Kuoleman porteilla: Kuinka kolme räjähdystä, 100 miljoonan dollarin uhkapeli ja yksi viimeinen laukaisu synnyttivät SpaceX:n

Vuoden 2001 lopulla Elon Musk istui Moskovasta palaavassa lentokoneessa raivoissaan. Hänen hullunkurinen suunnitelmansa, ”Mars Oasis”, oli kaatunut. Tarkoituksena oli ostaa venäläinen mannertenvälinen ballistinen ohjus ja lähettää sillä pieni kasvihuone Marsiin herättämään ihmisten kiinnostus avaruustutkimukseen. Neuvottelut olivat päättyneet venäläisten nauruun ja mielestään järjettömän korkeisiin hintapyyntöihin. Jossain Atlantin yllä Musk sanoi matkakumppaneilleen: ”Luulen, että voimme rakentaa raketin itse.”

Siitä turhautumisen hetkestä syntyi vuonna 2002 Space Exploration Technologies, eli SpaceX. Musk rahoitti yrityksen 100 miljoonalla dollarilla, jotka hän sai PayPalin myynnistä eBaylle, ja ryhtyi itse toimitusjohtajaksi ja pääinsinööriksi. Tavoite oli röyhkeän yksinkertainen: tehdä avaruuslennoista niin halpoja, että ihmiskunnasta tulee moniplaneettainen laji.

Mutta tie varastohallista El Segundossa, Kaliforniassa, Cape Canaveralin laukaisualustoille oli kivetty tulipalloilla. Tämä on kertomus siitä, kuinka SpaceX oppi lentämään – käymällä ensin lähellä kuolemaa.

Venäläinen raketti, josta kaikki alkoi

Ennen kuin SpaceX oli yritys, se oli epäonnistunut kauppa. Muskin ”Mars Oasis” -konseptin oli tarkoitus elvyttää yleisön kiinnostus avaruuteen. Hän rahoitti omasta pussistaan matkan Venäjälle ostaakseen kolme mannertenvälistä ohjusta, mutta neuvottelut romahtivat, kun myyjien hintapyyntö oli jopa 8 miljoonaa dollaria raketilta.

Musk oivalsi, ettei esteenä ollut teknologia tai tahto, vaan hinta. Paluulennolla hän teki nopean laskutoimituksen ja totesi, että raaka-aineet muodostivat vain noin 3 prosenttia raketin myyntihinnasta. Loppu oli silkkaa tehottomuutta. Jos hän pystyisi suunnittelemaan yksinkertaisempia raketteja ja valmistamaan suurimman osan osista itse, hän voisi polkea hinnat koko maailman laukaisuteollisuuden alta.

SpaceX rekisteröitiin virallisesti 6. toukokuuta 2002. Yritys aloitti 7 000 neliömetrin entisessä varastohallissa El Segundossa. Visio oli asetettu: tulla ”avaruusalan Southwest Airlinesiksi”, joka tarjoaa edullista ja luotettavaa kuljetusta kiertoradalle.

Falcon 1 ja tuhon partaalla keikkuminen (2006–2008)

SpaceX:n ensimmäinen raketti oli Falcon 1, kaksivaiheinen kantoraketti, joka oli suunniteltu pienten satelliittien laukaisuun. Se oli huomattavasti kilpailijoitaan halvempi, mutta yrityksen piti todistaa sen toimivan. Eikä se toiminut.

Kolme epäonnistumista

Ensimmäinen Falcon 1:n laukaisu maaliskuussa 2006 kesti 25 sekuntia, ennen kuin polttoainevuoto sytytti tulipalon ja tuhosi raketin. Myöhemmin syyksi paljastui alumiininen polttoaineputken mutteri, jonka Kwajaleinin atollin laukaisupaikan suolainen meri-ilma oli syövyttänyt.

Toinen yritys maaliskuussa 2007 onnistui ensimmäisen vaiheen palamisessa, mutta toinen vaihe alkoi heilua hallitsemattomasti irtautumisen jälkeen. Polttoaine hölskyi, ja moottori sammui ennen kiertoradalle pääsyä.

Kolmas laukaisu elokuussa 2008 oli musertavin. Reilun kahden minuutin lennon jälkeen ensimmäisen vaiheen moottori tuotti jäännöstyöntövoimaa vaiheiden irrottua, jolloin se iskeytyi takaisin toiseen vaiheeseen. Seurauksena oli katastrofaalinen vaurio, ja raketti putosi mereen.

Kolme laukaisua. Kolme räjähdystä. Lähes koko Muskin 100 miljoonan dollarin alkusijoitus oli palanut savuna ilmaan. Sekä SpaceX että Tesla – jota Musk piti samaan aikaan hengissä vuoden 2008 finanssikriisin keskellä – olivat viikkojen päässä konkurssista.

Neljäs laukaisu

SpaceX:llä oli jäljellä juuri tarpeeksi osia ja rahaa kyhätäkseen kasaan vielä yhden Falcon 1:n. Tunnelma yrityksessä oli synkkä. Musk muisteli myöhemmin: ”Meillä oli Falcon 1 -raketin kolmas peräkkäinen epäonnistuminen… Jos se neljäs laukaisu olisi epäonnistunut, olisimme olleet mennyttä.”

Syyskuun 28. päivänä 2008 Falcon 1 nousi Omelekin saarelta. Tällä kertaa ensimmäinen vaihe irtautui puhtaasti, ja toisen vaiheen Kestrel-moottori paloi täydellisesti. Raketti saavutti kiertoradan – ensimmäisenä yksityisesti kehitettynä, nestemäistä polttoainetta käyttävänä rakettina koskaan.

Laukaisu oli menestys. Se oli myös ajoituksen ihme. Joulukuussa 2008, vain kuukausia myöhemmin, Nasa myönsi SpaceX:lle 1,6 miljardin dollarin Commercial Resupply Services (CRS) -sopimuksen rahdin toimittamiseksi Kansainväliselle avaruusasemalle (ISS). Yritys oli pelastettu.

Nasan pelastusköysi ja Dragonin saapuminen (2010–2012)

Nasan sopimus vaati suuremman ja tehokkaamman raketin. SpaceX oli jo aloittanut Falcon 9:n suunnittelun. Kyseessä on yhdeksänmoottorinen raketti, joka pystyisi kuljettamaan rahtia – ja lopulta ihmisiä – ISS:lle.

Falcon 9 lensi ensi kertaa 4. kesäkuuta 2010 kantaen Dragon-kapselin testiversiota. Se oli menestys. Sitten 8. joulukuuta 2010 SpaceX laukaisi toimivan Dragon-avaruusaluksen. Siitä tuli historian ensimmäinen kaupallisesti rakennettu ja operoitu avaruusalus, joka kiersi maapallon ja palasi turvallisesti takaisin.

Toukokuun 22. päivänä 2012 Falcon 9 laukaisi Dragonin Cape Canaveralista. Avaruusalus kohtasi ISS:n, ja 25. toukokuuta aseman robottikäsivarsi otti siitä otteen – ensimmäistä kertaa yksityinen avaruusalus telakoitui kiertoradalla olevaan laboratorioon. Tässä olivat aiemmin onnistuneet vain Yhdysvaltojen, Venäjän, Japanin ja Euroopan avaruusjärjestön hallitukset.

Uudelleenkäytön läpimurto (2013–2016)

Muskin alkuperäinen oivallus oli, että kertakäyttöiset raketit tekevät avaruuslennoista sietämättömän kalliita. Ratkaisu oli ilmeinen, joskin pelottavan vaikea: laske rakettivaihe pystysuoraan maahan sen jälkeen, kun se on vienyt hyötykuorman kiertoradalle.

SpaceX vietti vuosia yrittäessään laskea Falcon 9:n ensimmäisiä vaiheita merellä sijaitseville drone-aluksille. Vaiheet kaatuivat ja räjähtivät kerta toisensa jälkeen kameroiden edessä tarjoten yhden vuosikymmenen dramaattisimmista insinöörinäytelmistä.

Sitten, 21. joulukuuta 2015, kaikki muuttui. Falcon 9 nousi, toimitti 11 satelliittia kiertoradalle, ja sen ensimmäinen vaihe palasi Maahan koskettaen pystysuorassa Cape Canaveralin laskeutumisalustaa. Se oli historian ensimmäinen kiertoradalle yltäneen rakettivaiheen onnistunut laskeutuminen.

Sen jälkeen SpaceX on laskeutunut Falcon 9:n rakettivaiheita satoja kertoja ja käyttänyt yksittäisiä vaiheita uudelleen yli 20 kertaa. Raketin onnistumisprosentti on nyt huikeat 99,55.

Crew Dragon ja amerikkalaisten miehitettyjen avaruuslentojen paluu

Samalla kun SpaceX mullisti rahtilaukaisut, Nasa oli innokas lopettamaan astronauttiensa paikkojen ostamisen venäläisiltä Sojuz-raketeilta avaruussukkulaohjelman päätyttyä vuonna 2011. Commercial Crew Program -ohjelma luotiin kumppanuutta varten yksityisten yritysten kanssa miehistöä kuljettavien avaruusalusten rakentamiseksi.

Toukokuun 30. päivänä 2020 Falcon 9 laukaisi Crew Dragon -avaruusaluksen, jonka kyydissä olivat Nasan astronautit Bob Behnken ja Doug Hurley. Demo-2 -lento oli ensimmäinen miehitetty kiertoratalento Yhdysvaltain maaperältä yhdeksään vuoteen ja ensimmäinen koskaan, jonka operoi kaupallinen yritys.

Miehistönsä Endeavouriksi nimeämä kapseli telakoitui ISS:lle ja laskeutui turvallisesti mereen Meksikonlahdella 2. elokuuta 2020. Ensimmäistä kertaa yksityinen yritys oli vienyt ihmisiä avaruusasemalle.

Starship, Starlink ja tulevaisuuden panostukset

SpaceX:n nykyiset hankkeet jakautuvat kahteen monumentaaliseen vetoon: Starshipiin ja Starlinkiin.

Starship on täysin uudelleenkäytettävä, kaksivaiheinen laukaisujärjestelmä, joka on suunniteltu lennoille Kuuhun, Marsiin ja kauemmas. Sen kehitys alkoi toden teolla Boca Chicassa, Texasissa, missä SpaceX rakensi ja testasi prototyyppejä nopealla tahdilla. Varhaiset prototyypit (SN1–SN4) tuhoutuivat painetesteissä, mutta SN5 teki onnistuneen 150 metrin hypyn elokuussa 2020. SN8 lensi joulukuussa 2020 12,5 kilometriin, mutta räjähti laskeutuessaan. Ohjelma on suunniteltu oppimaan näistä räjähdyksistä – nopea iteraatio on sen ydin.

Starlink on satelliitti-internet-verkko, joka on tehnyt SpaceX:stä vertikaalisesti integroituneen tietoliikennepalveluntarjoajan. Laukaisemalla tuhansia omia satelliittejaan omilla uudelleenkäytettävillä raketeillaan SpaceX on luonut liiketoimintamallin, jossa laukaisukysyntä on osittain itse luotua.

Mitä historia itse asiassa vahvistaa

Kun toimittajat ja harrastajat kertaavat SpaceX-tarinaa, sekaan livahtaa muutamia myyttejä. Tässä on, mitä todisteet todella tukevat:

• Lähes varma konkurssi vuonna 2008 on hyvin dokumentoitu: Useat lähteet kuvaavat Falcon 1 -kriisin eksistentiaalisena uhkana. Tarkkoja kassavaralukuja on vaikea vahvistaa, koska SpaceX on yksityinen yritys, mutta sarja kolmesta epäonnistumisesta ja sitä seurannut ”kaikki tai ei mitään” -neljäs laukaisu on johdonmukainen kaikissa uskottavissa kertomuksissa ja Muskin omissa lausunnoissa.
• Nasan rooli oli rakenteellinen, ei kosmeettinen: Vuoden 2008 CRS-sopimus myönnettiin Falcon 1:n onnistumisen jälkeen, mutta se muutti SpaceX:n kamppailevasta startupista toiminnalliseksi laukaisupalvelujen tarjoajaksi. Kumppanuus oli välitavoitteisiin perustuva ja kiinteähintainen, mikä eroaa perinteisestä kustannuslisäsopimusmallista (cost-plus).
• Uudelleenkäytettävyys oli toinen käännekohta: Joulukuun 2015 laskeutuminen ei ollut pelkkä temppu; se osoitti, että yrityksen liiketoimintamallin ydin oli teknisesti saavutettavissa.

Epävarmaa on edelleen julkisen tuen kokonaisosuus suhteessa yksityisiin sijoituksiin (”tuen” ja ”kaupallisen kumppanuuden” määritelmät vaihtelevat), Starshipin täysimittainen taloudellinen kannattavuus ja yrityksen sisäisen kulttuurin tarkat yksityiskohdat alkuvuosina. Useat lähteet tarjoavat kertomuksia, mutta ne ovat suurelta osin peräisin toisen käden journalismista ja työntekijöiden muistelmista eivätkä ensisijaisista yrityksen asiakirjoista.

SpaceX:n tarina ei ole vielä valmis, mutta sen ensimmäinen luku on yksi modernin liike-elämän historian epätodennäköisimmistä: yritys, jonka olisi pitänyt kuolla kolmesti, mutta joka sen sijaan oppi laskeutumaan raketeillaan ja laukaisemaan ihmiskunnan takaisin kiertoradalle amerikkalaiselta maaperältä.