Taiteen tyyli on uskollinen 2000-luvun lopun "Ultimate Alien Force" -aikakaudelle: puhdasta digitaalista tussijälkeä terävine, mustine ääriviivoineen; kulmikkaita teini-ikäisten mittasuhteita; ja kovareunaista cel-shading-varjostusta litteine, graafisine varjoineen. Tärkeää on, että liukuvärit on varattu ainoastaan taivaalle, ilmakehän usvalle, elektronisille näytöille ja elokuvamaiseen sommitteluun. Kuvassa ei ole maalaustaiteellista renderöintiä, modernia CGI:tä tai pintarakenteita, jotka rikkoisivat autenttisen 2D-toimintadraaman estetiikan.
Hienovaraisin ja musertavin yksityiskohta ei ole kaupungissa, vaan Benin vieressä olevassa lasipaneelissa. Todellisessa maailmassa hän näyttää lievästi hämmentyneeltä. Hänen peilikuvansa paljastaa kuitenkin aitoa, hiljaista kauhua, ja se katsoo jo suoraan kohti piilotettua kohdetta horisontissa. Hänen ranteessaan oleva Omnitrix säteilee vain heikkoa vihreää valoa – ei ladatakseen asetta, vaan hiljaisena, vaistomaisena varoituksena. Tämä yksittäinen oivallus muuttaa avainkuvan kauniista aloituskuvasta syvällisen kerronnallisen mysteerin hetkeksi.
Yleinen tunnelma on piilotettua katastrofia ja tulevaisuuden katumusta. Se on kuin kadonneen jakson henki, jossa uhka ei ole toimintakohtaus, vaan kummitteleva hiljaisuus ennen sukupuutton partaalla olevaa tapahtumaa. Visuaalinen voima ei kumpua siitä, mitä näytetään, vaan siitä, mitä paljastetaan huolellisesti sommittelun, värin ja yhden ainoan, kauhistuneen peilikuvan kautta.
Comments
0 comments