The Sinking City 2 on Frogwaresin rohkea Lovecraft-uudistus

Pelimekaniikan ytimessä ovat nyt selviytymiskauhun tutut paineet. Ammuksia ja lääkkeitä on rajallisesti, varastotilaa pitää hallita ja hirviöiden kohtaamisilla on todellinen hinta. Tutkimista rytmittävät ympäristöpulmat, oikoreitit ja aiemmin käytyihin alueisiin palaaminen.

Rakenteeltaan peli onkin lähempänä modernia Resident Evil -perinnettä kuin perinteistä etsiväseikkailua. Arvosteluissa on nostettu esiin Resident Evil -sarjasta tutut resurssipaineet, taistelu ja pulmat sekä Silent Hillin mieleen tuova painostava ja surrealistinen tunnelma.

Calvin Rafferty etsii parannuskeinoa tulvivasta Arkhamista

Pelaaja ohjaa okkultisti Calvin Raffertya. Hänen kumppaninsa Faye Bennett joutuu yliluonnolliseen koomaan, kun heidän suorittamansa unirituaali menee pieleen. Calvinin etsintä vie hänet 1920-luvun Arkhamiin, kuvitteelliseen kaupunkiin, jonka yliluonnollinen tulva on peittänyt veden alle ja vapauttanut kaduille syvyyksistä nousseet olennot.

Frogwaresin mukaan peli toimii itsenäisenä kokonaisuutena, joten alkuperäistä The Sinking Cityä ei tarvitse pelata ennen jatko-osaa. Tarina ei jatka suoraan Charles Reedin Oakmontissa aloittamaa tutkimusta, vaikka pelit jakavat maailmaan liittyviä yksityiskohtia ja ammentavat samasta Cthulhu-mytologiasta.

Asetelma tekee tavoitteesta myös aiempaa henkilökohtaisemman. Pelaaja ei ensisijaisesti selvitä kaupungin salaisuutta, vaan yrittää pelastaa läheisen ihmisen paikassa, jossa tulva, rapistuva arkkitehtuuri ja hirviöt tuntuvat kaikki kääntyvän Calvinia vastaan.

Unreal Engine 5 tekee kaupungista uhkaavan

The Sinking City 2 on rakennettu Unreal Engine 5:llä. Tulvivat kadut, rapistuvat sisätilat, olentojen ulkoasu ja kasvoanimaatiot ovat keskeinen osa pelin ilmettä. Moottori ei ole vain tekninen päivitys, vaan Frogwares käyttää Arkhamin yksityiskohtia ja valaistusta siihen, että jo ympäristössä liikkuminen tuntuu vaaralliselta.

Tulvivan kaupungin tunnelmaa onkin pidetty pelin vahvimpana puolena. Arvosteluissa kehutaan maisemia, groteskeja vihollisia ja sitä, että Lovecraft-henkinen uhka säilyy, vaikka sarja siirtyy pois ensimmäisen pelin hitaammasta tutkintarakenteesta.

Kääntöpuolena rajatumpi rakenne voi tuntua alkuperäistä peliä suppeammalta. Yhden arvion mukaan jatko-osa välttää avoimen maailman, joka saattoi venyä liian pitkäksi, mutta samalla suoraviivaisempi eteneminen voi jättää pelaajan kaipaamaan pidempää aikaa yksittäisissä paikoissa.

Rohkea genreloikka paljastaa myös rajat

Genren vaihtaminen on jatko-osan suurin vahvuus, mutta samalla se tuo esiin Frogwaresin tuotannon rajoitteet. Arvostelijat ovat yleensä kiitelleet studion itsevarmaa siirtymää selviytymiskauhuun, mutta huomauttaneet epätasaisesta ääninäyttelystä, bugeista, teknisestä karheudesta, hankalasta kamerasta, paikoin epätasapainoisesta taistelusta ja oikuttelevasta automaattisesta kohdistuksesta.

Kritiikkiä on kohdistettu myös loppupeliin. Arvostelujen perusteella resurssien kerääminen tai toistaminen voi lopulta lieventää sitä niukkuuden painetta, joka tekee selviytymiskauhusta tehokasta. Tämä korostuu erityisesti pomotaisteluissa. Kyse on arvostelijoiden havainnoista, ei kaikkia pelaajia koskevasta yksimielisestä tuomiosta, mutta ristiriita on selvä: peli haluaa pitää resurssit vähissä ja antaa samalla pitkäjänteiselle pelaajalle mahdollisuuden varustautua runsaammin.

Kehitys jatkui Kiovassa sodan keskellä

Frogwares kehitti peliä Kiovassa Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan jatkuessa. Studio kertoi sodan aiheuttamista haasteista, kun se siirsi pelin alkuperäisestä vuoden 2025 julkaisutavoitteesta vuoden 2026 ensimmäiselle puoliskolle.

Kickstarteria studio kuvasi taloudelliseksi turvaverkoksi, jonka avulla kehityksen epävarmuutta voitiin hallita ja peliin lisätä ominaisuuksia ja sisältöä.

Kampanja saavutti 100 000 euron tavoitteensa nopeasti. Lopullisista luvuista on kuitenkin saatavilla toisistaan poikkeavia tietoja: yhdessä raportissa mainitaan 544 867 euroa ja yli 6 000 tukijaa, kun Kickstarter-sivun myöhempi tilannekuva näyttää 554 002 euroa ja 6 181 tukijaa. Varmin johtopäätös on, että kampanja keräsi yli puoli miljoonaa euroa ja ylitti alkuperäisen tavoitteensa moninkertaisesti.

Julkaisu sai hyvän vastaanoton – rosoisuus näkyy

Pelin varhainen vastaanotto on ollut pääosin myönteinen, vaikka arvostelukoosteet elävät uusien pisteiden ja käyttäjäarvioiden saapuessa. Steamissa peli oli tarkasteluhetkellä Very Positive -luokituksessa: 95 prosenttia 218 käyttäjäarvostelusta oli myönteisiä.

Metacriticissä kriitikoiden keskiarvo oli 79 pistettä eli Generally Favorable. Tulos perustui 33 arvioon. OpenCriticissä top critic -keskiarvo oli 81 pistettä ja suositteluprosentti 77.

Luvut tukevat yleiskuvaa. Pelin suurimpia ansioita ovat tunnelma, hirviösuunnittelu, tulviva Arkham ja halu rakentaa sarjalle uusi kauhuidentiteetti. Heikkoudet puolestaan liittyvät pienemmän budjetin tuotannolle tyypillisiin kompromisseihin: bugeihin, esityksen tai suorituskyvyn epätasaisuuteen, ääninäyttelyyn, kameran toimintaan ja taisteluun, joka ei yllä lajityypin hiotuimpien edustajien tasolle.

Lopputulos

The Sinking City 2 kannattaa nähdä Frogwaresin etsiväsarjan selviytymiskauhuna tehtynä uudelleentulkintana, ei suorana jatkona, joka vain lisää uuden tapauksen avoimeen maailmaan. Tulviva Arkham, Lovecraftin kuvasto, resurssien hallinta ja ympäristöpulmat antavat sarjalle terävämmän kauhuprofiilin. Tutkiminen on yhä mukana, mutta se toimii nyt enemmän tunnelman ja tarinan tukena kuin koko pelin rakenteen perustana.

Siksi peli sopii parhaiten pelaajille, jotka hakevat jännittynyttä tutkimista, pulmia ja hirviökohtaamisia – ei niinkään niille, jotka pitivät vuoden 2019 alkuperäisen pelin hitaasta, johtolankoihin keskittyvästä rytmistä. Julkaisuarvostelujen perusteella Frogwaresin riskinotto onnistui, mutta kunnianhimo kulkee käsi kädessä teknisten ja audiovisuaalisten kompromissien kanssa.