Alankomaiden keskuspankin, De Nederlandsche Bankin (DNB), 86 tonnin kultajärjestely ei ollut salainen operaatio siinä mielessä, että se olisi pyritty pitämään pysyvästi piilossa: pankki kertoi siirrosta sen valmistuttua. Tavoitteena oli tehdä osasta nykyistä kultavarantoa helpommin käytettävä vakavassa kriisissä, kun geopoliittinen levottomuus on DNB:n mukaan lisääntynyt. Alankomaiden kultavarannon kokonaismäärä pysyi 612,4 tonnissa.
33
34
Mitä siirrettiin – ja mikä ei muuttunut
DNB siirsi maaliskuun ja elokuun 2026 välillä 86 tonnia kultaa New Yorkista ja Ottawasta Lontooseen. Määrä vastasi yli neljännestä noin 313 tonnista, joita pankilla oli näissä kahdessa pohjoisamerikkalaisessa säilytyspaikassa.
36
39
Kyse oli säilytyspaikan ja markkinoille pääsyn muutoksesta, ei Alankomaiden kansallisen kullan myynnistä. Vuoden 2025 lopussa DNB:n koko kultavaranto oli arvoltaan 72,2 miljardia euroa. Järjestely muutti kullan sijaintia, ei omistettua määrää.
35
40
Kaikkia harkkoja ei kuljetettu Atlantin yli
DNB käytti kahta tapaa:
- Noin 59 tonnia myytiin New Yorkissa, ja vastaava määrä kultaa ostettiin Lontoosta.
- Yli 27 tonnia siirrettiin fyysisesti Britanniaan. Raportoinnin mukaan kuljetus liittyi DNB:n Zeistissä sijaitsevaan käteiskeskukseen.
37
39
42
Myynti- ja takaisinostomalli on olennaista, sillä keskuspankin kulta ei ole käytännössä täysin samanlaista vain siksi, että se on kultaa. Ostamalla vastaavaa kultaa Lontoosta DNB pystyi siirtämään varannon arvon Lontoon kultamarkkinan järjestelmään ilman, että koko määrä olisi pitänyt kuljettaa fyysisesti. Osa varannosta kuljetettiin silti.
33
42
Miksi juuri Lontoo?
DNB:n mukaan Lontoossa säilytettyä kultaa voidaan käydä kauppaa helpommin kriisitilanteessa. Englannin keskuspankin holviverkosto on Lontoon tukkukultamarkkinan ytimessä. Siksi siellä säilytetty kulta voi olla nopeammin myytävissä, vaihdettavissa tai muuten hyödynnettävissä, jos varoja täytyy saada käyttöön nopeasti.
33
43
Päätöksen ydinasia on, että varanto-omaisuuden arvo ei synny vain sen olemassaolosta. Merkitystä on myös sillä, kuinka nopeasti omaisuuserän voi muuttaa rahaksi, vaihtaa tai käyttää vakuutena markkinahäiriön aikana. DNB perusteli muutosta vakaviin kriiseihin varautumisella.
33
34
Kyse ei siis ollut kullan täydellisestä kotiuttamisesta. Lontoo on edelleen ulkomainen säilytyspaikka. DNB vähensi sen sijaan keskittymistään Pohjois-Amerikkaan ja säilytti samalla pääsyn yhteen maailman tärkeimmistä kultamarkkinoista.
Lontoosta tuli suurin yksittäinen säilytyspaikka
Järjestely muutti Alankomaiden kultavarannon maantieteellistä jakautumista merkittävästi:
| Säilytyspaikka |
Ennen siirtoa |
Siirron jälkeen |
| Lontoo |
18,1 % |
32,1 % |
| New York |
31,3 % |
18,5 % |
| Ottawa |
19,7 % |
18,5 % |
| Zeist, Alankomaat |
— |
30,8 % |
Lontoon osuus nousi siten 14 prosenttiyksikköä ja siitä tuli Alankomaiden kullan suurin yksittäinen säilytyspaikka. New Yorkiin ja Ottawaan jäi kumpaankin 18,5 prosenttia varannosta, ja lähes kolmannes säilyi Alankomaissa Zeistissä.
34
36
40
Ranska teki samantyyppisen järjestelyn, mutta eri painotuksin
Myös Ranska korvasi New Yorkissa säilytettyä kultaa sen sijaan, että olisi kuljettanut samat harkot sellaisinaan Atlantin yli. Banque de France myi heinäkuun 2025 ja tammikuun 2026 välillä 129 tonnia New Yorkin keskuspankissa säilytettyä kultaa ja hankki vastaavan määrän kultaa Euroopasta. Määrä vastasi noin viittä prosenttia Ranskan varannoista.
19
49
Ranskan järjestelyn käytännön motiivina kuvattiin myös vanhempien harkkojen korvaamista markkinoiden nykyisiä vaatimuksia paremmin vastaavalla kullalla. Näin kyse oli sekä säilytyspaikan muutoksesta että harkkojen standardoinnista.
50
54
Vertailu on hyödyllinen, mutta perustelut erosivat toisistaan. DNB korosti nimenomaisesti kriisivalmiutta ja Lontoon markkinoiden kaupankäyntikelpoisuutta. Ranskan keskuspankin pääjohtaja puolestaan sanoi, ettei Ranskan järjestely ollut poliittisesti motivoitu.
33
49
Miksi Saksa ja Italia eivät ole ilmoittaneet vastaavasta uudesta siirrosta?
Saksassa ja Italiassa on esitetty kotimaisia vaatimuksia kullan kotiuttamisesta Yhdysvalloista, mutta kumpikaan ei ole ilmoittanut uudesta laajasta kotiutusohjelmasta. Saksalla on edelleen noin 1 236 tonnia kultaa – noin 37 prosenttia varannostaan – New Yorkin keskuspankissa. Saksan hallitus on ilmoittanut, ettei kullan kotiuttamista harkita tällä hetkellä.
25
29
Julkisista tiedoista ei voi päätellä yhtä ratkaisevaa syytä sille, miksi uusia siirtoja ei ole tehty. Osan varannosta pitäminen New Yorkissa voi tukea maantieteellistä hajautusta ja tarjota pääsyn vakiintuneeseen säilytys- ja markkinainfrastruktuuriin. Hyvin suurten kultamäärien siirtäminen vaatii myös merkittävää logistiikkaa ja operatiivista suunnittelua. Saksa on jo toteuttanut aiemmin suuren siirron New Yorkista Frankfurtiin: siihen sisältyi 300 tonnia vuonna 2017.
20
29
Tarkempi johtopäätös ei siis ole, että Saksa tai Italia olisi pysyvästi päättänyt olla siirtämättä kultaa. Ne eivät vain ole ilmoittaneet DNB:n vuoden 2026 järjestelyä vastaavasta uudesta ohjelmasta.
Mitä laajempi kultatrendi kertoo – ja mitä se ei kerro
DNB:n päätös liittyy laajempaan muutokseen siinä, miten keskuspankit arvioivat varantojensa kriisinkestävyyttä. World Gold Councilin vuoden 2026 kyselyssä 89 prosenttia reservien hoitajista odotti keskuspankkien maailmanlaajuisten kultavarantojen kasvavan seuraavan 12 kuukauden aikana. Lisäksi 84 prosenttia arvioi kullan osuuden varannoista olevan suurempi viiden vuoden kuluttua.
4
7
Kulta kiinnostaa, koska siihen ei liity liikkeeseenlaskijan luottoriskiä ja se voi hajauttaa varantoja. Se ei silti ole riskitön omaisuuserä: IMF luokittelee kullan korkean riskin varanto-omaisuudeksi hinnan voimakkaan vaihtelun vuoksi ja katsoo, että sitä pitäisi arvioida likviditeetin huomioivalla, riskiperusteisella varainhoitokehikolla.
2
Kehitystä kannattaa siksi tulkita ennen kaikkea hajautuksena ja kriisivarautumisena, ei dollarivarantojen täydellisenä hylkäämisenä. World Gold Councilin kyselyyn vastanneet odottavat dollarin osuuden pienenevän, mutta Yhdysvaltain dollarin osuus maailman valuuttavarannoista oli edelleen noin 57 prosenttia vuoden 2025 lopussa IMF:n tietoihin perustuvan analyysin mukaan.
4
12
Alankomaiden tapauksessa käytännön opetus on selvä: keskuspankille ei ole ratkaisevaa vain se, paljonko kultaa se omistaa. Yhä tärkeämpää on myös, missä kulta sijaitsee, millaisia harkkoja se pitää hallussaan ja kuinka nopeasti ne voidaan ottaa käyttöön paineen alla.