Mitä Singaporen 48 miljoonan dollarin digisisältöohjelma merkitsee mediayrityksille?

Singapore käyttää 48 miljoonaa Singaporen dollaria neljän vuoden aikana vahvistaakseen media-alaansa markkinassa, jossa katselu siirtyy yhä enemmän puhelimiin, sosiaalisen median alustoille ja tekoälyavusteiseen tuotantoon. Infocomm Media Development Authority (IMDA) ja digitaalisen kehityksen ja tiedon ministeriö käynnistivät Digital Content and Capability Development (DCCD) -ohjelman 18. kesäkuuta 2026. Ohjelmassa yhdistyvät digisisältöjen rahoitus ja tuotantovalmiuksien kehittäminen.

Tavoite on kaksijakoinen: auttaa paikallisia yrityksiä tuottamaan kaupallisesti toimivaa sisältöä yleisöille tutuissa kanavissa ja varmistaa samalla, että Singaporeen liittyvät tarinat tavoittavat katsojat heille luontevissa muodoissa.

Miksi painopiste on digitaalisessa mediassa?

Ohjelma vastaa nopeasti muuttuneeseen tapaan löytää ja katsoa videoita. Raportoitujen lukujen mukaan 87 prosenttia vähintään 15-vuotiaista Singaporen asukkaista käyttää TikTokin ja Instagramin kaltaisia sosiaalisen median videopalveluja viikoittain.

Muutos tarjoaa paikallisille mediayrityksille mahdollisuuksia, mutta myös lisää tuotannollisia vaatimuksia. Perinteinen televisio on edelleen yksi yleisöjen tavoittamisen väylä, mutta yritysten on osattava tehdä sisältöjä myös sosiaalisen median syötteisiin, digikanaviin ja mobiilinäytöille. DCCD:n tarkoitus on helpottaa uusien formaattien kokeilemista ilman, että paikalliset aiheet ja luova identiteetti jäävät taka-alalle.

Millaista sisältöä ohjelma tukee?

DCCD rakentuu kahdesta osasta: sisältöjen kehittämisestä ja media-alan valmiuksien vahvistamisesta.

Singaporelaiset tarinat uusille yleisöille

Rahoitusta voidaan käyttää Singaporeen pohjautuviin tarinoihin, jotka puhuttelevat erilaisia yleisöjä, kuten nuorempia ja vanhempia katsojia. Tavoitteena ei ole vain tuottaa enemmän sisältöä, vaan sovittaa paikalliset tarinat niihin palveluihin, joissa ihmiset nykyään viettävät aikaa.

Ohjelmassa voidaan kokeilla esimerkiksi:

• lyhytvideoita ja jaksomuotoista sisältöä
• mikrodraamoja ja muita uusia formaatteja
• sosiaaliseen mediaan ja mobiiliin suunniteltua jakelua
• perinteisen television ulkopuolisia digikanavia
• animaatiota ja lokalisointityökaluja
• tekoälyn tuottamaa sisältöä ja tekoälyavusteisia tuotantoprosesseja

Näiden formaattien avulla yritykset voivat testata ideoita, reagoida nopeammin yleisön käyttäytymiseen ja levittää tarinoita useisiin kanaviin. Ohjelman kaupallinen näkökulma tarkoittaa myös sitä, että ehdotuksissa on huomioitava jakelu ja ansaintamallit – sisällön tuottamista ja yleisön löytämistä ei käsitellä erillisinä kysymyksinä.

Tekoäly tuotannon apuna, ei luovan työn korvaajana

DCCD kannustaa mediayrityksiä kokeilemaan tekoälyä sisällön kehittämisessä, tuotannossa ja lokalisoinnissa. Käytännössä tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi sisällön luomisen tukena, toistuvien työvaiheiden vähentämiseen, aineiston muokkaamiseen eri alustoille tai ideoiden nopeampaan testaamiseen.

Ohjelmaa ei kuitenkaan ole kuvattu luovien työntekijöiden korvaajaksi. Ohjelman julkistamisen yhteydessä digitaalisen kehityksen ja tiedon valtiosihteeri Tan Kiat How korosti, että teknologian tulisi vahvistaa tekijöitä: tekoäly voi auttaa kokeilemaan, prototypoimaan ja tuottamaan tehokkaammin, mutta vetoavan sisällön ytimessä ovat edelleen inhimilliset tarinat, identiteetti ja tunneyhteys.

Paikallisille mediayrityksille kyse ei siis ole vain uusien työkalujen käyttöönotosta. Olennaista on myös osoittaa, voivatko työkalut parantaa tarinankerrontaa, tuotannon taloutta ja Singaporesta kertovien sisältöjen tavoittavuutta uusilla markkinoilla.

Miten yritykset voivat osallistua?

Sekä perinteiset tuotantoyhtiöt että digitaalisen median yritykset voivat hakea IMDA:n akkreditointia ennen DCCD-ohjelman ehdotuspyyntöihin vastaamista. Akkreditoinnilla arvioidaan, onko hakijalla digitaalisen sisällön kehittämiseen ja toimittamiseen tarvittavat valmiudet.

Arvioinnissa tarkastellaan muun muassa:

• hakijan luovan työn, tuotannon, digitaalisen median ja tekoälyn osaamista
• sisältöideaa ja tavoiteltua yleisöä
• jakelu- ja ansaintasuunnitelmaa
• teknologian suunniteltua käyttöä
• toteutettavuutta
• odotettuja tuloksia

Ensimmäisessä raportoidussa akkreditointierässä hyväksyttiin 117 yritystä. Akkreditointi ei kuitenkaan itsessään tarkoita, että yritys olisi saanut hankerahoitusta. Yritysten on edelleen haettava rahoitusta kyseisten ehdotuspyyntöjen kautta, ja hankkeet arvioidaan erikseen.

NoonTalk näyttää mahdollisuuden – mutta ei vahvistettua rahoitusta

NoonTalk Mediaa on käytetty esimerkkinä singaporelaisesta mediayrityksestä, joka tutkii tekoälyn ja laajemman digitaalisen muutoksen mahdollisuuksia. Yhtiö ilmoitti 30. kesäkuuta 2026 ei-sitovasta yhteisymmärryspöytäkirjasta Neusoft Education Technologyn kanssa. Yhteistyössä on tarkoitus selvittää tekoälyyn, tekoälyn tuottamaan sisältöön ja muihin digitaalisen muutoksen hankkeisiin liittyviä mahdollisuuksia.

Tämä sopii yhteen DCCD-ohjelman painopisteiden kanssa, mutta sen ei pidä tulkita tarkoittavan, että NoonTalk olisi saanut ohjelmasta rahoitusta. Ohjelman tukialojen perusteella sen kaltainen yritys voisi mahdollisesti käyttää tukea tekoälyavusteisten työnkulkujen, digiformaattien ja lokalisointihankkeiden testaamiseen pienemmällä ennakkoriskillä. Tämä on ohjelman sisällöstä tehty päätelmä, ei vahvistettu tieto NoonTalkille myönnetystä tuesta.

Osaaminen ratkaisee yhtä paljon kuin työkalut

Uudet työkalut eivät yksin muuta media-alan toimintatapoja. Siksi DCCD-ohjelman rinnalla kehitetään media-alan ammattilaisten tekoälytaitoja. Singaporen National AI Impact Programme -ohjelman valittuihin koulutuksiin voi käyttää SkillsFuture Credit -koulutustukea, ja kokonaisuuden tavoitteena on kouluttaa yli 100 000 ei-teknistä työntekijää.

Raportoidut kurssit käsittelevät käytännön sovelluksia, kuten:

• tekoälyavusteista kirjoittamista ja tarinankerrontaa
• sisällön ja äänen tuottamista
• sosiaalisen median sisältöjen tekemistä
• yleisön sitoutumista koskevien tietojen analysointia

Saatavilla olevassa aineistossa puhutaan 55 kurssin kuratoidusta valikoimasta, mutta lähteet eivät vahvista itsenäisesti koko kurssiluetteloa tai ilmoittautumismenettelyä.

Miltä onnistuminen näyttäisi?

Mediayritysten kannalta ohjelman onnistumista ei pitäisi mitata vain hyväksyttyjen hankkeiden tai käyttöön otettujen tekoälytyökalujen määrällä. Vahvempi mittari on se, pystyvätkö yritykset rakentamaan toistettavia digitaalisia tuotantovalmiuksia, löytämään kestäviä yleisöjä ja kehittämään kaupallisesti toimivia formaatteja ilman, että singaporelaisten tarinoiden omaleimaisuus katoaa.

Yleisölle ohjelma voi tarkoittaa enemmän paikallista sisältöä niissä ympäristöissä, joissa videoita jo katsotaan – lyhyistä sosiaalisen median videoista mobiililaitteille suunniteltuihin jaksotarinoihin. Tekijöille se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla tekoälyä, mutta säilyttää ihmisillä päätösvallan tarinoista, esiintymisistä ja kulttuurisista yksityiskohdista, joita teknologia ei voi korvata.

Singaporen keskeinen veto ei siis ole se, että tekoäly määrittäisi maan median tulevaisuuden. Ajatus on pikemminkin, että paremmat työkalut, vahvempi osaaminen ja joustavampi jakelu antavat paikallisille tekijöille paremmat mahdollisuudet saada singaporelaiset tarinat näkyviin siellä, missä yleisöt katsovat.