Amodei kutsuu sirukieltoa ”tehokkaimmaksi ja suorimmaksi keinoksi” estää Pekingiä rakentamasta eturintaman tekoälymalleja sotilaskäyttöön ja kotimaiseen valvontaan. Hän on kuvannut juuri tätä ensisijaiseksi huolenaiheekseen .
Hänen mukaansa Yhdysvaltojen ”ei pitäisi myydä Kiinaan tehokkaita siruja tai sirujen valmistuksessa tarvittavia laitteita”. Samalla Washingtonin pitäisi puuttua nykyisten pakotteiden kiertämiseen, kuten laajamittaiseen salakuljetukseen ja muihin kiertojärjestelyihin . Kyse ei siis olisi vain myynnin rajoittamisesta, vaan myös viennin valvonnan toimeenpanosta käytännössä.
Toinen painopiste on niin sanottu distillaatio eli tislaus. Siinä tehokkaan tekoälymallin osaamista hyödynnetään pienemmän ja halvemman mallin opettamiseen. Näin kehittäjä voi saada käyttöönsä suuren mallin kykyjä ilman vastaavaa määrää laskentatehoa.
Amodei haluaa Washingtonin puuttuvan kiinalaisiin kehittäjiin, jotka hyödyntävät tätä menetelmää amerikkalaisten mallien, kuten Anthropicin Clauden, kanssa kiertääkseen kehittyneeseen laitteistoon kohdistuvia rajoituksia . Hän myöntää ongelman olevan vaikea: käyttäjätilit voidaan usein tunnistaa vasta sen jälkeen, kun merkittävä osa tislaamisesta on jo tapahtunut. Siksi hän pitää poliittisia toimia tarpeellisina sen sijaan, että vastuu jätettäisiin yhden yrityksen oman valvonnan varaan .
Anthropic on esimerkiksi syyttänyt Alibaban Qwen-tutkimusryhmää tähän asti suurimmasta Claudeen kohdistuneesta tislausoperaatiosta. Yhtiön mukaan siinä käytettiin 25 000 valetiliä ja käytiin 29 miljoonaa keskustelua .
Kolmas ehdotus koskisi sekä avoimia että suljettuja malleja niiden alkuperämaasta riippumatta. Kaikille riittävän kyvykkäille malleille pitäisi tehdä pakolliset turvallisuustestit ennen julkaisua. Vähemmän kyvykkäät startup-yritysten ja akateemisen tutkimuksen mallit jäisivät kokonaan vaatimuksen ulkopuolelle .
Tällä linjauksella Amodei vastaa kritiikkiin, jonka mukaan hän haluaisi kieltää avoimilla painoilla julkaistavat mallit. Hän on sanonut suoraan, ettei Anthropic ”ole koskaan kannattanut avoimilla painoilla julkaistavien mallien kieltoa” ja että mallit, joilla ei ole vaarallisia kykyjä, ovat ”julkishyödyke” .
Amodei varoittaa, että kiinalaiset kehittäjät käyttävät amerikkalaisia tekoälymalleja laajamittaisen tislauksen lähteinä. Hänen mukaansa tämä voi supistaa Yhdysvaltojen ja Kiinan tekoälykyvykkyyksien eron vain ”muutamaan kuukauteen” .
Amodein ajattelussa vientirajoitukset toimivat ennen kaikkea rajoittamalla käytettävissä olevaa laskentatehoa. Niin sanotut skaalauslait kuvaavat sitä, miten mallien kyvykkyys yleensä kasvaa, kun niiden koulutukseen käytetään enemmän dataa, laskentaa ja parametreja.
Hänen mukaansa Kiina ei ilman yhdysvaltalaisia huippusiruja pysty skaalaamaan mallejaan Yhdysvaltoja tehokkaammiksi. Rajoitukset hidastavat kehitystä, koska ne vaikeuttavat eturintaman mallien kouluttamiseen tarvittavan kehittyneen laitteiston hankkimista .
Tammikuussa 2025 julkaisemassaan kirjoituksessa ”On DeepSeek and Export Controls” Amodei myönsi DeepSeekin osoittaneen todellista insinööritaitoa. Hänen mukaansa yhtiön saavutukset eivät kuitenkaan todista siruvientirajoitusten olevan tehottomia.
Amodei arvioi DeepSeekin mallin yltäneen lähelle 7–10 kuukautta vanhempien yhdysvaltalaisten mallien suorituskykyä huomattavasti pienemmillä kustannuksilla. Hänen tulkintansa mukaan tämä tekee vientirajoituksista jopa ”entistä eksistentiaalisesti tärkeämpiä”, koska Kiina toimii edelleen laitteistorajoitteiden alla .
Maailman talousfoorumissa Davosissa tammikuussa 2026 Amodei vertasi kehittyneiden tekoälysirujen myymistä Kiinaan ydinaseiden myymiseen Pohjois-Korealle . Vertaus kuvastaa hänen näkemyksensä jyrkkyyttä: tekoälylaskenta ei hänen mielestään ole vain kaupankäynnin kohde, vaan keskeinen kansallisen turvallisuuden ja suurvaltakamppailun väline.
Amodein linja asettuu myös vastakkain joidenkin siruvalmistajien kanssa. Hänen tavoitteensa on suojata Yhdysvaltojen ja sen demokraattisten liittolaisten etumatkaa rajoittamalla Kiinan pääsyä tehokkaimpaan laitteistoon. Samalla hän haluaa pitää erillään kaksi asiaa, jotka julkisessa keskustelussa ovat usein menneet sekaisin: avoimet tekoälymallit ja tehokkaiden laskentasirujen vienti Kiinaan.