Ceutaan saapui lyhyessä ajassa poikkeuksellisen suuri määrä ihmisiä Marokon puolelta. Espanja lähetti kaupunkiin sotilaita ja lisää poliiseja vahvistamaan rajaturvallisuutta. Viranomaiset neuvottelivat palautuksista Marokon kanssa ja ilmoittivat valtaosan saapuneista poistuneen alueelta.
Tapaus muuttui nopeasti koko EU:ta koskevaksi kysymykseksi, koska Espanjan alueelle päätyneet ihmiset voivat periaatteessa jatkaa matkaansa Schengen-alueen sisällä ilman tavanomaisia sisärajatarkastuksia. EU:n sisäministerit vaativat vastauksena voimakkaampia toimia ihmissalakuljetusverkostoja vastaan, tehokkaampia palautuksia sekä tiiviimpää yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.
Italia otti 1. elokuuta käyttöön Espanjasta saapuvien matkustajien väliaikaiset tarkastukset. Toimenpiteen oli määrä kestää kuukauden ajan. Italian mallissa painopiste oli EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kohdennetuissa tarkastuksissa, eivätkä tarkastukset koskeneet samalla tavalla Espanjan tai muiden EU-maiden kansalaisia. Rooma perusteli päätöstä huolella Ceutasta mahdollisesti jatkuvasta luvattomasta jatkoliikkumisesta sekä yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvilla uhilla.
Italian hallituksen johtavat poliitikot nostivat kiistan kuitenkin paljon käytännön tarkastuksia suuremmaksi. Pääministeri Giorgia Meloni, varapääministeri Matteo Salvini ja ulkoministeri Antonio Tajani vaativat Espanjan Schengen-aseman keskeyttämistä tai sen aseman uudelleenarviointia vapaan liikkuvuuden alueella.
Tajani torjui myöhemmin ajatuksen, että Italia kävisi Espanjaa vastaan poliittista taistelua. Hänen mukaansa Madridin pitäisi ”olla huolissaan Marokosta”, koska ongelmien juuret olivat hänen tulkintansa mukaan siellä.
Kun Rooma ei suostunut poistamaan tarkastuksiaan, Espanja ilmoitti lento- ja meriliikenteen tarkastuksista Italiasta saapuville matkustajille. Toimet alkoivat 8. elokuuta, ja niiden oli määrä jatkua 7. syyskuuta asti.
Euroopan komission rajavalvontarekisterissä Espanja perustelee toimia yleiseen järjestykseen, sisäiseen turvallisuuteen ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvillä uhilla. Perusteluissa viitataan kolmansien maiden kansalaisten laajamittaisiin liikkeisiin Schengen-alueella sekä niin sanotun sekundäärisen liikkumisen riskiin eli siihen, että henkilö jatkaa matkaansa ensimmäisestä saapumis- tai rekisteröintimaasta toiseen Schengen-maahan.
Espanjan toimet ovat lähtökohtaisesti laajempia kuin Italian aluksi kohdennettu lähestymistapa. Reutersin mukaan Espanjan poliisi tarkasti ensimmäisenä päivänä noin 200 matkustajaa kuudella suurella lentoasemalla.
Madrid kuvasi päätöstä vastaukseksi Italian toimiin ja jatkuvaan luvattoman muuttoliikkeen paineeseen. Italian ulkoministeri puolestaan kutsui Espanjan reaktiota ”käsittämättömäksi ja täysin mahdottomaksi hyväksyä”.
Ceutan tapahtumat osoittivat, kuinka riippuvainen Euroopan rajaturvallisuus on Marokon yhteistyöstä. Espanja tarvitsee Marokon viranomaisia rajavalvonnassa ja palautuksissa. Italian näkemyksen mukaan EU:n pitäisi puolestaan painostaa kauttakulkumaita enemmän ja rakentaa niiden kanssa järjestelmällisempää yhteistyötä sen sijaan, että tapahtumia käsitellään vain Madridin epäonnistumisena.
Raportit Marokon viranomaisten pidättämistä ihmisistä, jotka yrittivät päästä Ceutaan joukkotulon jälkeen, korostivat Rabatin ratkaisevaa asemaa liikkeen rajoittamisessa.
Kiista ei siis koske ainoastaan Italiaan tai Espanjaan saapuvia matkustajia. Taustalla on suurempi kysymys siitä, pitäisikö EU:n muuttoliikepolitiikan painopiste olla ulkoistetuissa rajatarkastuksissa, palautusten tehostamisessa vai laajemmissa koko EU:n yhteisissä järjestelyissä.
Italian hallitus on käyttänyt Ceutan kriisiä vaatiakseen vahvempaa pelotevaikutusta, tiukempia ulkorajoja ja rajoituksia luvattomalle muuttoliikkeelle. Tajani arvosteli myös Espanjan pääministerin Pedro Sánchezín lähestymistapaa, jossa luvattomasti maassa oleville on esitetty laillistamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tajanin mukaan linja on perustavanlaatuisesti väärä.
Sánchezín keskustavasemmistolainen hallitus taas torjuu ajatuksen, että Espanjaa pitäisi rangaista sen jouduttua äkillisen rajakriisin keskelle. Madridin vastaus on yhdistänyt turvallisuusjoukkojen lähettämisen, palautukset Marokkoon ja vastatarkastukset Italiaan saapuville.
Vastakkainasettelu on siten sekä käytännöllinen että ideologinen. Rooma ajaa tiukempaa ja ulkorajoihin keskittyvää eurooppalaista muuttoliikepolitiikkaa. Madrid vastustaa yksipuolista syyllistämistä ja puolustaa erilaista tapaa hallita muuttoliikettä.
Schengen-alueella tarkoitetaan eurooppalaista vapaan liikkuvuuden järjestelmää, jossa jäsenmaiden välisiä rutiininomaisia rajatarkastuksia ei normaalisti tehdä. Järjestelmä sallii kuitenkin väliaikaisten tarkastusten palauttamisen poikkeuksellisissa turvallisuus- tai muuttoliiketilanteissa.
Komission rekisterin mukaan Italian tarkastukset olivat voimassa 1. elokuuta–1. syyskuuta ja Espanjan tarkastukset 8. elokuuta–7. syyskuuta.
Ero on tärkeä: saatavilla olevien tietojen perusteella kyse ei ole Schengenin pysyvästä keskeyttämisestä eikä Espanjan erottamisesta alueelta. Kyse on Schengen-kehyksen sallimasta kansallisten rajatarkastusten tilapäisestä palauttamisesta. Italian toimen kuvauksen mukaan EU:n kansalaiset eivät kuuluneet sen kohdennettujen tarkastusten piiriin.
Poliittinen merkitys on silti käytännön häiriöitä suurempi. Jos tarkastukset jäävät lyhyiksi ja päättyvät ilmoitettuna ajankohtana, niitä voidaan pitää poikkeukselliseen kriisiin liittyneenä lyhyenä yhteenottona. Jos hallitukset alkavat käyttää vastavuoroisia tarkastuksia toistuvasti painostuskeinona, luottamus vapaaseen liikkuvuuteen voi heikentyä ja sisärajoista voi tulla aiempaa tavallisempi poliittinen väline.
Ceutan tapahtumat ovat paljastaneet tutun jakolinjan Euroopan muuttoliikepolitiikassa: kansalliset hallitukset haluavat päättää omista rajoistaan, mutta luvaton liikkuminen muuttuu nopeasti koko Schengen-aluetta koskevaksi ongelmaksi. EU-maiden sisäministerit ovat siksi korostaneet toimia salakuljetusverkostoja vastaan, palautusten tehostamista ja yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.
Italia ja sen kanssa samansuuntaisesti ajattelevat hallitukset ovat lisäksi ajaneet esimerkiksi EU:n tukemia palautuskeskuksia tai -järjestelyjä kolmansissa maissa. Ehdotukset ovat kiistanalaisia, sillä niihin liittyy oikeudellisia, ihmisoikeuksiin liittyviä ja käytännön kysymyksiä.
Lyhyellä aikavälillä ratkaisevaa on, antavatko Italia ja Espanja väliaikaisten tarkastusten päättyä ilmoitetusti vai muuttuvatko ne pidemmäksi vastakkainasetteluksi. Vaikka tarkastuspisteet poistuisivat, kiistan peruskysymykset säilyvät: mikä on Marokon vastuu, kuka hallitsee EU:n ulkorajoja, miten luvattomasti maassa olevia kohdellaan ja kuinka pitkälle Schengenin poikkeusjärjestelyjä voidaan käyttää.