Mitä aiesopimus itse asiassa edellyttää molemmilta osapuolilta

Sopimuksen runko on tarkoituksella kapea, luottamusta rakentava toimenpide, joka edeltää yksityiskohtaisia teknisiä neuvotteluja. Eri lähteiden raportoimat keskeiset sitoumukset ovat:

• Hormuzinsalmen uudelleenavaaminen: Iran lopettaisi saartonsa välittömästi allekirjoittamisen jälkeen, eikä kulkuväylällä sallittaisi tietulleja. Molemmat valtiot tekisivät yhteistyötä miinanraivauksessa ja vapaan merenkulun varmistamiseksi .
• Tulitauon virallistaminen: Huhtikuussa 2026 sovittua aselepoa jatkettaisiin ja pidennettäisiin 60 päivällä, luoden aikaikkunan kattaville neuvotteluille .
• Välittömät helpotukset Yhdysvaltain pakotteisiin: Washington purkaisi rajoitukset Iranin satamista, vapauttaisi kansainvälisesti jäädytetyt Iranin varat ja myöntäisi pakotepoikkeuksia Iranin öljyviennille .
• Uraaninrikastuksen keskeytys: Iran jäädyttäisi tai alkaisi purkaa ydinrikastusohjelmaansa ja sitoutuisi kuljettamaan nykyiset korkearikasteisen uraanin varastonsa ulos maasta .
• Ohjusohjelman rajoitukset: Joidenkin raporttien mukaan Iran hyväksyisi epämääräisiä rajoituksia ballististen ohjustensa kehitykselle, vaikka nämä ehdot ovatkin yhä epäselviä ja kiistanalaisia .

Sopimuksen puitteissa alkaisi 60 päivän neuvottelujakso, jonka aikana osapuolet pyrkisivät ratkaisemaan Iranin ydinohjelman pysyvät ehdot ja jäljellä olevien pakotteiden purkamisen .

Aukot, jotka huolestuttavat kriitikoita

Yhden sivun aiesopimuksen lyhyys tarkoittaa, että se mitä siitä puuttuu, on yhtä merkittävää kuin sen sisältö. Nämä puutteet muodostavat Israelin vastalauseiden ytimen ja laajemman skeptisyyden sopimuksen kestävyyttä kohtaan.

• Ei pysyvää ydinaseohjelman purkua: Aiesopimus on nimenomaisesti väliaikainen. Iranin ydinasekyvyn lopullinen ja todennettavissa oleva hylkääminen lykätään myöhempiin neuvotteluihin, eikä alustavassa asiakirjassa ole sitovaa mekanismia .
• Ei ohjusohjelman täydellistä lopettamista: Vaikka joidenkin rajoitusten kerrotaan sisältyvän sopimukseen, sen ei odoteta täysin pysäyttävän tai purkavan Iranin ballististen ohjusten kehittelyä .
• Rikastetun uraanin poistamisen puute: Israelilaiset poliittiset lähteet ovat varoittaneet, että sopimuskehys voi heikentää Washingtonin kykyä pakottaa Iranissa olevien uraanivarastojen poistamista tai laimentamista .
• Ei puuttumista proxy-verkostoihin: Iranin tuki alueellisille militioille, kuten Hizbollahille, huthikapinallisille ja Syyriassa toimiville ryhmille, jätetään käsittelemättä. Sopimus ei myöskään rajoita droonien ja ohjusten toimituksia Venäjälle .
• Ajoitusriski: Taloudellinen helpotus on etupainotteista, sillä pakotteet poistetaan ja varat vapautetaan prosessin alkuvaiheessa. Iranin sitoutuminen arkaluonteisimpiin ydin- ja ohjuskysymyksiin todennettaisiin vasta myöhemmin, luoden riskin, että Teheran saa rahat etukäteen ilman pysyviä myönnytyksiä .

Miksi Israel kutsuu esillä olevaa sopimusta katastrofiksi

Israelin turhautuminen on ollut kärkevää ja julkista, kun aiesopimuksen yksityiskohdat ovat tulleet ilmi. Ynetin siteeraama korkea-arvoinen virkamies kutsui sopimusta "Israelin katastrofiksi" ja varoitti, ettei maan "ääntä kuunnella" . Israelin huolet kiteytyvät viidelle osa-alueelle.

1. Ydinturvallisuusuhka säilyy. Israel pitää Irania eksistentiaalisena uhkana. Aiesopimus jättää sen ohjusohjelman ja suuren osan ydininfrastruktuurista paikoilleen, mikä tarkoittaa, että perustavanlaatuinen sotilaallinen vaara pysyy muuttumattomana .

2. Iran saa rahat etukäteen. Yhdysvallat myöntää välittömän pääsyn jäädytettyihin varoihin ja öljymyyntiin, kun taas kovimmat todentamis- ja purkutoimet sysätään epämääräiseen tulevaisuuteen. Israelilaiset virkamiehet pelkäävät Iranin pistävän rahat taskuunsa ja jarruttavan ydinohjelman alasajoa .

3. Yhdysvaltain vipuvoima häviää. Kun pakotteet on purettu ja Hormuzinsalmi avattu, Israel uskoo Washingtonilla olevan vain vähän jäljellä olevaa valtaa pakottaa Iranilta lisämyönnytyksiä uraaninrikastamisessa tai alueellisessa aggressiossa .

4. Israel on sivuutettu. Israelilaiset virkamiehet raportoivat vähäisestä kuulemisesta neuvotteluprosessin aikana, jättäen heidät kyvyttömiksi muokkaamaan omaan kansalliseen turvallisuuteensa suoraan vaikuttavia ehtoja .

5. Alueelliselle aggressiolle annetaan vapaat kädet. Aiesopimus ei tee mitään rajoittaakseen Iranin aseistautumista Hizbollahille, sen toimia Jemenissä ja Syyriassa tai sen sotilaallista tukea Venäjälle – kaikkia asioita, joita Israel pitää suorina ja välittöminä uhkina .

Nykyisessä muodossaan Yhdysvaltain ja Iranin aiesopimus on välirakenteinen järjestely – tulitauon ja pakotehelpotusten vaihtokauppa, joka potkaisee kovimmat kysymykset tulevaisuuteen. Se tarjoaa mahdollisuuden uudelleen avatulle Hormuzinsalmelle ja hiljaisemmalle sotilaalliselle rintamalle, mutta hintaan, jota Israelin johto pitää vaarallisen korkeana ja strategisesti naiivina.

Mitä aiesopimus itse asiassa edellyttää molemmilta osapuolilta

Sopimuksen runko on tarkoituksella kapea, luottamusta rakentava toimenpide, joka edeltää yksityiskohtaisia teknisiä neuvotteluja. Eri lähteiden raportoimat keskeiset sitoumukset ovat:

• Hormuzinsalmen uudelleenavaaminen: Iran lopettaisi saartonsa välittömästi allekirjoittamisen jälkeen, eikä kulkuväylällä sallittaisi tietulleja. Molemmat valtiot tekisivät yhteistyötä miinanraivauksessa ja vapaan merenkulun varmistamiseksi .
• Tulitauon virallistaminen: Huhtikuussa 2026 sovittua aselepoa jatkettaisiin ja pidennettäisiin 60 päivällä, luoden aikaikkunan kattaville neuvotteluille .
• Välittömät helpotukset Yhdysvaltain pakotteisiin: Washington purkaisi rajoitukset Iranin satamista, vapauttaisi kansainvälisesti jäädytetyt Iranin varat ja myöntäisi pakotepoikkeuksia Iranin öljyviennille .
• Uraaninrikastuksen keskeytys: Iran jäädyttäisi tai alkaisi purkaa ydinrikastusohjelmaansa ja sitoutuisi kuljettamaan nykyiset korkearikasteisen uraanin varastonsa ulos maasta .
• Ohjusohjelman rajoitukset: Joidenkin raporttien mukaan Iran hyväksyisi epämääräisiä rajoituksia ballististen ohjustensa kehitykselle, vaikka nämä ehdot ovatkin yhä epäselviä ja kiistanalaisia .

Sopimuksen puitteissa alkaisi 60 päivän neuvottelujakso, jonka aikana osapuolet pyrkisivät ratkaisemaan Iranin ydinohjelman pysyvät ehdot ja jäljellä olevien pakotteiden purkamisen .

Aukot, jotka huolestuttavat kriitikoita

Yhden sivun aiesopimuksen lyhyys tarkoittaa, että se mitä siitä puuttuu, on yhtä merkittävää kuin sen sisältö. Nämä puutteet muodostavat Israelin vastalauseiden ytimen ja laajemman skeptisyyden sopimuksen kestävyyttä kohtaan.

• Ei pysyvää ydinaseohjelman purkua: Aiesopimus on nimenomaisesti väliaikainen. Iranin ydinasekyvyn lopullinen ja todennettavissa oleva hylkääminen lykätään myöhempiin neuvotteluihin, eikä alustavassa asiakirjassa ole sitovaa mekanismia .
• Ei ohjusohjelman täydellistä lopettamista: Vaikka joidenkin rajoitusten kerrotaan sisältyvän sopimukseen, sen ei odoteta täysin pysäyttävän tai purkavan Iranin ballististen ohjusten kehittelyä .
• Rikastetun uraanin poistamisen puute: Israelilaiset poliittiset lähteet ovat varoittaneet, että sopimuskehys voi heikentää Washingtonin kykyä pakottaa Iranissa olevien uraanivarastojen poistamista tai laimentamista .
• Ei puuttumista proxy-verkostoihin: Iranin tuki alueellisille militioille, kuten Hizbollahille, huthikapinallisille ja Syyriassa toimiville ryhmille, jätetään käsittelemättä. Sopimus ei myöskään rajoita droonien ja ohjusten toimituksia Venäjälle .
• Ajoitusriski: Taloudellinen helpotus on etupainotteista, sillä pakotteet poistetaan ja varat vapautetaan prosessin alkuvaiheessa. Iranin sitoutuminen arkaluonteisimpiin ydin- ja ohjuskysymyksiin todennettaisiin vasta myöhemmin, luoden riskin, että Teheran saa rahat etukäteen ilman pysyviä myönnytyksiä .

Miksi Israel kutsuu esillä olevaa sopimusta katastrofiksi

Israelin turhautuminen on ollut kärkevää ja julkista, kun aiesopimuksen yksityiskohdat ovat tulleet ilmi. Ynetin siteeraama korkea-arvoinen virkamies kutsui sopimusta "Israelin katastrofiksi" ja varoitti, ettei maan "ääntä kuunnella" . Israelin huolet kiteytyvät viidelle osa-alueelle.

1. Ydinturvallisuusuhka säilyy. Israel pitää Irania eksistentiaalisena uhkana. Aiesopimus jättää sen ohjusohjelman ja suuren osan ydininfrastruktuurista paikoilleen, mikä tarkoittaa, että perustavanlaatuinen sotilaallinen vaara pysyy muuttumattomana .

2. Iran saa rahat etukäteen. Yhdysvallat myöntää välittömän pääsyn jäädytettyihin varoihin ja öljymyyntiin, kun taas kovimmat todentamis- ja purkutoimet sysätään epämääräiseen tulevaisuuteen. Israelilaiset virkamiehet pelkäävät Iranin pistävän rahat taskuunsa ja jarruttavan ydinohjelman alasajoa .

3. Yhdysvaltain vipuvoima häviää. Kun pakotteet on purettu ja Hormuzinsalmi avattu, Israel uskoo Washingtonilla olevan vain vähän jäljellä olevaa valtaa pakottaa Iranilta lisämyönnytyksiä uraaninrikastamisessa tai alueellisessa aggressiossa .

4. Israel on sivuutettu. Israelilaiset virkamiehet raportoivat vähäisestä kuulemisesta neuvotteluprosessin aikana, jättäen heidät kyvyttömiksi muokkaamaan omaan kansalliseen turvallisuuteensa suoraan vaikuttavia ehtoja .

5. Alueelliselle aggressiolle annetaan vapaat kädet. Aiesopimus ei tee mitään rajoittaakseen Iranin aseistautumista Hizbollahille, sen toimia Jemenissä ja Syyriassa tai sen sotilaallista tukea Venäjälle – kaikkia asioita, joita Israel pitää suorina ja välittöminä uhkina .

Nykyisessä muodossaan Yhdysvaltain ja Iranin aiesopimus on välirakenteinen järjestely – tulitauon ja pakotehelpotusten vaihtokauppa, joka potkaisee kovimmat kysymykset tulevaisuuteen. Se tarjoaa mahdollisuuden uudelleen avatulle Hormuzinsalmelle ja hiljaisemmalle sotilaalliselle rintamalle, mutta hintaan, jota Israelin johto pitää vaarallisen korkeana ja strategisesti naiivina.