Venäjän heinäkuun tappiot olivat vuoden 2026 korkeimmat

Heinäkuun arvio oli siten noin 9 prosenttia suurempi kuin kesäkuussa ja noin 35 prosenttia suurempi kuin tammikuussa. Ukrainan yleisesikunnan mukaan Venäjän henkilöstötappiot nousivat vuoden 2026 ensimmäisten seitsemän kuukauden aikana yhteensä 238 650:een.

Joissakin raporteissa heinäkuun lukua on kuvattu Venäjän suurimmaksi kuukausitappioksi sitten tammikuun 2025. Tämäkin vertailu perustuu kuitenkin Ukrainan sotilasviranomaisten arvioihin, ei osapuolten yhdessä varmentamaan tappiolukuun.

Luvun tulkinta on olennaista. “Henkilöstötappiot” on taistelukentän mittari, jota voidaan käyttää kaatuneiden, haavoittuneiden, kadonneiden ja vangittujen yhteismäärästä. Se ei ole sama asia kuin vahvistettu kuolleiden venäläissotilaiden määrä.

Rekrytointi ei tahdo pysyä tappioiden perässä

Venäjän ongelma ei ole vain tappioiden suuruus, vaan myös se, pystyykö maa korvaamaan menetykset riittävän nopeasti jatkaakseen hyökkäysoperaatioita.

Ukrainan ulkomaantiedustelun mukaan Venäjä oli värvännyt heinäkuun alkuun mennessä noin 195 000 sopimussotilasta. Määrä oli alle puolet koko vuoden 409 000 sotilaan tavoitteesta. Samassa arviossa päivittäisen rekrytoinnin kerrottiin laskeneen vuoden 2024 noin 1 200 henkilöstä noin 1 090 henkilöön kesällä 2026. Luvut ovat Ukrainan tiedustelun väitteitä, eivät Venäjän tai riippumattoman tarkastajan vahvistamia tilastoja.

Presidentti Volodymyr Zelenskyi esitti erillisessä lausunnossa, että Venäjä oli värvännyt tammi–heinäkuussa noin 221 000 henkilöä ja kärsinyt samana aikana noin 222 500 tappioita. Ero eri arvioiden välillä voi johtua ajankohdista, määritelmistä tai laskentatavoista, joten lukuja ei pidä yhdistää täsmälliseksi henkilöstötaseeksi.

Raportoinnin yleinen suunta on silti sama: Venäjä turvautuu voimakkaasti palkallisiin sopimuksiin ja alueellisiin kannustimiin, mutta vapaaehtoisten löytäminen vaikeutuu. The Guardianin haastatteleman venäläisen ihmisoikeusaktivistin mukaan ihmisiä on yhä vaikeampi saada sotimaan, vaikka tarjolla olisi erittäin suuria summia.

Uusi liikekannallepano olisi Kremlille poliittinen riski

Pakollinen liikekannallepano antaisi Moskovalle suuremman henkilöstöpohjan, mutta vuoden 2022 osittainen liikekannallepano oli Venäjällä epäsuosittu. Institute for the Study of War -ajatushautomon mukaan Venäjän kotimaisessa sopimusrekrytoinnissa näkyi edelleen merkkejä paineesta, ja Kremlissä saattoi olla sisäistä keskustelua uudesta reservikutsunnasta.

Ukrainan viranomaiset ovat väittäneet Venäjän valmistelevan liikekannallepanon teknisiä ja hallinnollisia järjestelyjä. Zelenskyi sanoi myöhemmin, että laaja kutsunta voisi seurata Venäjän syksyn parlamenttivaaleja ja että uusi mobilisaatioyritys voisi olla edessä vuonna 2027. Nämä ovat Ukrainan arvioita Venäjän aikomuksista, eivät vahvistettuja ilmoituksia Kremliltä.

Moskovan vaihtoehdot ovat näin ollen hankalia: se voi nostaa vapaaehtoisten palkkioita, laajentaa painostukseen perustuvaa värväystä tai hyväksyä virallisen liikekannallepanon kotimaiset poliittiset kustannukset. Myös Venäjän alueiden budjeteilla on ollut yhä enemmän vaikeuksia rahoittaa rekrytointipalkkioita.

Ulkomaisia taistelijoita värvätään aiempaa järjestelmällisemmin

Ulkomailta värvättävistä sotilaista on tullut yksi tapa vähentää Venäjän oman väestön rekrytointipainetta. Ukrainan sotilastiedustelun viranomaiset väittivät Venäjän tavoittelevan vuonna 2026 vähintään 18 500 ulkomaalaista armeijansa palvelukseen.

Kansainvälisen ihmisoikeusliitto FIDH:n raportin mukaan Venäjä on värvännyt helmikuun 2022 jälkeen vähintään 27 000 ulkomaan kansalaista yli 130 maasta. Raportissa kuvataan järjestelmää, jossa palkattu palvelukseenotto yhdistyy taloudellisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvaan petolliseen tai hyväksikäyttävään rekrytointiin.

Luvut perustuvat Ukrainan viranomaisten ja ihmisoikeustutkijoiden tietoihin, eikä käytettävissä oleva näyttö osoita kaikkien ulkomaalaisten joutuneen pakotetuiksi. Raportit kuitenkin viittaavat siihen, ettei kyse ole vain satunnaisesta lisästä Venäjän joukkoihin, vaan yhä organisoidummasta osasta sotaponnistusta.

Ukraina eteni etelässä, mutta koko rintaman kuva jäi ristiriitaiseksi

Ukraina ilmoitti saaneensa päätökseen eteläisen operaation Oleksandrivskyi-sektorilla, jossa rintama kulkee Dnipropetrovskin, Zaporižžjan ja Donetskin alueiden rajaseudulla. Zelenskyin mukaan Ukrainan joukot valtasivat takaisin 745 neliökilometriä ja palauttivat hallintaansa 26 asutuskeskusta.

Joissakin raporteissa alueen kooksi arvioitiin noin 780 neliökilometriä, kun taas Al Jazeera käytti Ukrainan ilmoittamaa 745 neliökilometrin lukua. Erot liittyvät operaation ja tarkastellun ajanjakson erilaisiin rajauksiin. Luvut kuvaavat laajempaa eteläistä kampanjaa, eivät välttämättä vain heinäkuussa vallattua aluetta.

Koko kuukauden alueellinen tasapaino oli Kiovalle vähemmän suotuisa. DeepStateen liittyvän raportoinnin mukaan Venäjä saavutti heinäkuussa noin 36 neliökilometrin nettovoiton, kun Ukrainan etenemiset ja Venäjän valtaamat alueet laskettiin yhteen. ISW arvioi erikseen Venäjän edenneen heinäkuussa vain 37,85 neliökilometriä ja katsoi Venäjän kevät–kesähyökkäyksen jääneen ilman sotilaallisesti merkittäviä läpimurtoja.

Heinäkuun rintamatilanteessa voi siis olla samanaikaisesti totta kaksi asiaa: Ukraina teki yhdellä eteläisellä sektorilla suurimman alueellisen palautuksensa yli vuoteen, mutta Venäjän hallussa oleva kokonaisalue kasvoi kuukauden aikana hieman.

Ukrainan kaukoiskut ulottuivat syvälle Venäjälle

Ukraina lisäsi myös rintaman ulkopuolisten iskujen määrää ja ulottuvuutta. Associated Pressin analyysiin perustuvan raportoinnin mukaan Ukrainasta tehdyt pitkän kantaman iskut Venäjän alueelle olivat heinäkuussa kolminkertaistuneet tammikuuhun verrattuna. Tämä pakotti Venäjän levittämään ilmapuolustustaan aiempaa laajemmalle. Heinäkuussa Ukraina iski Venäjän suurimpaan öljynjalostamoon, joka sijaitsee yli 2 500 kilometrin päässä Ukrainasta.

ABC Newsin mukaan noin 40 päivää kestäneessä iskujen sarjassa kohteeksi joutui Omskin öljynjalostamo, noin 2 700 kilometrin päässä Ukrainan hallussa olevasta alueesta. Iskujen kohteina oli öljy- ja kaasuinfrastruktuuria, huoltoreittejä ja muita strategisia laitoksia.

Lähteet kuvaavat iskujen seurauksia eri tavoin, eikä käytettävissä oleva näyttö osoita niiden yksin aiheuttaneen valtakunnallista polttoainekriisiä. Vahvempi johtopäätös on, että Ukraina pyrki häiritsemään Venäjän logistiikkaa ja energiainfrastruktuuria sekä pakottamaan Moskovan jakamaan ilmapuolustusresurssejaan huomattavasti aiempaa laajemmalle alueelle.

Siviiliuhrien määrä nousi sodan ajan korkeimmalle tasolle

YK:n ihmisoikeusvalvonta vahvisti Ukrainassa heinäkuussa vähintään 437 siviilin kuolleen ja 2 610 loukkaantuneen. Määrä oli 30 prosenttia suurempi kuin kesäkuussa, jolloin kuolleita oli 298 ja loukkaantuneita 2 041, sekä 70 prosenttia suurempi kuin heinäkuussa 2025. YK:n mukaan siviiliuhrien kokonaismäärä oli suurempi kuin minään muuna kuukautena maaliskuun 2022 jälkeen. Kuolleiden määrä oli korkein sitten toukokuun 2022.

Uhreihin kuului myös 17 lasta, jotka kuolivat, ja 166 lasta, jotka loukkaantuivat. Tämä oli lasten korkein kuukausittainen uhrimäärä sitten huhtikuun 2022. YK:n arvion mukaan pitkän kantaman ohjukset ja droonit aiheuttivat 38 prosenttia kaikista siviiliuhreista.

Iskut eivät rajoittuneet rintaman läheisyyteen. YK raportoi toistuvista iskuista Kiovaan ja muihin kaupunkeihin, joissa koteja ja siviili-infrastruktuuria vaurioitui kaukana aktiivisista maataisteluista. YK:n pääsihteeri tuomitsi siviileihin ja siviilikohteisiin kohdistuvat hyökkäykset ja vaati välitöntä tulitaukoa.

YK varoitti humanitaaristen tarpeiden kasvavan etulinjan yhteisöissä ja kaupungeissa, joita pommitetaan säännöllisesti. Koska luvut kattavat vain valvojien vahvistamat tapaukset, todellinen uhrimäärä on todennäköisesti suurempi.

Mitä heinäkuusta jää käteen?

Heinäkuu ei tuonut kummallekaan osapuolelle ratkaisevaa strategista läpimurtoa. Se kuitenkin korosti sodan keskeisiä paineita:

1. Venäjän henkilöstötappiot nousivat Ukrainan arvioissa vuoden 2026 ennätykseen.
2. Rekrytointi vaikeutuu ja kallistuu, mikä kasvattaa uuden liikekannallepanon poliittista hintaa.
3. Ulkomaisista värvätyistä on tullut tärkeämpi kiertotie, mutta ihmisoikeustutkijat varoittavat haavoittuvassa asemassa olevien hyväksikäytöstä.
4. Ukraina osoitti paikallista aloitekykyä etelässä ja laajensi iskujensa maantieteellistä ulottuvuutta.
5. Siviilit maksoivat sodan jatkumisesta raskaimman hinnan, kun YK:n vahvistamat uhrit nousivat jyrkästi.

Lukuja on syytä tarkastella varoen, sillä useat taistelukenttää ja rekrytointia koskevat arviot ovat Ukrainan viranomaisten tai tiedustelupalvelujen tuottamia. Kokonaiskuva on silti selvä: sotaa muovaavat yhä voimakkaammin henkilöstöpula, pitkän kantaman iskujen kampanjat ja eskaloituvan väkivallan kasvava humanitaarinen hinta.