Yksi kiistoista koskee Iranin ehdotusta Hormuzinsalmeen liittyen. Rubion mukaan diplomaattinen ratkaisu olisi mahdoton, jos Teheran yrittäisi ottaa käyttöön maksujärjestelmän salmen läpi kulkeville aluksille. Yhdysvallat pitää salmea kansainvälisenä vesiväylänä, jonka tulisi pysyä avoimena ja vapaana maailmanlaajuiselle kaupalle.
Koska noin viidennes maailman öljy- ja kaasulähetyksistä kulkee salmen kautta, sen hallinnasta on tullut keskeinen strateginen kysymys neuvotteluissa.
Pakistan on astunut neuvotteluihin välittäjäksi Washingtonin ja Teheranin välille. Sisäministeri Mohsin Naqvi on matkustanut Teheraniin useaan otteeseen välittääkseen viestejä ja ehdotuksia osapuolten välillä.
Iranilaisten ja alueellisten medioiden mukaan Naqvi on tavannut Iranin ulkoministeri Abbas Araqchin keskustellakseen mahdollisista kompromisseista ja auttaakseen luomaan puitteet, jotka voisivat johtaa muodolliseen sopimukseen.
Tämä välitys heijastaa neuvottelujen epäsuoraa luonnetta: sen sijaan että osapuolet neuvottelisivat suoraan, sovittelijat kuljettavat ehdotuksia edestakaisin, kun diplomaatit yrittävät kaventaa keskeisiä erimielisyyksiä.
Vaikein tekninen kysymys koskee Iranin noin 60-prosenttista uraanivarastoa. Tämä rikastusaste on huomattavasti korkeampi kuin siviilireaktoreissa tarvitaan, ja sitä pidetään lähellä aselaatua olevana materiaalina, mikä tekee siitä Yhdysvaltain neuvottelijoille keskeisen huolenaiheen.
Washington on vaatinut, että rikastettu uraani poistetaan Iranista osana sopimusta. Iranin johto on kuitenkin vastustanut tätä vaatimusta ja kannattaa sen sijaan materiaalin säilyttämistä maassa kansainvälisen valvonnan alaisena.
Tämä erimielisyys siitä, missä uraania tulisi säilyttää, on muodostunut yhdeksi suurimmista esteistä laajemman sopimuksen saavuttamiselle.
Toinen suuri kysymys koskee strategisesti tärkeää Hormuzinsalmea, kapeaa vesiväylää, joka yhdistää Persianlahden maailmanlaajuisiin merireitteihin.
Teheran on esittänyt ideoita, jotka liittyvät suurempaan hallintaan tai jopa maksujärjestelmään salmen läpi kulkeville aluksille. Yhdysvaltain viranomaiset ovat hylänneet tämän ajatuksen väittäen, että maksujen tai uusien rajoitusten asettaminen heikentäisi vapaata navigointia kansainvälisillä vesillä.
Koska Persianlahden energiavienti kulkee tämän käytävän kautta, sen hallinnan muutoksilla on maailmanlaajuisia taloudellisia vaikutuksia.
Rahoitusmarkkinat ovat olleet erittäin herkkiä neuvotteluja koskeville otsikoille.
Uutiset siitä, että Washington ja Teheran saattaisivat olla lähellä sopimusrunkoa, aiheuttivat öljyn hinnan jyrkän laskun ja osakemarkkinoiden nousun, kun sijoittajat odottivat geopoliittisen riskin vähenemistä ja vakaampia energiamarkkinoita.
Myöhemmät raportit kuitenkin osoittivat, ettei lopullista sopimusta ollut saavutettu ja keskeiset kysymykset – erityisesti uraanin sijoittaminen ja Hormuzinsalmen hallinta – olivat edelleen ratkaisematta. Öljyn hinta nousi takaisin, kun alun optimismi haihtui.
Diplomaatit sanovat, että neuvottelut voivat silti tuottaa väliaikaisen rungon, jos osapuolet onnistuvat kaventamaan erimielisyyksiä uraanin varastoinnista ja Hormuzinsalmen säännöistä. Tällainen runko voisi sitten johtaa yksityiskohtaisempaan pitkän aikavälin sopimukseen.
Jos nämä kiistat jäävät ratkaisematta, neuvottelut todennäköisesti jatkuvat ilman ratkaisevaa läpimurtoa. Tässä skenaariossa markkinat saattavat edelleen reagoida jyrkästi jokaiseen uuteen raporttiin tai huhuun edistymisestä.
Tilannetta voidaan tällä hetkellä parhaiten kuvata hauraaksi diplomatia: keskustelut ovat käynnissä, sovittelijat ovat mukana, ja on merkkejä asteittaisesta edistymisestä – mutta pysyvän sopimuksen määrittelevät keskeiset kysymykset ovat edelleen ratkaisematta.