Iran uhkaa Eurooppaa ja painostaa Hormuzinsalmella – mitä tiedetään konfliktin laajenemisriskistä?

Iranin toiminta näyttää ennen kaikkea laajenevalta painostusstrategialta, ei varmistetulta päätökseltä avata uusi sotarintama Euroopassa. Teheran ja Iranin vallankumouskaartiin (IRGC) kytkeytyvät tahot käyttävät ehdollisia uhkauksia, painostavat merenkulkua ja varoittavat tukikohdista, joita Yhdysvallat käyttää operaatioihinsa.

Tilanne on vakava, mutta käytettävissä oleva raportointi ei osoita, että Bulgariaan, Kyprokselle, Euroopan pääkaupunkeihin tai merenalaisiin tietoliikennekaapeleihin kohdistuvat iskut olisi määrätty tai että ne olisivat välittömästi alkamassa.

Mitä Iranin väitetään arvioineen Euroopassa?

Financial Timesin haastattelemat, Iranin hallintoa lähellä oleviksi kuvatut kaksi henkilöä kertoivat, että Iranin joukot ovat arvioineet mahdollisia iskuja Yhdysvaltojen sotilaallisiin kohteisiin Kaakkois-Euroopassa, myös Bulgariassa. Raportissa Bulgarian-skenaario yhdistettiin Sofian päätökseen sallia Bezmerin lentotukikohdan käyttö Yhdysvaltojen tankkauskoneille. Myös Kyprosta olisi tarkasteltu mahdollisena vastaiskun kohteena, jos Washington päättäisi kiihdyttää toimiaan.

Kyse on kuitenkin varautumissuunnittelusta, ei todisteesta operatiivisesta päätöksestä. Tiedot perustuvat nimettömiin sisäpiiriläisiin, eikä julkisuudessa ole esitetty näyttöä kohteiden lopullisesta valinnasta, ohjusten siirroista tai hyökkäysvalmisteluista. Muut aiheesta julkaistut jutut toistavat pitkälti Financial Timesin tietoja eivätkä vahvista niitä itsenäisesti.

Mahdollisen iskun merkitys olisi sotilaallisen lisäksi poliittinen: hyökkäys eurooppalaiseen isäntämaahan tai Yhdysvaltoihin tai Britanniaan kytkeytyviin kohteisiin voisi muuttaa alueellisen yhteenoton laajemmaksi konfliktiksi, johon Euroopan hallitukset joutuisivat suoraan mukaan.

IRGC:n varoitus: hyökkäyksiä tukevat tukikohdat ovat ”laillisia kohteita”

IRGC on ilmoittanut, että mikä tahansa tukikohta, jota käytetään iskujen käynnistämiseen Iranin alueelle, olisi ”laillinen kohde”. Heinäkuussa varoitus koski erityisesti Britannian RAF Fairfordia, josta Yhdysvaltojen väitettiin toteuttaneen operaatioita. Britannian hallitus ilmoitti tämän jälkeen asevoimiensa olevan valmiita puolustamaan maata.

Lausunto määrittelee Iranin julkisen peloteaseman, mutta se ei tarkoita, että jokaista Yhdysvaltojen henkilöstöä tai kalustoa vastaanottavaa maata automaattisesti uhattaisiin iskulla. Iranin viestin keskiössä näyttää olevan tukikohdan tosiasiallinen käyttö: hyökkäyksiä Iraniin tukevat laitokset voitaisiin Teheranin mukaan erottaa tukikohdista, joissa liittolaisjoukkoja vain majoitetaan.

Kuinka uskottava Iranin Eurooppaan ulottuva ohjusuhka on?

Iran on osoittanut kykenevänsä uhkaamaan kohteita kaukana omista rajoistaan. Kaksi ohjusta laukaistiin tiettävästi kohti Yhdysvaltojen ja Britannian yhteistä tukikohtaa Diego Garcialla, lähes 4 000 kilometrin päässä Iranista. Britannian hallituksen lausuntoihin perustuneen BBC:n mukaan toinen ohjus epäonnistui ja toinen torjuttiin.

Tapaus vahvistaa huolta Iranin ulottuvuudesta, mutta se ei osoita, että maalla olisi luotettava kyky toteuttaa pitkäkestoisia ja tarkkoja iskuja eri puolille Eurooppaa. Stars and Stripesin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi Ramsteinin kaltaiset suuret Yhdysvaltojen keskukset saattavat olla teoreettisesti kantaman sisällä, mutta onnistuneen iskun todennäköisyys on edelleen pieni. Diego Garcian tapauksessa kumpikaan ohjus ei saavuttanut kohdetta.

Varovaisin johtopäätös onkin: uhka on todellinen, mutta rajallinen. Sitä ei voi sivuuttaa, mutta kantama, ohjusten toimintavarmuus, torjunta, laukaisupaikkojen selviytymiskyky ja Euroopan maahan kohdistuvan iskun valtavat seuraukset rajoittavat välittömän ballistisen ohjuskampanjan todennäköisyyttä.

Hormuzinsalmen merenalaiset kaapelit: vakava mutta vahvistamaton uhka

Raporteissa on kuvattu myös Iranin harkinneen iskuja tai painostustoimia Hormuzinsalmessa ja sen läheisyydessä kulkevia merenalaisia valokuitukaapeleita vastaan. Kaapelit välittävät muun muassa finanssiliikennettä, pilvipalveluja ja digitaalista tiedonsiirtoa Euroopan, Aasian ja Persianlahden välillä.

Käytettävissä oleva aineisto ei vahvista itsenäisesti, että Teheran olisi hyväksynyt kaapeleihin kohdistuvan operaation tai toteuttanut sellaisen. Kyse on pidettävä mahdollisena varautumisuhkana, ei vahvistettuna kampanjana.

Jos kaapeleihin kuitenkin kajottaisiin, kyse olisi merkittävästä eskalaatiosta. Kriisi laajenisi laivoista ja sotilaskohteista siviilien käyttämään digitaaliseen infrastruktuuriin, jonka häiriöt voisivat heijastua maksuliikenteeseen, pilvipalveluihin ja viestiyhteyksiin.

Diplomatialta katosi tärkeä jarru

Yhdysvaltojen ja Iranin 60 päivän järjestely päättyi ilman laajempaa sopimusta. Reutersin mukaan osapuolet eivät neuvotelleet tulitaukojakson jatkamisesta, ja Iranin viranomaiset sanoivat Washingtonin joutuvan palaamaan väliaikaiseen järjestelyyn sekä laatimaan aikataulun sitoumustensa toteuttamiselle.

Presidentti Donald Trump sanoi myöhemmin, ettei Iranin kanssa ollut käynnissä eikä aikataulutettu neuvotteluja tai keskusteluja. Muiden raporttien mukaan määräaika umpeutui osapuolten ollessa yhä umpikujassa pidemmän ratkaisun ehdoista.

Diplomaattisen ikkunan sulkeutuminen ei tarkoita, että laajamittainen uusi sota olisi väistämätön. Se poistaa kuitenkin muodollisen mekanismin, joka olisi voinut auttaa hillitsemään eskalaatiota. Sotilaallinen viestintä, vastaiskut ja väärinarvioinnit voivat nyt korvata neuvottelut aiempaa helpommin.

Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Iranin välirikko lisää painetta

Yhdistyneet arabiemiirikunnat kertoi ilmapuolustuksensa havainneen kaksi Iranista laukaistua ballistista ohjusta, jotka suuntautuivat maata tai lähialueen meriliikennettä kohti. Toinen ohjus putosi tiettävästi emiraattien aluevesille ja toinen kansainvälisille vesille. Iran kiisti syytöksen perusteettomana.

Vaikka ohjusten alkuperästä ja vastuusta kiistellään, Abu Dhabin reaktio on selvä: Arabiemiirikunnat keskeytti kaiken kaupan, kaupallisen vaihdon ja rahoitustoiminnan Iranin kanssa toistaiseksi. Päätös syventää Iranin alueellista eristäytymistä ja nostaa lisähyökkäysten hintaa Persianlahden maille ja merenkululle.

Iranin sisäisestä päätöksenteosta on liikkunut myös väitteitä, joiden mukaan ajatollah Mojtaba Khamenei olisi nimittänyt entisen IRGC-komentajan Mohsen Rezaein kaltaisia kovan linjan edustajia keskeisiin turvallisuustehtäviin ja että neuvottelija Mohammad Bagher Ghalibaf olisi jäänyt sivuun. Näitä nimityksiä ja väitettyä vallan siirtymää ei kuitenkaan ole pystytty varmistamaan riittävän vahvasta aineistosta. Niitä ei siksi voi pitää vahvistettuna osoituksena Iranin päätöksenteon muutoksesta.

Hormuz on jo nyt todennäköisin eskalaation reitti

Selvin tämänhetkinen vaikutus näkyy merellä. Reuters kertoi Hormuzinsalmen liikenteen näyttäneen lähes pysähtyneen kahden uuden alukseen kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelu CRS on lisäksi kuvannut Iranin uusia hyökkäyksiä kaupallista merenkulkua ja alueen valtioita vastaan sekä Yhdysvaltojen vastatoimia.

Iranin ja Yhdysvaltojen viranomaiset ovat esittäneet toisistaan poikkeavia väitteitä salmen hallinnasta. IRGC:hen kytkeytynyt virkamies sanoi vesiväylän olevan Iranin hallinnassa, kun taas presidentti Trump väitti Yhdysvaltojen kontrolloivan sitä.

Väitteistä riippumatta alusten liikkumisen väheneminen aiheuttaa käytännön riskejä kuljetuksille, vakuutuksille, rahtihinnoille ja energiamarkkinoille – myös ilman virallisesti julistettua ja pysyvää sulkua.

Käsitelty aineisto ei riitä vahvistamaan väitettyä kuolemaan johtanutta rahtialushyökkäystä, sen kohdealusta, uhrimäärää tai tekijää. Tapausta ei pidä esittää varmana tietona ilman meriviranomaisten tai useiden luotettavien lähteiden riippumatonta vahvistusta.

Mitä Iran todennäköisimmin tekee seuraavaksi?

Nykyisen näytön perusteella Iranin uskottavimpia eskalaatiokeinoja ovat:

• Hormuzinsalmen kaupallisen liikenteen häirintä, tarkastukset tai aluksiin kohdistuvat iskut;
• ohjus- ja lennokkipaine lähialueen kohteisiin;
• niiden tukikohtien uhkailu, jotka tukevat suoraan Yhdysvaltojen iskuja Iraniin;
• taloudelliset vastatoimet ja painostus valtioita kohtaan, jotka tekevät yhteistyötä Washingtonin kanssa; sekä
• kriittiseen infrastruktuuriin, kuten merenalaisiin kaapeleihin, kohdistuvat uhkaukset ilman vahvistusta iskujen alkamisesta.

Euroopan alueelle tai kansainväliseen siviiliviestinnän infrastruktuuriin kohdistuva isku olisi paljon riskialttiimpi askel kuin paineen jatkaminen Hormuzinsalmen ympärillä. Se voisi laajentaa sotaa nopeasti ja johtaa länsimaiden laajempaan vastaukseen.

Tällä hetkellä aineisto tukee valppautta ja arviota uskottavasta mutta rajoittuneesta riskistä – ei päätelmää siitä, että Iran olisi vahvistanut päätöksen hyökätä Eurooppaan.