Näyttely ei ole pelkkä katsaus menneisyyteen. Rolex esittelee Oysterin teknisenä ja ajatusmallina, jonka varaan yhtiön myöhempi kellotuotanto rakentui. Moniosainen kokonaisuus seuraa Hans Wilsdorfin alkuperäistä visiota ja sitä, miten Oyster on kulkenut tutkimusmatkojen, urheilun ja vaativien ääriolosuhteiden mukana .

Mitä Oyster Story -näyttelyssä näkee?

Näyttelyssä on esillä yli 100 kelloa Rolexin omista arkistoista ja yksityiskokoelmista. Mukana on harvinaisia historiallisia malleja, nykyaikaisia Oyster Perpetual -kelloja sekä yksilöitä, joita ei ole aiemmin esitelty julkisesti .

Yksi kokonaisuuden kiinnostavimmista osista avaa kellon rakenteen katsojalle. Ensimmäistä kertaa julkisesti esillä on purettuja koneistoja ja kuoren osia, joiden avulla voi nähdä, miten Oysterin tiivis rakenne syntyy: kehä, takakansi ja vetokruunu ruuvataan kiinni kuoreen .

Kronologista tarinaa täydentävät immersiiviset installaatiot ja elokuvalliset projisoinnit. Erillisessä Superlative-osiossa esitellään myös Rolexin vuonna 2026 päivitettyjä sertifiointistandardeja, joihin kuuluu muun muassa magnetismiin, luotettavuuteen ja kestävyyteen liittyviä testejä .

Rolex esitteli näyttelyn yhteydessä lisäksi erityisen Oyster Perpetual -juhlamallin Oysterin satavuotispäivän kunniaksi . Sisäänpääsy on maksuton, mutta vierailu edellyttää ennakkovarausta. Arkipäivisin näyttely on avoinna kello 10–19.30 ja viikonloppuisin kello 10–22. Arkipäivien viimeinen sisäänpääsy on kello 18.30 ja viikonloppujen kello 21 .

Vuodet, jotka muuttivat kellonkäytön

Näyttelyn aikajana nostaa esiin hetket, joiden kautta Oysterista tuli Rolexin kellotekniikan perusta:

• 1926: Hans Wilsdorf patentoi Oyster-kuoren. Ruuvattava vetokruunu, kehä ja takakansi muodostivat rakenteen, jonka ansiosta rannekello oli ensimmäistä kertaa luotettavasti veden- ja pölynkestävä .
• 1927: Brittiläinen uimari Mercedes Gleitze käytti Oyster-kelloa noin kymmenen tuntia kestäneellä Englannin kanaalin ylityksellä. Kello säilyi toimintakuntoisena, mikä tarjosi vaikuttavan tosielämän näytön sen vedenkestävyydestä ja toi samalla Rolexille näkyvyyttä .
• 1931: Rolex esitteli Perpetual-roottorin eli automaattisen vetomekanismin. Se antoi nimensä Oyster Perpetual -mallistolle .
• 1945: Datejust esiteltiin ensimmäisenä automaattivetoisena rannekellona, jossa oli päivämääränäyttö Oyster-kuoressa .
• 1953: Submariner tuli markkinoille ensimmäisenä sukeltajankellona, jonka vedenkestävyys ulottui 100 metriin. Se vahvisti Oyster-kuoren asemaa ammattikäyttöön suunnitelluissa työvälinekelloissa .
• 1950-luvulta eteenpäin: Oyster-kuoresta tuli Explorerin, GMT-Masterin, Day-Daten, Sea-Dwellerin ja muiden Rolexin ammattilaismallien perusta. Mallit veivät kellot yhä syvemmälle, tarkemmiksi ja kestävämmiksi .

Hans Wilsdorfin visio ja Mercedes Gleitzen koetus

Oyster Storyn ytimessä ovat kaksi henkilöä, joiden tarinat kehystävät kellon varhaista historiaa.

Hans Wilsdorf, Rolexin perustaja, uskoi, että rannekello voisi olla samanaikaisesti tarkka, luotettava ja suojattu luonnonvoimilta. 1900-luvun alussa ajatus oli kunnianhimoinen, mutta Wilsdorfin visio johti Oyster-kuoren syntyyn ja vaikutti myöhemmin koko kelloteollisuuden kehitykseen .

Mercedes Gleitze puolestaan yhdistää teknisen saavutuksen ihmisen kestävyyteen. Hänen vuoden 1927 kanaaliuinnilla käyttämänsä alkuperäinen Oyster on yksi näyttelyn tärkeimmistä esineistä. Se tekee abstraktista vedenkestävyydestä konkreettisen: sama kello kulki uimarin mukana vaativassa suorituksessa ja toimi sen jälkeen edelleen .

Shanghai aloittaa maailmanlaajuisen juhlavuoden

Shanghai on ensimmäinen pysähdyspaikka Rolexin kuvailemassa maailmanlaajuisessa satavuotisjuhlakiertueessa. Oyster Story -näyttelyn rinnalle kuuluu uusi elokuvallinen kampanjafilmi sekä muita kansainvälisiä tapahtumia ja aktivointeja vuoden aikana .

Näyttelyn viesti on selvä: Oyster ei ollut Rolexille vain yksi uusi kellomalli, vaan periaate, jonka ympärille yhtiön identiteetti ja suuri osa sen myöhemmistä teknisistä ratkaisuista rakennettiin.

Näyttely ei ole pelkkä katsaus menneisyyteen. Rolex esittelee Oysterin teknisenä ja ajatusmallina, jonka varaan yhtiön myöhempi kellotuotanto rakentui. Moniosainen kokonaisuus seuraa Hans Wilsdorfin alkuperäistä visiota ja sitä, miten Oyster on kulkenut tutkimusmatkojen, urheilun ja vaativien ääriolosuhteiden mukana .

Mitä Oyster Story -näyttelyssä näkee?

Näyttelyssä on esillä yli 100 kelloa Rolexin omista arkistoista ja yksityiskokoelmista. Mukana on harvinaisia historiallisia malleja, nykyaikaisia Oyster Perpetual -kelloja sekä yksilöitä, joita ei ole aiemmin esitelty julkisesti .

Yksi kokonaisuuden kiinnostavimmista osista avaa kellon rakenteen katsojalle. Ensimmäistä kertaa julkisesti esillä on purettuja koneistoja ja kuoren osia, joiden avulla voi nähdä, miten Oysterin tiivis rakenne syntyy: kehä, takakansi ja vetokruunu ruuvataan kiinni kuoreen .

Kronologista tarinaa täydentävät immersiiviset installaatiot ja elokuvalliset projisoinnit. Erillisessä Superlative-osiossa esitellään myös Rolexin vuonna 2026 päivitettyjä sertifiointistandardeja, joihin kuuluu muun muassa magnetismiin, luotettavuuteen ja kestävyyteen liittyviä testejä .

Rolex esitteli näyttelyn yhteydessä lisäksi erityisen Oyster Perpetual -juhlamallin Oysterin satavuotispäivän kunniaksi . Sisäänpääsy on maksuton, mutta vierailu edellyttää ennakkovarausta. Arkipäivisin näyttely on avoinna kello 10–19.30 ja viikonloppuisin kello 10–22. Arkipäivien viimeinen sisäänpääsy on kello 18.30 ja viikonloppujen kello 21 .

Vuodet, jotka muuttivat kellonkäytön

Näyttelyn aikajana nostaa esiin hetket, joiden kautta Oysterista tuli Rolexin kellotekniikan perusta:

• 1926: Hans Wilsdorf patentoi Oyster-kuoren. Ruuvattava vetokruunu, kehä ja takakansi muodostivat rakenteen, jonka ansiosta rannekello oli ensimmäistä kertaa luotettavasti veden- ja pölynkestävä .
• 1927: Brittiläinen uimari Mercedes Gleitze käytti Oyster-kelloa noin kymmenen tuntia kestäneellä Englannin kanaalin ylityksellä. Kello säilyi toimintakuntoisena, mikä tarjosi vaikuttavan tosielämän näytön sen vedenkestävyydestä ja toi samalla Rolexille näkyvyyttä .
• 1931: Rolex esitteli Perpetual-roottorin eli automaattisen vetomekanismin. Se antoi nimensä Oyster Perpetual -mallistolle .
• 1945: Datejust esiteltiin ensimmäisenä automaattivetoisena rannekellona, jossa oli päivämääränäyttö Oyster-kuoressa .
• 1953: Submariner tuli markkinoille ensimmäisenä sukeltajankellona, jonka vedenkestävyys ulottui 100 metriin. Se vahvisti Oyster-kuoren asemaa ammattikäyttöön suunnitelluissa työvälinekelloissa .
• 1950-luvulta eteenpäin: Oyster-kuoresta tuli Explorerin, GMT-Masterin, Day-Daten, Sea-Dwellerin ja muiden Rolexin ammattilaismallien perusta. Mallit veivät kellot yhä syvemmälle, tarkemmiksi ja kestävämmiksi .

Hans Wilsdorfin visio ja Mercedes Gleitzen koetus

Oyster Storyn ytimessä ovat kaksi henkilöä, joiden tarinat kehystävät kellon varhaista historiaa.

Hans Wilsdorf, Rolexin perustaja, uskoi, että rannekello voisi olla samanaikaisesti tarkka, luotettava ja suojattu luonnonvoimilta. 1900-luvun alussa ajatus oli kunnianhimoinen, mutta Wilsdorfin visio johti Oyster-kuoren syntyyn ja vaikutti myöhemmin koko kelloteollisuuden kehitykseen .

Mercedes Gleitze puolestaan yhdistää teknisen saavutuksen ihmisen kestävyyteen. Hänen vuoden 1927 kanaaliuinnilla käyttämänsä alkuperäinen Oyster on yksi näyttelyn tärkeimmistä esineistä. Se tekee abstraktista vedenkestävyydestä konkreettisen: sama kello kulki uimarin mukana vaativassa suorituksessa ja toimi sen jälkeen edelleen .

Shanghai aloittaa maailmanlaajuisen juhlavuoden

Shanghai on ensimmäinen pysähdyspaikka Rolexin kuvailemassa maailmanlaajuisessa satavuotisjuhlakiertueessa. Oyster Story -näyttelyn rinnalle kuuluu uusi elokuvallinen kampanjafilmi sekä muita kansainvälisiä tapahtumia ja aktivointeja vuoden aikana .

Näyttelyn viesti on selvä: Oyster ei ollut Rolexille vain yksi uusi kellomalli, vaan periaate, jonka ympärille yhtiön identiteetti ja suuri osa sen myöhemmistä teknisistä ratkaisuista rakennettiin.