Tilcayo on Bolivian uusi villikissalaji

Bolivian Yungasin pilvimetsistä on kuvattu uusi villikissalaji, Leopardus tilcayo eli tilcayo. Löytö on poikkeuksellinen: kyse ei ole ennestään tunnetun alalajin nostamisesta lajiksi, vaan ensimmäisestä yli sataan vuoteen tieteelle uutena nimetystä ja kuvatusta elävästä kissaeläinlajista. 37

Mikä tilcayo on?

Tilcayo kuuluu Etelä-Amerikan pieniin, täplikkäisiin villikissoihin eli tiikerikissoihin, joiden suku on Leopardus. Se elää Bolivian Yungas-metsäekoregionilla Andien itärinteillä, siellä missä vuoristometsät vaihtuvat Amazonin altaan maisemiin. 37

Lajin tieteellinen nimi säilyttää alueella käytetyn nimen tilcayo. Tutkijat kiinnittivät huomiota sen ulkonäköön: kissalla on epäsäännöllisen suuria ruusukekuvioita, tiivis kasvojen muoto, lyhyet ja pyöreät korvat sekä pitkät viikset. 78

Oletettu lemmikki johti tutkimuslöytöön

Tutkimuksen kannalta ratkaiseva yksilö oli uroskissa, joka löydettiin pentuna metsätien läheltä. Löytäjä piti sitä noin vuoden ajan erikoisen näköisenä kotikissana, minkä jälkeen eläin siirrettiin Bolivian Senda Verde -eläinsuojelualueelle. 8

Aluksi kissaa pidettiin tiikerikissana, joka kuului aiemmin laajasti määriteltyyn Leopardus tigrinus -ryhmään. Sen tuntomerkit eivät kuitenkaan sopineet ryhmän muualta tunnettuihin vertailuyksilöihin. Pelkät turkin kuviot eivät riittäneet ratkaisuksi, joten tutkijat ryhtyivät selvittämään eläimen perimää. 8

Genomit vahvistivat erillisen lajin

Tutkijat vertasivat 38 Leopardus-sukuun kuuluvan yksilön täydellisiä genomeja. Aineistossa oli 26 tiikerikissaa eri puolilta niiden levinneisyysaluetta sekä museonäytteistä saatua perimäainesta. Analyysi sijoitti Bolivian tilcayot omalle evolutiiviselle haaralleen. 45

Tutkimuksen arvion mukaan tilcayon linja eriytyi lähimmistä tiikerikissasukulaisistaan noin 1,4 miljoonaa vuotta sitten. Tämä genominen ero yhdessä ulkoisten tuntomerkkien kanssa tuki sen tunnustamista omaksi lajikseen, L. tilcayo. 711

Löytö havainnollistaa, miksi nykyisessä lajintutkimuksessa yhdistetään maastohavaintoja, museokokoelmia ja koko genomin laajuisia aineistoja. Hyvin samannäköiset eläimet voivat kuulua pitkään erillään kehittyneisiin sukulinjoihin, eikä ulkonäkö yksin välttämättä kerro lajien rajoista.

Tiikerikissoja onkin viisi lajia

Sama genomitutkimus muutti myös käsitystä tiikerikissoista laajemmin. Niitä pidettiin aiemmin usein yhtenä laajalle levittäytyneenä lajina, mutta uusi analyysi tunnistaa viisi geneettisesti erillistä tiikerikissalajia, tilcayo mukaan lukien. 24

Tutkimuksessa kuvattiin lisäksi Perusta alalaji Leopardus tigrinus antisuyo. 1423 Kokonaisuutena tulos viittaa siihen, että Etelä-Amerikan pienkissojen monimuotoisuutta on aliarvioitu silloin, kun luokittelu on perustunut niukkaan otantaan tai pääasiassa ulkoisiin piirteisiin.

Tutkijat ovat myös esittäneet, että margai-kissojen joukossa saattaa olla useampi kuin yksi evolutiivinen linja. Tämä on kuitenkin vasta tarkempaa näytteenottoa ja analyysia vaativa hypoteesi, eikä käytettävissä oleva aineisto vahvista margai-kissoille uutta lajimäärää. 8

Miksi lajikuvaus on tärkeä suojelulle?

Lajia ei voi arvioida eikä suojella tehokkaasti, jos se jää toisen lajin levinneisyyskartan ja kanta-arvion sisään. Tilcayon tunnistaminen omaksi lajikseen tarkoittaa, että sen esiintymisalue, runsaus, elinympäristövaatimukset ja uhat on selvitettävä erikseen.

Tilcayota ei käytettävissä olevien tietojen mukaan ole vielä arvioitu omana lajinaan IUCN:n eli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton punaisella listalla. Sen mahdollinen uhanalaisuusluokka riippuu maastotiedosta: kuinka laajalle se levittäytyy, kuinka suuri sen kanta on ja ovatko elinympäristöt pirstoutuneet tai kannat taantumassa. 17

Epävarmuus on olennainen, sillä eläimen ravinnosta, lisääntymisestä, kannan koosta ja koko levinneisyydestä tiedetään yhä hyvin vähän. 7 Jos tilcayon elinalue osoittautuu pieneksi tai pirstaleiseksi pilvimetsäalueeksi, sen suojelutilanne voi olla aivan toinen kuin laajalle levinneeksi oletetulla tiikerikissalla.

Yungasin muistutus piiloon jäävästä monimuotoisuudesta

Tilcayo osoittaa, että jopa kissojen kaltaisessa näkyvässä eläinryhmässä voi edelleen olla tunnistamatonta lajiston monimuotoisuutta. Samalla se korostaa museonäytteiden säilyttämisen, heikosti tutkittujen elinympäristöjen kartoituksen ja genomimenetelmien merkitystä.

Suojelun käytännön opetus on selkeä: tutulta vaikuttava eläinkanta voi olla oma, suppealle alueelle rajoittunut lajinsa. Tilcayon kohdalla ratkaiseva seuraava vaihe on selvittää tämä ennen kuin elinympäristöjen häviäminen tai kannan väheneminen muuttuu peruuttamattomaksi.