Yhdysvallat haluaa estää Kiinaa käyttämästä Nvidian tekoälysiruja etänä

Yhdysvaltain Trumpin hallinto harkitsee sääntöä, jolla vientivalvonta ulotettaisiin kehittyneiden tekoälylaskentapalvelujen etäkäyttöön – ei vain fyysisten sirujen toimituksiin. Tavoitteena on paikata nykyjärjestelmän aukko: kiinalainen yritys voi mahdollisesti vuokrata Nvidian GPU-suorittimien laskentatehoa kolmannessa maassa sijaitsevasta datakeskuksesta ilman, että sirut koskaan saapuvat Kiinaan tai ovat yrityksen omistuksessa. Raporttien mukaan sääntö voisi koskea esimerkiksi Thaimaassa ja Singaporessa sijaitsevia etäpalvelimia, mutta kyse ei vielä ole voimaan tulleesta asetuksesta. 716

Porsaanreikä syntyy siitä, että siru pysyy ulkomailla

Yhdysvaltojen nykyiset vientirajoitukset on rakennettu ennen kaikkea valvottujen tuotteiden vientiä, jälleenvientiä ja siirtoja varten. Näihin tuotteisiin kuuluvat kehittyneet laskentasirut ja niiden valmistukseen liittyvät laitteet. Fyysisessä toimituksessa viranomaiset voivat tarkastella lähetyksen kohdemaata, ostajaa ja käyttötarkoitusta. 89

Tilanne on epäselvempi, jos palvelin ei liiku lainkaan ja asiakas lähettää mallin koulutukseen tai ajamiseen tarvittavat koodit ja datan internetin kautta. Käytännössä järjestely voisi toimia näin:

1. Datakeskus tai pilvipalveluntarjoaja pitää kehittyneet Nvidian GPU:t Kiinan ulkopuolisessa maassa.
2. Kiinalainen yritys vuokraa pääsyn laskentaklusteriin sen sijaan, että se vastaanottaisi laitteet.
3. Yritys lähettää työkuormansa etänä ja saa laskennan tulokset takaisin omistamatta tai fyysisesti hallitsematta siruja.

Keskeinen ero on siis laitteiston sijainnin ja omistajan sekä sen laskentakapasiteetin käyttäjän välillä. Tämän vuoksi viranomaiset ja lainsäätäjät pitävät pilvipalvelujen etäkäyttöä mahdollisena vientivalvonnan porsaanreikänä. Raportit ovat yhdistäneet tällaiseen käyttöön tai sen tavoitteluun muun muassa Alibaban, ByteDancen, Tencentin ja Moonshotin. Mainittuja sijaintimaita ovat olleet esimerkiksi Malesia, Thaimaa, Japani ja Singapore. 58

Miksi 31. toukokuuta annettu BIS-ohje ei ratkaissut kaikkea?

Yhdysvaltain kauppaministeriön Bureau of Industry and Security eli BIS ilmoitti 31. toukokuuta 2026, että kehittyneiden laskentatuotteiden vientiin Kiinaan ja muihin Country Group D:5 -ryhmän maihin pääkonttorinsa sijoittaville yrityksille tarvitaan lupa. Sama koskee yrityksiä, joiden lopullinen emoyhtiö sijaitsee tällaisessa maassa – vaikka varsinainen ostajayhtiö olisi rekisteröity muualle. Kiina kuuluu tähän ryhmään. 1821

Ohje vaikeuttaa sitä, että kiinalainen yritys hankkisi rajoitettuja siruja ulkomaisen tytäryhtiön, sisaryhtiön tai muun siihen liittyvän ostajayhtiön kautta. Valvonta ei perustu ainoastaan siihen, missä ostaja on rekisteröity, vaan myös yritysryhmän omistusrakenteeseen. 1831

Ohje koskee kuitenkin ensisijaisesti laitteiston lähettämistä ja hankkimista. Reutersin mukaan se ei yleisesti velvoita kolmansissa maissa toimivia datakeskuksia lopettamaan jo asennettujen sirujen käyttöä, huoltoa tai laskentatehon vuokraamista. 1

Käytännössä BIS sulki osan omistus- ja hankintareitistä, mutta ei ratkaissut selvästi sitä, onko laskentatehon etäkuluttaminen itsessään Yhdysvaltojen vientivalvontalainsäädännössä vientiä.

Moonshot AI:n ja Kimi K3:n ympärille noussut väite

Keskustelu sai lisää vauhtia, kun Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimiston johtaja Michael Kratsios väitti, että Moonshot AI oli hankkinut GB300-palvelimia ja käyttänyt Thaimaassa sijaitsevia GB300-siruja todennäköisesti tekoälymalliensa kouluttamiseen. 210

Väite liitettiin Moonshotin Kimi-malliperheeseen, johon kuuluu myös Kimi K3. Kyse on kuitenkin väitteestä, ei vahvistetusta vientivalvonnan rikkomuksesta: annetut lähteet eivät osoita, että kauppaministeriö olisi tehnyt asiasta lopullisen täytäntöönpanopäätöksen tai että tuomioistuin olisi ratkaissut asian.

Muissa raporteissa kiinalaisten teknologiayritysten on kerrottu järjestäneen pääsyä laskentatehoon Malesiassa, Thaimaassa, Japanissa ja Singaporessa toimivien datakeskusten tai pilvipalveluntarjoajien kautta. Raportit eroavat toisistaan siinä, mitä yrityksiä, keskuksia ja sirumalleja järjestelyihin liittyy. Siksi laajempaa ilmiötä on täsmällisintä kuvata raportoiduksi tai väitetyksi pääsyksi, ei vahvistettujen rikkomusten kokonaisuudeksi. 6841

Mitä uusi sääntö voisi muuttaa?

Ehdotuksen painopiste siirtyisi kysymyksestä ”missä GPU sijaitsee?” kysymykseen ”kuka käyttää sen valvottua laskentakykyä?”

Lopullisesta sanamuodosta riippuen kauppaministeriö voisi velvoittaa pilvipalveluntarjoajat, datakeskukset tai välittäjät tarkistamaan asiakkaansa ennen kuin ne antavat pääsyn tiettyihin siruihin tai laskentaklustereihin.

Sääntö voisi koskea esimerkiksi:

• kiinalaisia yrityksiä, jotka käyttävät rajoitettuja GPU:ita ulkomaisten tytäryhtiöiden tai jälleenmyyjien kautta;
• pilvitilejä, joiden lopullinen emoyhtiö tai tosiasiallinen käyttäjä sijaitsee Kiinassa;
• tiettyjä kehittyneitä laskentatuotteita, kuten valvonnan piiriin kuuluvia Nvidian kiihdyttimiä;
• tekoälymallien koulutusta, päättelyä ja muita erikseen määriteltyjä käyttötarkoituksia; sekä
• palveluntarjoajien asiakas- ja lokitietojen tarkistus- ja säilytysvelvollisuuksia.

Säännön tarkka rajaus olisi ratkaiseva. Siinä pitäisi määritellä esimerkiksi, mitkä sirut ja järjestelmät kuuluvat valvontaan, kuinka suuri laskentakapasiteetti laukaisee rajoituksen, kohdellaanko lyhyitä vuokrauksia eri tavalla kuin omistettua klusteria ja miten palveluntarjoaja tunnistaa jälleenmyyjän tai jaetun tilin todellisen loppukäyttäjän.

RASA antaisi kauppaministeriölle selkeämmän lakiperustan

Edustajainhuoneen hyväksymä Remote Access Security Act eli RASA muuttaisi Export Control Reform Act -lakia siten, että tiettyihin etäkäytön muotoihin voitaisiin puuttua nimenomaisesti. Lakiehdotuksen määritelmä kattaa ulkomaisen henkilön verkkoyhteyden kautta – esimerkiksi internetin tai pilvipalvelun avulla – tapahtuvan pääsyn Yhdysvaltojen toimivallan piirissä olevaan valvottuun tuotteeseen, kun käyttö tapahtuu eri paikasta kuin missä tuote fyysisesti sijaitsee ja käyttö voisi aiheuttaa vakavan kansallisen turvallisuuden tai ulkopolitiikan riskin. 464849

Edustajainhuone hyväksyi H.R. 2683 -esityksen 12. tammikuuta 2026 äänin 369–22. Lakiehdotus antaisi kauppaministeriölle huomattavasti selvemmän lakiperustan pilvipohjaisen pääsyn sääntelyyn. Erillinen sääntelyprosessi tarvittaisiin silti määrittämään, millainen toiminta ja teknologia käytännössä kuuluisivat valvonnan piiriin. 5055

Tämä ero on tärkeä: RASA ei itsessään olisi valmis toimintamalli jokaiselle pilvipalveluntarjoajalle. Se olisi ennen kaikkea toimivaltalaajennus, jonka nojalla kauppaministeriö voisi rakentaa tällaisen järjestelmän.

Kauppaministeriön edessä on useita esteitä

Lain antama toimivalta

Ilman RASA:n kaltaista hyväksyttyä lakia kauppaministeriön pitäisi perustella, että nykyiset käsitteet, kuten ”vienti”, ”jälleenvienti” ja ”siirto”, kattavat myös laskentatehon etäkulutuksen tilanteessa, jossa siru itsessään ei liiku.

Yhdysvaltojen kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan keskeinen lakiperusta, Export Control Reform Act, koskee lainopillisten analyysien mukaan tuotteiden vientiä, jälleenvientiä ja maansisäisiä siirtoja. Tämä auttaa selittämään, miksi kongressissa on haluttu määritellä etäkäyttö erikseen. 5661

Ohje voi täsmentää olemassa olevan velvoitteen soveltamista, kuten BIS:n 31. toukokuuta antama ilmoitus teki. Epävarmempaa on, voiko ohje tai uusi asetus yksin luoda kokonaan uuden säännellyn toiminnan kategorian. Laaja sääntö voisi siksi joutua oikeusriidan kohteeksi, jos sen katsotaan ylittävän kauppaministeriölle delegoidun toimivallan tai perustuvan liian epäselvään kongressin valtuutukseen.

Todellisen asiakkaan tunnistaminen

Fyysisen toimituksen valvonta alkaa yleensä vastaanottajasta ja toimitusosoitteesta. Pilvipalveluissa tilanne on paljon liikkuvampi. Palveluntarjoajan pitäisi ehkä arvioida tytäryhtiöitä, lopullisia emoyhtiöitä, jälleenmyyjiä, alihankkijoita, virtuaalisia erillisverkkoja, jaettuja klustereita ja tilejä, joiden taakse todellinen työkuorman ajaja voi piiloutua.

Tämä veisi pilviyhtiöitä kohti niin sanottuja tunne asiakkaasi -menettelyjä eli KYC-tyyppisiä tarkistuksia ja laajempaa valvontaa. Analyytikot ovat pitäneet asiakasvarmennusten kiristymistä todennäköisenä vaatimuksena etäkäyttöön perustuvassa järjestelmässä. 311

Valvonta Yhdysvaltojen ulkopuolella

Palvelin, datakeskus, asiakassopimus ja loppukäyttäjä voivat kaikki sijaita Yhdysvaltojen ulkopuolella. Kauppaministeriö voi hyödyntää vientirajoituksia, lupamenettelyjä, Yhdysvalloista peräisin olevan teknologian sääntöjä ja seuraamuksia osapuolia vastaan, joilla on riittävä yhteys Yhdysvaltoihin.

Se ei kuitenkaan voi automaattisesti pakottaa jokaista thaimaalaista, singaporelaista tai malesialaista datakeskusta valvomaan käyttäjiään ilman paikallista yhteistyötä tai sopimuksellista vaikutusvaltaa yhdysvaltalaisiin toimittajiin.

Tekniset ja taloudelliset sivuvaikutukset

Liian kapea sääntö olisi helppo kiertää välittäjien tai muiden kuin yhdysvaltalaisten laitteiden avulla. Liian laaja sääntö taas voisi rasittaa tavallisia kansainvälisiä pilvipalveluja, ulkomaisia datakeskuksia ja laillista tutkimuskäyttöä.

Palveluntarjoajat tarvitsisivat selkeät kriteerit esimerkiksi sirujen suorituskyvylle, klusterin koolle, käyttöajalle ja työkuorman tarkoitukselle. Muuten sääntö voisi sekä jäädä tehottomaksi että aiheuttaa merkittäviä kustannuksia laillisille käyttäjille.

Mitä seuraavaksi?

Ehdotusta kannattaa pitää yrityksenä valvoa tekoälyn laskentatehon käyttöoikeutta, ei vain tekoälysirujen fyysistä liikkumista. BIS:n 31. toukokuuta antama ohje vaikeuttaa fyysisten laitteiden toimittamista Kiinaan kytkeytyville yrityksille ulkomailla, mutta etävuokrausta koskeva kysymys on erillinen.

RASA vahvistaisi kauppaministeriön lakiperustaa. Käytännön toteutus riippuisi silti tarkasta sääntelystä, pilvipalveluntarjoajien huolellisista asiakastarkistuksista ja niiden maiden yhteistyöstä, joissa palvelimet sijaitsevat.

Toistaiseksi olennaisin varaus liittyy asian tilaan: hallinnon etäkäyttöä koskeva toimenpide on vasta harkinnassa, eivätkä Moonshot AI:n kaltaisiin yrityksiin kohdistetut väitteet yksin osoita lainrikkomusta. Poliittinen kiista koskee sitä, pitäisikö Yhdysvaltojen vientivalvonnan seurata fyysistä sirua, sen omistavaa yritystä, laskentatehoa vuokraavaa asiakasta – vai itse laskentakykyä.