Tämän vuoksi pitkät korot voivat pysyä korkealla tai nousta edelleen, vaikka sijoittajat alkaisivat odottaa talouskasvun hidastumista tai keskuspankkipolitiikan kevenemistä.
Yhdysvaltain 30 vuoden valtionlainan korko nousi 18. elokuuta yli 5,31 prosentin, korkeimmalle tasolleen sitten vuoden 2007. Saksan 30 vuoden Bund-korko ylsi 3,75 prosenttiin, korkeimmilleen sitten vuoden 2011, ja Ison-Britannian 30 vuoden gilt-korko oli lähellä 5,85 prosenttia. Taso oli lähellä toukokuun huippua ja korkein sitten vuoden 1998.
UBS yhdistää paineen sitkeän inflaation pelkoon, julkisen talouden heikentyneeseen asemaan ja tulevaan valtionlainojen tarjontaan. Myös pitkien yrityslainojen runsas liikkeeseenlasku lisäsi markkinoiden absorboitavan korkoriskin määrää. Tähän sisältyi teknologia-alan yhtiöiden tekoälyinfrastruktuuriin liittyvää rahoitusta.
Lyhyiden lainojen tuotot seuraavat yleensä tiiviimmin odotuksia keskuspankkien ohjauskoroista. Pitkiin lainoihin vaikuttavat sen sijaan enemmän aikapreemio sekä arviot inflaatiosta, finanssipolitiikasta ja tulevasta velkatarjonnasta.
UBS odottaa inflaation hidastumisen jatkuvan ja pitää markkinoiden hinnoittelua tulevista keskuspankkien koronnostoista liian aggressiivisena. Jos sijoittajat alkavat hinnoitella vähemmän koronnostoja tai myöhemmin koronlaskuja, 2–5 vuoden lainojen korot voivat laskea ja hinnat nousta, vaikka 30 vuoden korot pysyisivät korkealla tai nousisivat edelleen.
Tämä on UBS:n suosituksen ydin: korkojen nousu ei kohtele kaikkia maturiteetteja samalla tavalla. Lyhyet ja keskipitkät lainat voivat hyötyä korko-odotusten muutoksesta, kun taas pitkät lainat kärsivät edelleen julkisen talouden ja tarjonnan paineista.
Eurooppalaisia ETF-rahastoja koskevien samanaikaisten tietojen mukaan korkosijoituksiin virtasi 11,9 miljardia euroa. Tästä 4,5 miljardia euroa kohdistui valtionlainoihin ja 3,8 miljardia euroa ultralyhyisiin tuotteisiin, jotka olivat pääosin euromääräisiä. Kehitys sopii kuvaan, jossa sijoittajat hakevat korkotuottoa mutta suosivat lyhyttä korkoriskiä ja helposti kaupattavia instrumentteja. Tiedot eivät kuitenkaan kuvaa kaikkien maailman sijoittajien positioita.
Ero on olennainen: rahavirrat osoittavat, mihin osa sijoittajista suuntaa pääomia, mutta niiden perusteella ei voi päätellä koko markkinan omaksuneen lyhyen korkoriskin strategiaa.
Elokuun näkemys vahvistaa UBS:n aiempaa sijoituskantaa eikä käännä sitä uuteen suuntaan. Huhtikuun House View -katsauksessa pankki nosti laadukkaat, noin 3–5 vuoden maturiteetin joukkolainat esiin houkuttelevan tuoton ja hajautuksen lähteenä inflaatio- ja velkahuolista huolimatta. Toukokuun katsauksessa UBS puolestaan suosi lyhyen ja keskipitkän maturiteetin lainoja maailmanlaajuisille sijoittajille. Lyhyitä lainoja pystyvät yleensä helpommin absorboimaan rahamarkkinarahastot, pankkien taseet ja muut likviditeettipoolit.
Valuutoissa UBS:n painotus on hienovaraisempi. Se suosii lyhyitä ja keskipitkiä laadukkaita lainoja erityisesti Yhdysvaltain dollareissa ja Ison-Britannian punnissa. Valikoidut eurooppalaiset pitkät lainat voivat silti tarjota arvoa, koska rahapolitiikka, suhdannetilanne, julkinen talous ja poliittiset olosuhteet vaihtelevat alueittain.
UBS ei väitä, etteikö 30 vuoden lainoilla voisi olla paikkaa salkussa tai etteivätkö lyhyet lainat voisi menettää arvoaan. Viesti on, että nykyinen riski–tuotto-suhde näyttää houkuttelevammalta laadukkaissa lyhyen ja keskipitkän maturiteetin velkakirjoissa:
Sijoittajille, jotka vertailevat eri maturiteetteja, UBS:n 18. elokuuta julkaistu näkemys merkitsee käytännössä sitä, että laadukasta korkotuottoa kannattaa sen mukaan lukita ennen kuin salkkuun lisätään merkittävästi korkoherkintä osaa valtionlainamarkkinasta.