Miksi Jürgen Hardt vaatii EU-pakotteita Itamar Ben-Gvirille?

Mikä sai Hardtin puuttumaan asiaan?

Ben-Gvir arvosteli pääministeri Benjamin Netanjahun päätöstä vähentää Israelin iskujen voimakkuutta Gazassa. Kyse ei siis ollut vain yleisestä sotilaallisen voiman lisäämistä koskevasta vaatimuksesta. Ben-Gvir esitti säännöllistä, öistä tappokiintiötä ja sanoi, ettei toimia pitäisi rajoittaa ihmisiin, jotka ovat juuri sillä hetkellä välitön uhka.

Samassa haastattelussa hän kannatti myös palestiinalaisten kannustamista lähtemään Gazasta pysyvästi ja sanoi pitävänsä koko aluetta Israelille kuuluvana. Näiden näkemysten on raportoitu liittyvän tukeen israelilaisten siirtokuntien perustamiselle Gazaan.

Hardtin kannalta kiista ei siksi koskenut vain yhtä rajua sitaattia. Hänen tulkintansa mukaan lausunnoissa yhdistyivät väkivallan kiihdyttäminen, ihmisarvon kieltäminen, väestön siirtäminen ja siirtokuntien laajentaminen – kaikki teemoja, joiden hän katsoo olevan ristiriidassa EU:n puolustamien periaatteiden kanssa.

Hardtin laajempi viesti Israelin ja Euroopan suhteista

Hardt esitti samalla laajemman poliittisen arvion. Hänen mukaansa Israelin hallitus ilman Ben-Gviriä ja valtiovarainministeri Bezalel Smotrichia voisi antaa Israelille ja Euroopalle paremmat mahdollisuudet rakentaa suhteensa uudelleen rakentavalle pohjalle.

Ajatus erottaa Israelin valtion ja sen koko väestön kahdesta äärioikeistolaisesta ministeristä, joiden julkiset kannanotot ovat muodostuneet diplomaattiseksi rasitteeksi. Tässä kehyksessä pakotteet kohdistuisivat tiettyjen ministerien toimintaan eivätkä välttämättä Israeliin kokonaisuutena.

Lisääkö tämä painetta Saksan hallitukselle?

Hardtin puheenvuorolla on painoarvoa, koska hän vastaa CDU:n ja CSU:n parlamenttiryhmän ulkopoliittisesta linjasta. Se lisää painetta liittokansleri Friedrich Merzille ja ulkoministeri Johann Wadephulille, jotta Saksa arvioisi uudelleen aiemman vastustuksensa Ben-Gvirin lisäämiselle pakotelistalle – tai vähintään pidättäytyisi estämästä EU:n yhteisiä toimia.

Saatavilla oleva näyttö ei kuitenkaan osoita, että Berliinin virallinen linja olisi muuttunut. Aiemmissa tiedoissa Saksan kerrottiin vastustaneen ehdotuksia, joilla israelilainen ministeri olisi lisätty pakotelistalle tai Länsirannan siirtokuntiin liittyvää kauppaa rajoitettu. Myöhemmissä raporteissa Saksa kuvattiin niin ikään vastahakoiseksi siirtokuntakaupan kiellon suhteen. Wadephulin mukaan päätös edellytti jäsenmaiden yksimielisyyttä.

Hardtin lausuntoa onkin syytä pitää vaikutusvaltaisena poliittisena vetoomuksena, ei Saksan hallituksen päätöksenä tai osoituksena siitä, että Saksa varmasti tukisi pakotteita.

Miksi EU-pakotteista on ollut vaikea sopia?

EU on jo aiemmin käsitellyt Ben-Gviriin kohdistuvia pakotteita hänen toimintansa vuoksi Global Sumud Flotillalla. Kyseessä oli Gazaan matkalla ollut avustusoperaatio, jonka aktivisteja Israelin viranomaiset pidättivät. EU:n ulkoministerit eivät kesäkuussa päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas kertoi, että useat maat olivat ehdottaneet pakotteita, mutta tarvittavaa yksimielisyyttä ei syntynyt.

Ongelma on sekä poliittinen että menettelyllinen: EU:n ulkopoliittiset pakotteet edellyttävät jäsenmaiden yksimielistä päätöstä. Yhdenkin hallituksen vastustus voi siten estää koko EU:n laajuisen pakotepäätöksen.

Useat maat ovat toimineet erikseen. Yhdistynyt kuningaskunta, Australia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Norja ilmoittivat kesäkuussa 2025 pakotteista Ben-Gviriä ja Smotrichia vastaan. Perusteena oli heidän katsomansa väkivaltaan yllyttävä puhe palestiinalaisyhteisöistä. Myös Ranska ja Irlanti ovat vuonna 2026 estäneet ministereiltä maahantulon. Kansalliset toimet eivät kuitenkaan muodosta EU:n yhteistä pakotejärjestelmää.

Erillinen kiista siirtokuntakaupasta

EU-maat ovat keskustelleet myös kaupankäynnin rajoittamisesta Israelin miehittämällä Länsirannalla sijaitsevien siirtokuntien kanssa. Vaihtoehtoina on ollut tuontilupajärjestelmä, käytännössä estävät tullit ja täydellinen kielto. Kauppakielto sai heinäkuun kokouksessa eniten kannatusta, mutta jäsenmaat pysyivät erimielisinä eikä yhteistä rajoitusta hyväksytty.

Tämä keskustelu liittyy Hardtin vetoomukseen, mutta kyse on eri toimenpiteestä. Ben-Gvirin pakotteet kohdistuisivat yksittäiseen ministeriin, kun taas siirtokuntakaupan rajoittaminen vaikuttaisi siirtokuntiin liittyviin kaupallisiin suhteisiin. Molemmat ehdotukset törmäävät samaan perusongelmaan: kaikkien EU-maiden hyväksyntää on vaikea saada.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Hardtin lausunto lisää painetta Saksan hallituksen konservatiiviselle siivelle ja antaa uutta pontta vaatimuksille toimista Ben-Gviriä vastaan. Myös Saksan sosiaalidemokraatit ovat suhtautuneet kriittisesti Israelin ministereihin. Varakansleri Lars Klingbeil vaati myöhemmin EU-pakotteiden vakavaa harkitsemista ja kutsui Ben-Gvirin lausuntoja epäinhimillisiksi.

Vetoomus tai sitä seurannut tuomitseminen ei silti takaa pakotteita. Saatavilla oleva näyttö kertoo edelleen erimielisyyksistä sekä Berliinissä että Brysselissä. Ennen kuin Saksa muuttaa kantaansa ja kaikki EU-maat pääsevät yhteisymmärrykseen, Ben-Gvirin lausunnot ovat poliittisen painostuksen kohde – eivät vielä toteutunut EU-pakotepäätös.