Vanhemmat nostivat esiin myös väärän tiedon (40 %), rotuun tai uskontoon liittyvän kiihottavan sisällön (33 %), vaikutukset fyysiseen hyvinvointiin (31 %) ja yksityisyyden (30 %).
Kysely paljasti myös kotien itsevarmuudessa olevan aukon: vain 37 prosenttia vanhemmista kertoi olevansa varma siitä, miten ohjata lapsensa digitaalisia tapoja. Epävarmuutta aiheuttivat muun muassa ajanpuute, lasten vastahakoisuus sääntöjä kohtaan tai pyrkimykset kiertää rajoituksia sekä puutteellinen tieto valvontatyökaluista. Yli puolet vastaajista toivoi valtiolta enemmän tukea.
The Straits Times -lehdessä kerrottu tapaus kuvasi huolia liiallisesta käytöstä, sosiaalisesta vertailusta ja minäkuvasta. Eräs vanhempi kertoi tyttäriensä käyttäneen sosiaalista mediaa noin neljä tuntia päivässä alle 12-vuotiaana.
MDDI ja The Straits Times suunnittelivat vanhemmille suunnatun keskustelutilaisuuden 25. heinäkuuta 2026 kello 8.45–13.00. Paikkana oli NTUC Centre osoitteessa 1 Marina Boulevard. Tavoitteena oli kerätä näkemyksiä hallituksen lapsiturvallisuutta koskevista ehdotuksista ja lisätä ymmärrystä siitä, mitä lapsille turvallinen digitaalinen ympäristö käytännössä tarkoittaa.
Keskustelun keskeiset kysymykset olivat käytännöllisiä ja ikäryhmittäin rajattuja:
Ilmoitettuun paneeliin kuuluivat digitaalisen kehityksen ja tiedon ministeri Josephine Teo, valtiosihteeri Rahayu Mahzam, Singaporen Institute of Mental Health -mielenterveysinstituutin kehityspsykiatrian osaston johtaja tohtori Lim Choon Guan sekä TOUCH Community Services -järjestön toimitusjohtaja James Tan. Keskustelun moderaattorina oli määrä toimia The Straits Timesin apulaispäätoimittaja Karamjit Kaur.
Tilaisuus oli osa MDDI:n kesäkuussa ja heinäkuussa järjestämiä vanhempien ja nuorten keskusteluryhmiä. Ne toteutettiin yhdessä yhteisöjen kanssa, ja niiden tarkoituksena oli kerätä palautetta sekä rakentaa tietoisuutta koko yhteiskunnan yhteisestä vastuusta lasten verkkoturvallisuudessa.
MDDI esitteli porrastetun eli ikään perustuvan pääsyn yhtenä mahdollisena tapana huomioida lasten muuttuvat tarpeet ja valmiudet. Ministeri Teon mukaan hyvin nuorille lapsille paras ratkaisu saattaisi olla pääsyn estäminen kokonaan. Kun lapsi kasvaa ja hänen ymmärryksensä ympäröivästä maailmasta kehittyy, täydellinen poissulkeminen ei kuitenkaan välttämättä ole paras vaihtoehto.
Keskustelussa vastuuta asetettiin myös alustoille. MDDI:n mukaan turvallisemman digitaalisen ympäristön pitäisi huomioida ainakin se, millaista sisältöä lapset näkevät, keihin he voivat olla yhteydessä ja kuinka paljon aikaa he käyttävät palveluissa. Hallituksen kannan mukaan pääsyn estäminen ei ollut ensisijainen tavoite, mutta sitä voitaisiin harkita sellaisten alustojen kohdalla, jotka eivät tarjoa tarvittavia suojatoimia.
Vanhempien kannalta ero on olennainen: suunnitelmassa ei ollut kyse vain siitä, että pääsy someen avautuisi tiettynä syntymäpäivänä. Esille nousivat myös iän varmistaminen, tuotteiden ja palvelujen suunnittelu, sisällönvalvonta, yhteydenottojen rajoittaminen ja se, miten alustojen pitäisi mukauttaa käyttökokemusta nuoremmille käyttäjille.
Kuulemiset järjestettiin tilanteessa, jossa Singaporen verkkoturvallisuuden sääntely oli laajenemassa.
Vuonna 2023 käyttöön otettu sosiaalisen median palvelujen verkkoturvallisuutta koskeva toimintaohje edellyttää nimetyiltä somepalveluilta järjestelmiä ja prosesseja, joilla vähennetään käyttäjien – erityisesti lasten – altistumista haitalliselle sisällölle.
Maaliskuussa 2025 käyttöön otettu sovellusten jakelupalveluja koskeva toimintaohje velvoittaa nimetyt sovelluskaupat vähentämään haitalliselle sisällölle altistumista ja käyttämään iänvarmistusmenetelmiä, jotta alle 18-vuotiaat eivät pääse ikään sopimattomiin sovelluksiin.
Online Safety Commission aloitti toimintansa kesäkuussa 2026. Se tarjoaa verkkohaittojen uhreille kanavan hakea nopeaa hyvitystä tai muuta oikaisua. Vanhemmat ja huoltajat voivat tehdä ilmoituksen alle 18-vuotiaan lapsen puolesta.
Yhdessä nämä toimet siirtävät osan vastuusta yksittäisiltä perheiltä palveluille, jotka suunnittelevat, jakelevat ja ylläpitävät digitaalisia tuotteita. Vanhempien ohjauksen tarve ei poistu, mutta tavoitteena on tehdä siitä käytännössä helpompaa.
MDDI ja Institute of Policy Studies (IPS) järjestivät 17. heinäkuuta MDDI–IPS-foorumin, jonka aiheena olivat lapsille turvalliset digitaaliset ympäristöt sosiaalisessa mediassa. Foorumi kokosi yhteen kansainvälisiä sääntelyviranomaisia, yhteisö- ja alan toimijoita, tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Keskusteluissa punnittiin vähimmäisikää koskevien rajoitusten, turvallisemman alustasuunnittelun, digitaitojen sekä vanhempien, alustojen ja päättäjien vastuiden välistä tasapainoa.
MDDI kuuli myös nuoria. Heinäkuun 4. päivän tilaisuuteen osallistui noin 75 iältään 13–35-vuotiasta henkilöä. He keskustelivat siitä, voisiko porrastettu pääsy tehdä somealustoista turvallisempia ja millainen käyttöoikeus eri ikäryhmille olisi sopiva.
Lisäksi 0–17-vuotiaiden lasten vanhemmat saattoivat vastata Singpass-tunnistautumista käyttäneeseen ”Keeping Children Safe Online” -julkiseen kyselyyn heinäkuun loppuun asti. Kyselyssä kerättiin näkemyksiä ehdotetuista verkkoturvallisuuden parannuksista. MDDI:n mukaan kuulemisten tulokset auttaisivat tarkentamaan toimintalinjaa ja paljastamaan puutteita yleisessä tietoisuudessa sekä perheiden odotuksissa.
Singaporen malli rakentui yhteisen vastuun ajatukselle: vanhemmat ohjaavat lapsia, alustat suunnittelevat turvallisempia palveluja, asiantuntijat arvioivat kehitykseen ja mielenterveyteen liittyviä riskejä, ja hallitus asettaa vähimmäissuojat sekä tarjoaa kanavia verkkohaittoihin puuttumiselle.
Auki jäi kuitenkin vaikea tasapainokysymys. Miten lapsia voidaan suojella tehokkaasti, kun sosiaalinen media on jo osa monien nuorten arkea? Siksi keskusteluissa ei keskitytty vain siihen, pitäisikö lasten ylipäätään olla verkossa. Olennaisempaa oli määritellä, mitä eri-ikäisten lasten pitäisi voida nähdä, tehdä ja kokea – ja mitkä suojat pitäisi rakentaa suoraan palveluihin.
Vanhemmat nostivat esiin myös väärän tiedon (40 %), rotuun tai uskontoon liittyvän kiihottavan sisällön (33 %), vaikutukset fyysiseen hyvinvointiin (31 %) ja yksityisyyden (30 %).
Kysely paljasti myös kotien itsevarmuudessa olevan aukon: vain 37 prosenttia vanhemmista kertoi olevansa varma siitä, miten ohjata lapsensa digitaalisia tapoja. Epävarmuutta aiheuttivat muun muassa ajanpuute, lasten vastahakoisuus sääntöjä kohtaan tai pyrkimykset kiertää rajoituksia sekä puutteellinen tieto valvontatyökaluista. Yli puolet vastaajista toivoi valtiolta enemmän tukea.
The Straits Times -lehdessä kerrottu tapaus kuvasi huolia liiallisesta käytöstä, sosiaalisesta vertailusta ja minäkuvasta. Eräs vanhempi kertoi tyttäriensä käyttäneen sosiaalista mediaa noin neljä tuntia päivässä alle 12-vuotiaana.
MDDI ja The Straits Times suunnittelivat vanhemmille suunnatun keskustelutilaisuuden 25. heinäkuuta 2026 kello 8.45–13.00. Paikkana oli NTUC Centre osoitteessa 1 Marina Boulevard. Tavoitteena oli kerätä näkemyksiä hallituksen lapsiturvallisuutta koskevista ehdotuksista ja lisätä ymmärrystä siitä, mitä lapsille turvallinen digitaalinen ympäristö käytännössä tarkoittaa.
Keskustelun keskeiset kysymykset olivat käytännöllisiä ja ikäryhmittäin rajattuja:
Ilmoitettuun paneeliin kuuluivat digitaalisen kehityksen ja tiedon ministeri Josephine Teo, valtiosihteeri Rahayu Mahzam, Singaporen Institute of Mental Health -mielenterveysinstituutin kehityspsykiatrian osaston johtaja tohtori Lim Choon Guan sekä TOUCH Community Services -järjestön toimitusjohtaja James Tan. Keskustelun moderaattorina oli määrä toimia The Straits Timesin apulaispäätoimittaja Karamjit Kaur.
Tilaisuus oli osa MDDI:n kesäkuussa ja heinäkuussa järjestämiä vanhempien ja nuorten keskusteluryhmiä. Ne toteutettiin yhdessä yhteisöjen kanssa, ja niiden tarkoituksena oli kerätä palautetta sekä rakentaa tietoisuutta koko yhteiskunnan yhteisestä vastuusta lasten verkkoturvallisuudessa.
MDDI esitteli porrastetun eli ikään perustuvan pääsyn yhtenä mahdollisena tapana huomioida lasten muuttuvat tarpeet ja valmiudet. Ministeri Teon mukaan hyvin nuorille lapsille paras ratkaisu saattaisi olla pääsyn estäminen kokonaan. Kun lapsi kasvaa ja hänen ymmärryksensä ympäröivästä maailmasta kehittyy, täydellinen poissulkeminen ei kuitenkaan välttämättä ole paras vaihtoehto.
Keskustelussa vastuuta asetettiin myös alustoille. MDDI:n mukaan turvallisemman digitaalisen ympäristön pitäisi huomioida ainakin se, millaista sisältöä lapset näkevät, keihin he voivat olla yhteydessä ja kuinka paljon aikaa he käyttävät palveluissa. Hallituksen kannan mukaan pääsyn estäminen ei ollut ensisijainen tavoite, mutta sitä voitaisiin harkita sellaisten alustojen kohdalla, jotka eivät tarjoa tarvittavia suojatoimia.
Vanhempien kannalta ero on olennainen: suunnitelmassa ei ollut kyse vain siitä, että pääsy someen avautuisi tiettynä syntymäpäivänä. Esille nousivat myös iän varmistaminen, tuotteiden ja palvelujen suunnittelu, sisällönvalvonta, yhteydenottojen rajoittaminen ja se, miten alustojen pitäisi mukauttaa käyttökokemusta nuoremmille käyttäjille.
Kuulemiset järjestettiin tilanteessa, jossa Singaporen verkkoturvallisuuden sääntely oli laajenemassa.
Vuonna 2023 käyttöön otettu sosiaalisen median palvelujen verkkoturvallisuutta koskeva toimintaohje edellyttää nimetyiltä somepalveluilta järjestelmiä ja prosesseja, joilla vähennetään käyttäjien – erityisesti lasten – altistumista haitalliselle sisällölle.
Maaliskuussa 2025 käyttöön otettu sovellusten jakelupalveluja koskeva toimintaohje velvoittaa nimetyt sovelluskaupat vähentämään haitalliselle sisällölle altistumista ja käyttämään iänvarmistusmenetelmiä, jotta alle 18-vuotiaat eivät pääse ikään sopimattomiin sovelluksiin.
Online Safety Commission aloitti toimintansa kesäkuussa 2026. Se tarjoaa verkkohaittojen uhreille kanavan hakea nopeaa hyvitystä tai muuta oikaisua. Vanhemmat ja huoltajat voivat tehdä ilmoituksen alle 18-vuotiaan lapsen puolesta.
Yhdessä nämä toimet siirtävät osan vastuusta yksittäisiltä perheiltä palveluille, jotka suunnittelevat, jakelevat ja ylläpitävät digitaalisia tuotteita. Vanhempien ohjauksen tarve ei poistu, mutta tavoitteena on tehdä siitä käytännössä helpompaa.
MDDI ja Institute of Policy Studies (IPS) järjestivät 17. heinäkuuta MDDI–IPS-foorumin, jonka aiheena olivat lapsille turvalliset digitaaliset ympäristöt sosiaalisessa mediassa. Foorumi kokosi yhteen kansainvälisiä sääntelyviranomaisia, yhteisö- ja alan toimijoita, tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Keskusteluissa punnittiin vähimmäisikää koskevien rajoitusten, turvallisemman alustasuunnittelun, digitaitojen sekä vanhempien, alustojen ja päättäjien vastuiden välistä tasapainoa.
MDDI kuuli myös nuoria. Heinäkuun 4. päivän tilaisuuteen osallistui noin 75 iältään 13–35-vuotiasta henkilöä. He keskustelivat siitä, voisiko porrastettu pääsy tehdä somealustoista turvallisempia ja millainen käyttöoikeus eri ikäryhmille olisi sopiva.
Lisäksi 0–17-vuotiaiden lasten vanhemmat saattoivat vastata Singpass-tunnistautumista käyttäneeseen ”Keeping Children Safe Online” -julkiseen kyselyyn heinäkuun loppuun asti. Kyselyssä kerättiin näkemyksiä ehdotetuista verkkoturvallisuuden parannuksista. MDDI:n mukaan kuulemisten tulokset auttaisivat tarkentamaan toimintalinjaa ja paljastamaan puutteita yleisessä tietoisuudessa sekä perheiden odotuksissa.
Singaporen malli rakentui yhteisen vastuun ajatukselle: vanhemmat ohjaavat lapsia, alustat suunnittelevat turvallisempia palveluja, asiantuntijat arvioivat kehitykseen ja mielenterveyteen liittyviä riskejä, ja hallitus asettaa vähimmäissuojat sekä tarjoaa kanavia verkkohaittoihin puuttumiselle.
Auki jäi kuitenkin vaikea tasapainokysymys. Miten lapsia voidaan suojella tehokkaasti, kun sosiaalinen media on jo osa monien nuorten arkea? Siksi keskusteluissa ei keskitytty vain siihen, pitäisikö lasten ylipäätään olla verkossa. Olennaisempaa oli määritellä, mitä eri-ikäisten lasten pitäisi voida nähdä, tehdä ja kokea – ja mitkä suojat pitäisi rakentaa suoraan palveluihin.