Maailma on käden ulottuvilla – mutta tunnemmeko itseämme?

Tietoa maailmasta löytää nykyään hetkessä. Silti voi olla vaikea vastata kysymyksiin, jotka koskevat omaa elämää: mitä oikeastaan haluan, miksi reagoin näin ja mitä yritän välttää?

Ajatus siitä, että nykyihminen tietää kaiken paitsi itsensä, ei ole kirjaimellinen väite kaikista ihmisistä. Se on paradoksi siitä, kuinka helppoa on suunnata huomio ulospäin ja kuinka vaikeaa voi olla pysähtyä tutkimaan omia motiiveja.

Miksi itsensä tutkiminen voi tuntua vaikealta?

Itsensä tunteminen ei ole pelkkää tiedon keräämistä. Se voi vaatia omien uskomusten ja tekojen tarkastelua: ehkä huomaat pelon, jonka olet sivuuttanut, tavan jota olet puolustellut tai ristiriidan sen välillä, mitä sanot tavoittelevasi ja mitä arjessa valitset.

Siksi keskustelu maailman tapahtumista voi joskus olla helpompaa kuin omien valintojen kyseenalaistaminen. Jatkuva tekeminen, viestit ja uutiset voivat täyttää hiljaiset hetket. Tämä on yksi mahdollinen tulkinta, ei selitys kaikelle kiireelle tai pahalle ololle. Hyödyllinen kysymys voi silti olla: valitsenko tämän tekemisen siksi, että se on minulle tärkeää, vai siksi, etten halua jäädä yksin huolestuttavan ajatuksen kanssa?

Pascalin levottomuus ja Sokrateen kysymys

Ranskalainen filosofi Blaise Pascal kirjoitti teoksessaan Pensées ihmisen vaikeudesta pysyä rauhassa omassa huoneessaan. Hän liitti ajatuksen siihen, miten erilaiset ajanvietteet ja huomion kohteet voivat viedä meidät pois omien olojemme pohtimisesta. Yksi suomennos hänen ajatuksestaan kuuluu: ”Kaikki ihmisten kurjuus johtuu yhdestä asiasta: he eivät osaa olla rauhassa huoneessaan.” Kyse on filosofisesta kärjistyksestä, ei tieteellisestä selityksestä kaikelle kärsimykselle. 2

Platonin Puolustuksessa Sokrates puolestaan esittää kuuluisan ajatuksen, jonka mukaan tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista. Hän puhuu hyveen pohtimisesta ja oman sekä muiden elämän tarkastelusta. Nykyhetkessä ajatuksen voi ymmärtää kehotuksena kysyä valintojemme perusteita – ei arviona kenenkään elämän arvosta. 62

Yksinolo ei ole sama asia kuin eristäytyminen

Oma rauha voi antaa tilaa ajatuksille, mutta yksin oleminen ei automaattisesti johda itsetuntemukseen. Se voi tuntua palauttavalta tai raskaalta, ja kokemukset vaihtelevat ihmisestä toiseen. Yksinoloa ja yhdessäoloa tarkastellut tutkimus ei löytänyt kaikille sopivaa yhtä oikeaa määrää; tasapaino on yksilöllinen. 87

Voit kokeilla lyhyttä, tarkoituksellista omaa hetkeä ilman, että vetäydyt pitkäksi aikaa muista. Laita häiriötekijät hetkeksi sivuun ja kirjoita vastaukset muutamaan konkreettiseen kysymykseen:

• Mikä tilanne herätti minussa tänään vihaa tai pelkoa?
• Mitä yritin suojella tai todistaa?
• Haluanko tätä tavoitetta sen itsensä vuoksi vai sen vuoksi, mitä kuvittelen muiden ajattelevan minusta?
• Minkä yhden asian voisin tehdä huomenna toisin?

Älä pidä vastauksiasi lopullisina totuuksina. Tarkkaile, miten toimit, ja pyydä tarvittaessa rehellistä palautetta ihmiseltä, johon luotat. Pelkkä oma näkökulma ei aina riitä huomaamaan omia sokeita pisteitä.

Itsetutkiskelu ja yöpalvonta islamilaisessa näkemyksessä

Koraanin suura al-Hashr kehottaa ihmistä katsomaan, mitä hän on pannut talteen huomista varten. Al-Sa‘din tulkinnassa jaetta pidetään perustana omien tekojen arvioimiselle ja puutteiden korjaamiselle. Kyse ei siis ole itsensä tarkkailusta sen itsensä vuoksi, vaan tekojen ja oman vastuun pohtimisesta. 9397

Yörukous eli yöpalvonta ei kuitenkaan ole vain rauhallinen hetki itsetutkiskelulle, vaan ennen kaikkea jumalanpalvelusta. Koraanin suura al-Muzzammilissa todetaan, että yöllä nouseminen on vaikuttavampaa ja puheeltaan selkeämpää. Al-Sa‘din selityksen mukaan yön vähäisemmät häiriötekijät voivat auttaa sydäntä ja kieltä yhtymään rukouksessa ja luetun ymmärtämisessä. 58

Yön hiljaisuudessa voi tarkastella kulunutta päivää ja pyytää ohjausta – odottamatta, että yksi ilta paljastaisi kaikki vastaukset itsestä. Aloita siitä, mikä tuntuu mahdolliselta, ja anna pohdinnalle käytännön jatko seuraavana päivänä: palauta se, mikä kuuluu toiselle, pyydä anteeksi tai ryhdy muuttamaan yhtä tapaa.

Itsensä tunteminen ei ole äkillinen löytö eikä edellytä muista ihmisistä irrottautumista. Se on kokemuksen myötä jatkuvaa arviointia, joka tarvitsee rehellisyyttä, arvoja ja valmiutta kuunnella. Aina ei ehkä tarvita uutta tietoa maailmasta. Joskus tarvitaan vain rauhallinen hetki kysyä: mitä teen – ja miksi?