiuquanin johtama liike haastoi Qing dynastian vuosina 1850–1864.
Boksarikapinalla ei ollut yhtä ainoaa syytä: ulkovaltojen vaikutusvallan vastustus kietoutui köyhyyteen, luonnonkatastrofeihin ja paikallisiin uskonnollisiin kiistoihin.
Oopiumisotia käytiin kaksi: Britannia soti Kiinaa vastaan vuosina 1839–1842, ja Britannia ja Ranska vuosina 1856–1860.
Jalkojen sitominen tunnetaan Kiinassa 900 luvulta alkaen. Pieniä jalkoja ihailtiin kauneuden ja aseman merkkinä, ja tutkimus yhdistää tavan joissakin yhteisöissä myös käsitöiden tekemiseen.
Silkkitie oli toisiinsa liittyvien maa ja merireittien verkosto, joka yhdisti Kiinaa muihin yhteiskuntiin kaupan, diplomatian ja kulttuurivaihdon kautta.
Terrakotta armeija tehtiin Qin Shi Huangin hautakompleksia varten, ei käytettäväksi elävien maailmassa.
Kungfutselaisuus nosti moraalisen toiminnan, oppineisuuden ja järjestyneet ihmissuhteet keskeisiksi hallinnon ja yhteiskunnan ihanteiksi.
Neljä suurta keksintöä olivat paperinvalmistus, painaminen, ruuti ja kompassi.
Taivaan mandaatin mukaan hallitsijan oikeus valtaan riippui siitä, hallitsiko hän hyveellisesti.