IMF varoittaa: EU:n julkinen velka voi nousta 130 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2040 mennessä

Miksi EU:n julkinen velka on nousemassa?

Useat suuret menopaineet kasaantuvat yhtä aikaa.

1. Puolustus ja energiavarmuus

Geopoliittiset jännitteet ja tarve vähentää riippuvuutta ulkopuolisista energialähteistä pakottavat Euroopan hallituksia lisäämään menoja puolustukseen ja energiavarmuuteen. Nämä investoinnit kattavat sotilaallisen nykyaikaistamisen, infrastruktuurin ja energiajärjestelmien päivitykset.

2. Ikääntyvä väestö ja sosiaalimenot

Euroopan väestörakenteen muutos on yksi suurimmista pitkäaikaisen finanssipaineen ajureista. Väestön ikääntyessä hallitusten on käytettävä enemmän eläkkeisiin, terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon, mikä nostaa perusmenojen tasoa koko mantereella.

3. Ilmasto, energiainvestoinnit ja korkokustannukset

Hallitukset kohtaavat myös kustannuksia ilmasto- ja energiainvestoinneista sekä jo korkeasta julkisesta velasta aiheutuvien korkomenojen kasvusta.

IMF:n analyysin mukaan eläkkeiden, terveydenhuollon, puolustuksen, ilmastopolitiikan ja lainakustannusten menot ovat jo nyt merkittäviä – keskimäärin 2,5 prosenttia BKT:stä Euroopassa vuonna 2025 – ja ne voivat yli kaksinkertaistua noin 6,75 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2050 mennessä.

Miksi heikko talouskasvu pahentaa velkaongelmaa?

Velan kestävyys riippuu vahvasti talouskasvusta. Kun talous kasvaa hitaasti, myös valtion verotulot kasvavat hitaammin.

IMF odottaa Euroopalle keskinkertaista keskipitkän aikavälin kasvua johtuen rakenteellisista talouden haasteista, kuten alhaisemmasta tuottavuuskasvusta ja hitaasta markkinoiden yhdentymisestä.

Heikko kasvu luo hankalan kierteen:

• Verojen tuotto kasvaa hitaasti.
• Menopaineet jatkavat kasvuaan.
• Velkaa on yhä vaikeampi vakauttaa suhteessa BKT:hen.

Epäsuotuisissa skenaarioissa IMF varoittaa, että jatkuva tarjontashokki yhdistettynä tiukentuviin rahoitusoloihin voisi viedä EU:n lähelle taantumaa samalla kun inflaatio lähestyy noin 5 prosenttia, mikä vaikeuttaa entisestään finanssipolitiikan hallintaa.

Miksi IMF vaatii rakenteellisia uudistuksia?

IMF:n mukaan pelkkä finanssipolitiikan kiristys ei riitä, jos Euroopan kasvupotentiaali pysyy heikkona.

Rakenteellisilla uudistuksilla pyritään parantamaan pitkän aikavälin taloudellista suorituskykyä:

• Tuottavuuden lisääminen
• Investointien kannustaminen
• Työllisyysasteen ja työvoiman liikkuvuuden parantaminen
• EU:n pääoma- ja hyödykemarkkinoiden syvempi yhdentäminen

Ilman vahvempaa kasvua IMF varoittaa, etteivät perinteiset leikkaustoimet yksinään riitä estämään velan nopeaa kasvua.

Miksi finanssipolitiikan kiristäminen on myös tarpeen?

Uudistusten ohella IMF suosittelee finanssipolitiikan kiristämistä – eli budjettialijäämien asteittaista vähentämistä joko menoja leikkaamalla tai tuloja lisäämällä.

Syy on yksinkertainen: monet Euroopan uusista menovelvoitteista ovat pysyviä, eivät väliaikaisia. Niiden rahoittaminen kokonaan lainalla nostaisi julkisen velan yhä kestämättömämmälle uralle.

Huolellisesti suunniteltujen kiristystoimien tavoitteena on vakauttaa velkatasot välttäen samalla jyrkkiä talouden hidastumia.

EU:n yhteisen lainanoton lisääminen

IMF myös katsoo, että joitakin menoja olisi siirrettävä EU-tasolle sen sijaan, että ne jäisivät kokonaan kansallisiin budjetteihin.

Yhteinen lainanotto voi auttaa rahoittamaan hankkeita, jotka hyödyttävät koko unionia, erityisesti:

• Puolustuskyvykkyyksiä
• Rajat ylittävää energiainfrastruktuuria
• Strategisia turvallisuus- ja resilienssi-investointeja

Yhteinen lainanotto jakaa kustannuksia jäsenmaiden kesken ja voi tukea investointeja, joita yksittäisten hallitusten on vaikea rahoittaa yksin.

Yhteenveto

IMF:n viesti on, että Eurooppa kohtaa rakenteellisen finanssihaasteen. Puolustuksen, energian ja ikääntyvän väestön kasvavat menot lisäävät julkisen talouden paineita vuosikymmeniksi.

Ilman politiikkamuutoksia keskimääräinen julkinen velka voi nousta 130 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2040 mennessä. IMF:n ehdottama ratkaisu yhdistää kolme pilaria: vahvempi talouskasvu rakenteellisten uudistusten kautta, asteittainen finanssipolitiikan kiristäminen kansallisella tasolla ja EU-tason rahoituksen lisääminen yhteisille prioriteeteille.

Se, pystyvätkö Euroopan hallitukset toteuttamaan nämä muutokset, vaikuttaa ratkaisevasti alueen taloudelliseen vakauteen seuraavan sukupolven aikana.