Yhteinen Yhdysvallat–Libanon–Israel-lausunto ei siis kuvaa yksinkertaista aselepoa, jossa taistelut vain keskeytetään. Se kytkee tulitauon jatkumisen Hizbollahin toimintaan – vaikka järjestö ei itse ollut mukana neuvotteluissa eikä pidä niiden tuloksia itseään sitovina.
Pilottialueet ovat sopimuksen konkreettisin yritys palauttaa Libanonin valtion valvonta alueille, joilla Hizbollah on pitkään toiminut merkittävänä aseellisena toimijana.
Hizbollah ei ole tulitaukosopimuksen allekirjoittaja. Sen johto on vastustanut suoria Israel–Libanon-neuvotteluja ja sanonut, ettei järjestö hyväksy niiden tuloksia.
Hizbollahin johtaja Naim Qassem kehotti 1. kesäkuuta Libanonin hallitusta luopumaan suorista neuvotteluista Israelin kanssa ja kuvasi niitä ”ilmaiseksi myönnytykseksi” . Järjestön poliittisen neuvoston varajohtaja Mahmoud Qomati puolestaan torjui 2. kesäkuuta osittaisen tulitauon ja varoitti, että Israelin hyökkäys Beirutin eteläisiin esikaupunkeihin johtaisi ”syvempään ja voimakkaampaan vastaukseen” .
Jo huhtikuussa Hizbollahin korkea-arvoinen edustaja Wafiq Safa sanoi, ettei järjestö noudata mitään suorista Libanon–Israel-neuvotteluista mahdollisesti syntyvää sopimusta .
Diplomatian ja taistelukentän välinen ristiriita näkyi myös 3. kesäkuuta. Institute for the Study of War -ajatushautomon mukaan Hizbollah ampui tuolloin raketteja Israelin puolustusvoimien kohteisiin Pohjois-Israelissa vain tunteja ennen tulitauon julkistamista .
Nykyinen laajamittainen konflikti alkoi 2. maaliskuuta 2026, kun Hizbollah ampui raketteja kohti Israelia Yhdysvaltojen ja Israelin 28. helmikuuta Iraniin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Israel vastasi laajoilla ilmaiskuilla ja maahyökkäyksellä, joka eteni Litani-joen linjalle. Israelin joukkojen on arvioitu vallanneen noin 14–20 prosenttia Libanonin alueesta yli 55 paikkakunnalla .
Libanonin terveysministeriön mukaan 1. kesäkuuta mennessä kuolleita oli 3 412 ja haavoittuneita 10 269 . Yli miljoona ihmistä – noin viidennes Libanonin väestöstä – on joutunut siirtymään pois kodeistaan . Israelin virallisten tietojen mukaan kuolleiden joukossa on ainakin 28 sotilasta ja yksi räjäytystöissä työskennellyt henkilö; lisäksi 1 180 sotilasta on haavoittunut .
Aiemmat tulitauot eivät ole pysäyttäneet väkivaltaa pysyvästi. Marraskuussa 2024 solmittu tulitauko romahti kokonaan 2. maaliskuuta 2026 . Yhdysvaltain välittämä kymmenen päivän aselepo alkoi 16. huhtikuuta ja sitä jatkettiin 15. toukokuuta 45 päivällä, mutta rikkomuksia tapahtui lähes päivittäin ja ihmisiä kuoli myös tulitaukojen aikana .
Neuvottelujen on määrä jatkua 22. kesäkuuta alkavalla viikolla. Niiden tavoitteena on käyttää tulitaukokehystä laajemman poliittisen ja turvallisuussopimuksen pohjana.
Prosessia vaikeuttaa kuitenkin toinen perustavanlaatuinen ehto. Libanonin johto on toistuvasti sanonut, ettei lopullista sopimusta voi syntyä ilman Israelin joukkojen täydellistä vetäytymistä Libanonin alueelta.
Presidentti Joseph Aoun sanoi 25. toukokuuta, ettei Libanon hyväksy nykyistä tilannetta ja että täydellinen vetäytyminen on ”järkähtämätön, jatkuva kansallinen vaatimus” . Pääministeri Nawaf Salam on ottanut saman linjan. Hänen mukaansa Libanon ei voi allekirjoittaa sopimusta, joka jättäisi maahan israelilaisen puskurivyöhykkeen: ”Emme voi elää niin sanotun puskurivyöhykkeen kanssa” .
Tässä on koko diplomaattisen prosessin ydinristiriita: 3. kesäkuuta ilmoitettu järjestely asettaa Hizbollahille ehdot, joita järjestö ei hyväksy, samalla kun Libanon vaatii Israelilta vetäytymistä, johon Israel ei ole tiettävästi sitoutunut.
Kesäkuun lopulla nähdään, pystytäänkö nämä vaatimukset sovittamaan yhteen. Toistaiseksi tulitauko näyttää enemmän hauraalta neuvottelukehykseltä kuin vakaalta rauhanratkaisulta.
Yhteinen Yhdysvallat–Libanon–Israel-lausunto ei siis kuvaa yksinkertaista aselepoa, jossa taistelut vain keskeytetään. Se kytkee tulitauon jatkumisen Hizbollahin toimintaan – vaikka järjestö ei itse ollut mukana neuvotteluissa eikä pidä niiden tuloksia itseään sitovina.
Pilottialueet ovat sopimuksen konkreettisin yritys palauttaa Libanonin valtion valvonta alueille, joilla Hizbollah on pitkään toiminut merkittävänä aseellisena toimijana.
Hizbollah ei ole tulitaukosopimuksen allekirjoittaja. Sen johto on vastustanut suoria Israel–Libanon-neuvotteluja ja sanonut, ettei järjestö hyväksy niiden tuloksia.
Hizbollahin johtaja Naim Qassem kehotti 1. kesäkuuta Libanonin hallitusta luopumaan suorista neuvotteluista Israelin kanssa ja kuvasi niitä ”ilmaiseksi myönnytykseksi” . Järjestön poliittisen neuvoston varajohtaja Mahmoud Qomati puolestaan torjui 2. kesäkuuta osittaisen tulitauon ja varoitti, että Israelin hyökkäys Beirutin eteläisiin esikaupunkeihin johtaisi ”syvempään ja voimakkaampaan vastaukseen” .
Jo huhtikuussa Hizbollahin korkea-arvoinen edustaja Wafiq Safa sanoi, ettei järjestö noudata mitään suorista Libanon–Israel-neuvotteluista mahdollisesti syntyvää sopimusta .
Diplomatian ja taistelukentän välinen ristiriita näkyi myös 3. kesäkuuta. Institute for the Study of War -ajatushautomon mukaan Hizbollah ampui tuolloin raketteja Israelin puolustusvoimien kohteisiin Pohjois-Israelissa vain tunteja ennen tulitauon julkistamista .
Nykyinen laajamittainen konflikti alkoi 2. maaliskuuta 2026, kun Hizbollah ampui raketteja kohti Israelia Yhdysvaltojen ja Israelin 28. helmikuuta Iraniin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Israel vastasi laajoilla ilmaiskuilla ja maahyökkäyksellä, joka eteni Litani-joen linjalle. Israelin joukkojen on arvioitu vallanneen noin 14–20 prosenttia Libanonin alueesta yli 55 paikkakunnalla .
Libanonin terveysministeriön mukaan 1. kesäkuuta mennessä kuolleita oli 3 412 ja haavoittuneita 10 269 . Yli miljoona ihmistä – noin viidennes Libanonin väestöstä – on joutunut siirtymään pois kodeistaan . Israelin virallisten tietojen mukaan kuolleiden joukossa on ainakin 28 sotilasta ja yksi räjäytystöissä työskennellyt henkilö; lisäksi 1 180 sotilasta on haavoittunut .
Aiemmat tulitauot eivät ole pysäyttäneet väkivaltaa pysyvästi. Marraskuussa 2024 solmittu tulitauko romahti kokonaan 2. maaliskuuta 2026 . Yhdysvaltain välittämä kymmenen päivän aselepo alkoi 16. huhtikuuta ja sitä jatkettiin 15. toukokuuta 45 päivällä, mutta rikkomuksia tapahtui lähes päivittäin ja ihmisiä kuoli myös tulitaukojen aikana .
Neuvottelujen on määrä jatkua 22. kesäkuuta alkavalla viikolla. Niiden tavoitteena on käyttää tulitaukokehystä laajemman poliittisen ja turvallisuussopimuksen pohjana.
Prosessia vaikeuttaa kuitenkin toinen perustavanlaatuinen ehto. Libanonin johto on toistuvasti sanonut, ettei lopullista sopimusta voi syntyä ilman Israelin joukkojen täydellistä vetäytymistä Libanonin alueelta.
Presidentti Joseph Aoun sanoi 25. toukokuuta, ettei Libanon hyväksy nykyistä tilannetta ja että täydellinen vetäytyminen on ”järkähtämätön, jatkuva kansallinen vaatimus” . Pääministeri Nawaf Salam on ottanut saman linjan. Hänen mukaansa Libanon ei voi allekirjoittaa sopimusta, joka jättäisi maahan israelilaisen puskurivyöhykkeen: ”Emme voi elää niin sanotun puskurivyöhykkeen kanssa” .
Tässä on koko diplomaattisen prosessin ydinristiriita: 3. kesäkuuta ilmoitettu järjestely asettaa Hizbollahille ehdot, joita järjestö ei hyväksy, samalla kun Libanon vaatii Israelilta vetäytymistä, johon Israel ei ole tiettävästi sitoutunut.
Kesäkuun lopulla nähdään, pystytäänkö nämä vaatimukset sovittamaan yhteen. Toistaiseksi tulitauko näyttää enemmän hauraalta neuvottelukehykseltä kuin vakaalta rauhanratkaisulta.