Sen perusajatus on selvä: sota ja alueellinen vastakkainasettelu on päätettävä ensin, taloudellisia helpotuksia on saatava seuraavaksi ja Iranin ydinohjelmaa koskevat vaikeimmat kysymykset jätettävä myöhempään vaiheeseen.

Neljä vaihetta pähkinänkuoressa

1. Sotatoimet on lopetettava kaikilla rintamilla

Ensimmäinen ja Iranin mukaan ehdoton vaatimus on vihollisuuksien täydellinen lopettaminen. Tämä ei koskisi ainoastaan Yhdysvaltojen ja Iranin välistä suoraa sotilaallista toimintaa, vaan kaikkia niin sanotun vastarintarintaman rintamia. Iran mainitsee erikseen muun muassa Libanonin ja Gazan .

Tavoitteena olisi lopullinen päätös sodalle, ei vain uusi, tilapäinen tauko .

2. Hormuzinsalmi ja talous helpotettava ensin

Toisessa vaiheessa siirryttäisiin Ajorloun kuvaamiin ”toimeenpaneviin ja konkreettisiin toimiin”. Keskiössä on strategisesti tärkeä Hormuzinsalmi, jonka kautta kulkee merkittävä osa maailman energiakuljetuksista.

Iranin esittämiin toimiin kuuluvat:

• miinojen raivaaminen salmesta
• Yhdysvaltojen merisaarron poistaminen
• öljypakotteiden lieventäminen tai poistaminen
• osan Iranin jäädytetyistä varoista ja estetyistä rahoitusvaroista vapauttaminen .

Iranilainen virkamies kertoi The Washington Postille, että ensimmäisiin konkreettisiin askeliin kuuluisi 12 miljardin dollarin jäädytettyjen varojen vapauttaminen, miinanraivauksen aloittaminen ja Yhdysvaltojen saarron lopettaminen .

Ehdotuksen järjestys antaa Teheranille taloudellisia ja meriliikenteeseen liittyviä myönnytyksiä ennen kuin se sitoutuisi keskustelemaan ydinohjelmansa rajoituksista .

3. Ydinkysymykset vasta aiempien toimien jälkeen

Iran aloittaisi viralliset neuvottelut pakotteista ja ydinohjelmasta vasta, kun ensimmäisen ja toisen vaiheen toimet olisi pantu täytäntöön ja niiden toteutuminen olisi voitu todentaa .

Tämä on suunnitelman tärkein strateginen ero aiempiin malleihin nähden. Teheran ei halua käsitellä ydinohjelmaa sodan jatkuessa, vaan vaatii ensin näyttöä siitä, että vastapuoli on pitänyt omat sitoumuksensa .

Käytännössä vaikeimmat neuvottelut siirtyisivät myöhemmäksi. Se antaisi Iranille lisää aikaa ja neuvotteluvoimaa .

4. Valvontaelin ilman IAEA:n keskeistä roolia

Neljännessä vaiheessa perustettaisiin yhteinen valvontakomitea, joka seuraisi sitoumusten toteutumista ja auttaisi ratkaisemaan kiistat .

Ehdotettu järjestely poikkeaisi vuoden 2015 ydinsopimuksesta eli JCPOA:sta (Joint Comprehensive Plan of Action). JCPOA:ssa keskeinen tekninen valvontavastuu oli Kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä IAEA:lla. Iranin uudessa suunnitelmassa valvontaelin olisi kahdenvälinen tai kolmannen osapuolen välittämä, eikä sillä näyttäisi olevan vastaavanlaista yksityiskohtaista tarkastusjärjestelmää .

Laajempaa luonnosta koskevissa raporteissa ei myöskään kuvata täsmällisiä keinoja ydinsitoumusten valvomiseksi tai niiden rikkomisesta rankaisemiseksi. Niiden sijaan mainitaan lähinnä epämääräinen 60 päivän neuvotteluikkuna .

Miten ehdotus eroaa vuoden 2015 JCPOA-sopimuksesta?

Iranin tiekartta muuttaa aiemman ydinsopimuksen peruslogiikan lähes päinvastaiseksi.

Järjestys vaihtuu. JCPOA:ssa Iranin ydinohjelman rajoitukset ja pakotteiden helpottaminen kytkettiin toisiinsa alusta alkaen. Uudessa mallissa alueellisen sodan lopettaminen, tulitauon todentaminen ja Hormuzinsalmen tilanteen normalisointi ovat ennakkoehtoja ydinkeskusteluille .

International Crisis Groupin Iran-johtaja Ali Vaez kuvasi asetelmaa kasvoja säästäväksi muutokseksi: Hormuz nostetaan osaksi sodan lopettamista koskevia järjestelyjä, merisaarto poistetaan ja vaikeammat kysymykset siirretään myöhemmäksi, jotta ne eivät kaataisi prosessia heti alussa .

Tarkoitus on laajempi. JCPOA keskittyi nimenomaan Iranin ydinohjelmaan. Nyt esillä oleva MoU olisi laajempi sodan päättämistä koskeva kehys, jossa käsitellään alueen sotatoimia, meriturvallisuutta ja saartoa ennen ydinkysymyksiä .

Valvonta olisi kevyempi ja epäselvempi. JCPOA:n valvonta perustui IAEA:n tarkastuksiin ja tekniseen seurantaan, joka ulottui muun muassa sentrifugeihin, uraanin rikastamiseen ja varastoihin . Uuden ehdotuksen valvontakomitealle ei ole kuvattu yhtä tarkkaa teknistä toimivaltuutta . Raporttien mukaan luonnoksessa ei myöskään ole yksityiskohtaista tapaa todentaa tai panna täytäntöön ydinsitoumuksia ennen varsinaisten neuvottelujen alkamista .

Neuvottelut pysähtyivät lähes heti

Vaikka Iran julkisti nelivaiheisen suunnitelmansa, diplomaattinen prosessi oli jo menettänyt vauhtiaan. Toukokuun lopulla Yhdysvaltojen ja Iranin viranomaiset vahvistivat, ettei MoU:ta ollut viimeistelty tai hyväksytty presidentti Donald Trumpin tai Iranin korkeimman johtajan Mojtaba Khamenein toimesta . Auki olevat sopimuslausekkeet ja Washingtonin vuoden 2018 JCPOA-erosta juontuva epäluottamus olivat edelleen keskeisiä kiistakohtia .

Iran keskeytti 1. kesäkuuta kaikki välilliset neuvottelut ja viestien vaihdon välittäjien kautta. Teheran syytti Israelia tulitaukoa koskevien ymmärrysten rikkomisesta jatkuvilla sotatoimilla Libanonissa . IRGC:n yhteydessä toimivan Tasnim-uutistoimiston mukaan yhden rintaman tulitaukorikkomus rikkoo koko aselevon. Samalla se välitti uhkauksen Hormuzinsalmen ”täydellisestä sulkemisesta” .

Trump puolestaan kirjoitti Truth Social -palvelussa, että neuvottelut Iranin kanssa jatkuvat ”nopeassa tahdissa”, vaikka Teheran oli julkisesti ilmoittanut keskeytyksestä .

Ristiriitaiset viestit kuvaavat tilanteen epävarmuutta: Iran sanoo laittaneensa yhteydenotot tauolle, Washington kertoo keskustelujen jatkuvan, eikä kummankaan maan johto ole hyväksynyt lopullista sopimusta.

Iranin nelivaiheinen tiekartta on siksi ennen kaikkea Teheranin mahdollisimman pitkälle viety, vaiheittain rakennettu tarjous: ensin varmennettu alueellinen liennytys, Hormuzinsalmen avaaminen ja taloudelliset helpotukset – ydinohjelmaa koskevat myönnytykset vasta myöhemmin. Näyttää kuitenkin siltä, että ikkuna allekirjoitettuun yhteisymmärrykseen sulkeutui lähes yhtä nopeasti kuin se avautui.

Sen perusajatus on selvä: sota ja alueellinen vastakkainasettelu on päätettävä ensin, taloudellisia helpotuksia on saatava seuraavaksi ja Iranin ydinohjelmaa koskevat vaikeimmat kysymykset jätettävä myöhempään vaiheeseen.

Neljä vaihetta pähkinänkuoressa

1. Sotatoimet on lopetettava kaikilla rintamilla

Ensimmäinen ja Iranin mukaan ehdoton vaatimus on vihollisuuksien täydellinen lopettaminen. Tämä ei koskisi ainoastaan Yhdysvaltojen ja Iranin välistä suoraa sotilaallista toimintaa, vaan kaikkia niin sanotun vastarintarintaman rintamia. Iran mainitsee erikseen muun muassa Libanonin ja Gazan .

Tavoitteena olisi lopullinen päätös sodalle, ei vain uusi, tilapäinen tauko .

2. Hormuzinsalmi ja talous helpotettava ensin

Toisessa vaiheessa siirryttäisiin Ajorloun kuvaamiin ”toimeenpaneviin ja konkreettisiin toimiin”. Keskiössä on strategisesti tärkeä Hormuzinsalmi, jonka kautta kulkee merkittävä osa maailman energiakuljetuksista.

Iranin esittämiin toimiin kuuluvat:

• miinojen raivaaminen salmesta
• Yhdysvaltojen merisaarron poistaminen
• öljypakotteiden lieventäminen tai poistaminen
• osan Iranin jäädytetyistä varoista ja estetyistä rahoitusvaroista vapauttaminen .

Iranilainen virkamies kertoi The Washington Postille, että ensimmäisiin konkreettisiin askeliin kuuluisi 12 miljardin dollarin jäädytettyjen varojen vapauttaminen, miinanraivauksen aloittaminen ja Yhdysvaltojen saarron lopettaminen .

Ehdotuksen järjestys antaa Teheranille taloudellisia ja meriliikenteeseen liittyviä myönnytyksiä ennen kuin se sitoutuisi keskustelemaan ydinohjelmansa rajoituksista .

3. Ydinkysymykset vasta aiempien toimien jälkeen

Iran aloittaisi viralliset neuvottelut pakotteista ja ydinohjelmasta vasta, kun ensimmäisen ja toisen vaiheen toimet olisi pantu täytäntöön ja niiden toteutuminen olisi voitu todentaa .

Tämä on suunnitelman tärkein strateginen ero aiempiin malleihin nähden. Teheran ei halua käsitellä ydinohjelmaa sodan jatkuessa, vaan vaatii ensin näyttöä siitä, että vastapuoli on pitänyt omat sitoumuksensa .

Käytännössä vaikeimmat neuvottelut siirtyisivät myöhemmäksi. Se antaisi Iranille lisää aikaa ja neuvotteluvoimaa .

4. Valvontaelin ilman IAEA:n keskeistä roolia

Neljännessä vaiheessa perustettaisiin yhteinen valvontakomitea, joka seuraisi sitoumusten toteutumista ja auttaisi ratkaisemaan kiistat .

Ehdotettu järjestely poikkeaisi vuoden 2015 ydinsopimuksesta eli JCPOA:sta (Joint Comprehensive Plan of Action). JCPOA:ssa keskeinen tekninen valvontavastuu oli Kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä IAEA:lla. Iranin uudessa suunnitelmassa valvontaelin olisi kahdenvälinen tai kolmannen osapuolen välittämä, eikä sillä näyttäisi olevan vastaavanlaista yksityiskohtaista tarkastusjärjestelmää .

Laajempaa luonnosta koskevissa raporteissa ei myöskään kuvata täsmällisiä keinoja ydinsitoumusten valvomiseksi tai niiden rikkomisesta rankaisemiseksi. Niiden sijaan mainitaan lähinnä epämääräinen 60 päivän neuvotteluikkuna .

Miten ehdotus eroaa vuoden 2015 JCPOA-sopimuksesta?

Iranin tiekartta muuttaa aiemman ydinsopimuksen peruslogiikan lähes päinvastaiseksi.

Järjestys vaihtuu. JCPOA:ssa Iranin ydinohjelman rajoitukset ja pakotteiden helpottaminen kytkettiin toisiinsa alusta alkaen. Uudessa mallissa alueellisen sodan lopettaminen, tulitauon todentaminen ja Hormuzinsalmen tilanteen normalisointi ovat ennakkoehtoja ydinkeskusteluille .

International Crisis Groupin Iran-johtaja Ali Vaez kuvasi asetelmaa kasvoja säästäväksi muutokseksi: Hormuz nostetaan osaksi sodan lopettamista koskevia järjestelyjä, merisaarto poistetaan ja vaikeammat kysymykset siirretään myöhemmäksi, jotta ne eivät kaataisi prosessia heti alussa .

Tarkoitus on laajempi. JCPOA keskittyi nimenomaan Iranin ydinohjelmaan. Nyt esillä oleva MoU olisi laajempi sodan päättämistä koskeva kehys, jossa käsitellään alueen sotatoimia, meriturvallisuutta ja saartoa ennen ydinkysymyksiä .

Valvonta olisi kevyempi ja epäselvempi. JCPOA:n valvonta perustui IAEA:n tarkastuksiin ja tekniseen seurantaan, joka ulottui muun muassa sentrifugeihin, uraanin rikastamiseen ja varastoihin . Uuden ehdotuksen valvontakomitealle ei ole kuvattu yhtä tarkkaa teknistä toimivaltuutta . Raporttien mukaan luonnoksessa ei myöskään ole yksityiskohtaista tapaa todentaa tai panna täytäntöön ydinsitoumuksia ennen varsinaisten neuvottelujen alkamista .

Neuvottelut pysähtyivät lähes heti

Vaikka Iran julkisti nelivaiheisen suunnitelmansa, diplomaattinen prosessi oli jo menettänyt vauhtiaan. Toukokuun lopulla Yhdysvaltojen ja Iranin viranomaiset vahvistivat, ettei MoU:ta ollut viimeistelty tai hyväksytty presidentti Donald Trumpin tai Iranin korkeimman johtajan Mojtaba Khamenein toimesta . Auki olevat sopimuslausekkeet ja Washingtonin vuoden 2018 JCPOA-erosta juontuva epäluottamus olivat edelleen keskeisiä kiistakohtia .

Iran keskeytti 1. kesäkuuta kaikki välilliset neuvottelut ja viestien vaihdon välittäjien kautta. Teheran syytti Israelia tulitaukoa koskevien ymmärrysten rikkomisesta jatkuvilla sotatoimilla Libanonissa . IRGC:n yhteydessä toimivan Tasnim-uutistoimiston mukaan yhden rintaman tulitaukorikkomus rikkoo koko aselevon. Samalla se välitti uhkauksen Hormuzinsalmen ”täydellisestä sulkemisesta” .

Trump puolestaan kirjoitti Truth Social -palvelussa, että neuvottelut Iranin kanssa jatkuvat ”nopeassa tahdissa”, vaikka Teheran oli julkisesti ilmoittanut keskeytyksestä .

Ristiriitaiset viestit kuvaavat tilanteen epävarmuutta: Iran sanoo laittaneensa yhteydenotot tauolle, Washington kertoo keskustelujen jatkuvan, eikä kummankaan maan johto ole hyväksynyt lopullista sopimusta.

Iranin nelivaiheinen tiekartta on siksi ennen kaikkea Teheranin mahdollisimman pitkälle viety, vaiheittain rakennettu tarjous: ensin varmennettu alueellinen liennytys, Hormuzinsalmen avaaminen ja taloudelliset helpotukset – ydinohjelmaa koskevat myönnytykset vasta myöhemmin. Näyttää kuitenkin siltä, että ikkuna allekirjoitettuun yhteisymmärrykseen sulkeutui lähes yhtä nopeasti kuin se avautui.