Japani puolestaan perustelee toimiaan sillä, että turvallisuusympäristö on heikentynyt dramaattisesti – erityisesti jännitteet Kiinan kanssa ja Pohjois-Korean ohjusuhka vaativat vahvempaa puolustusta.

Kiinan vastaus: syytöksiä ”uudelleenmilitarisoinnista”

Kiinan viranomaiset ovat tuominneet Japanin puolustusmenojen kasvun julkisesti ja väittäneet, että Tokion politiikka heijastaa yritystä elvyttää militarismia vuosikymmenten sotilaallisen pidättyväisyyden jälkeen toisen maailmansodan jälkeen. Kiinan ulkoministeriön lausunnoissa todetaan, että kasvavat puolustusbudjetit paljastavat ”motiivin militarisoida Japani uudelleen ja herättää militarismi henkiin” ja varoitetaan, että tällaiset toimet voivat heikentää sodanjälkeistä kansainvälistä järjestystä ja horjuttaa Aasian ja Tyynenmeren aluetta.

Peking arvostelee myös Japanin politiikassa käytettyä kieltä – kuten ”itsepuolustus” ja ”vastaiskukyky” – ja väittää, että näitä käsitteitä käytetään oikeuttamaan suurempi ja voimakkaampi sotilaallinen rooli.

Japanin sotahistoriaan Aasiassa viitaten Kiinan viestintä kehottaa usein alueellisia maita pysymään valppaina ja vastustamaan niin kutsuttua Japanin ”neomilitarismin” elpymistä. Kritiikki heijastaa Pekingin laajempaa strategista huolta siitä, että Japanista on tulossa tavanomainen sotilaallinen suurvalta, joka on integroitunut Yhdysvaltojen johtamiin alueellisiin turvallisuusrakenteisiin.

Japanin puolustusmenot kasvavat nopeasti

Japani on historiallisesti pitänyt sotilasmenonsa suhteellisen alhaisina – noin 1 prosentissa BKT:sta vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeen – mutta tämä suuntaus on muuttunut merkittävästi viime vuosina.

Tuoreet tiedot osoittavat kasvun mittakaavan:

• Japani käytti noin 55,3 miljardia dollaria puolustukseen vuonna 2024 SIPRI:n mukaan.
• Tämä oli 21 prosenttia enemmän kuin vuonna 2023 ja 49 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015, mikä on suurin vuosittainen kasvu sitten vuoden 1952.
• Vuonna 2025 menot nousivat noin 62,2 miljardiin dollariin, mikä jatkoi nopeaa kasvusuuntausta.

Tokio suunnittelee jo nostavansa kokonaisturvallisuusmenot noin 2 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2027 mennessä, kaksinkertaistaen perinteisen sodanjälkeisen vertailuarvon.

Japanin hallitseva liberaalidemokraattinen puolue on myös alkanut tutkia, pitäisikö menoja lisätä edelleen – mahdollisesti 3–5 prosenttiin BKT:sta – osittain vastauksena Naton jäsenmaiden ja liittolaisten puolustusmenokeskusteluihin.

Aseiden tuonti ja kyvykkyyksien laajentaminen

Japani laajentaa myös sotilaallisia kyvykkyyksiään ja hankintaohjelmiaan. SIPRI-analyysien mukaan Japanin aseiden tuonti kasvoi noin 155 prosenttia vuosina 2019–2023 verrattuna vuosiin 2014–2018, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista aseiden tuojaista.

Suuri osa menoista suunnataan uusiin kyvykkyyksiin, kuten:

• pitkän kantaman ”vastaisku”ohjusjärjestelmiin
• parannettuun ohjuspuolustukseen
• miehittämättömiin järjestelmiin ja kehittyneeseen valvontaan

Näiden ohjelmien tarkoituksena on vahvistaa pelotetta ja suojella Japanin lounaissaaria ja ympäröiviä vesiä kasvavien alueellisten jännitteiden keskellä.

Yhdysvaltojen rooli ja liittopaine

Yhdysvaltojen politiikalla on myös oma roolinsa keskustelussa. Washington on pitkään kannustanut liittolaisiaan käyttämään enemmän omaan puolustukseensa, ja viimeaikaiset ehdotukset länsimaisissa turvallisuuskeskusteluissa – mukaan lukien Naton menotavoitteet – ovat auttaneet muokkaamaan Tokion keskusteluja siitä, pitäisikö menotasoa nostaa yli 2 prosentin.

Japanin puolustusuudistukset ovat tiiviisti sidoksissa Yhdysvaltojen ja Japanin liittoon, joka on edelleen sen turvallisuusstrategian kulmakivi. Sotilaallisten kyvykkyyksien lisääminen nähdään osittain keinona vahvistaa yhteistä pelotetta ja varmistaa Yhdysvaltojen jatkuva sitoutuminen alueelle.

Miksi Japani sanoo varustelun olevan välttämätöntä

Japanin johtajat väittävät, että muutokset ovat puolustuksellisia ja niitä ohjaa nopeasti heikkenevä alueellinen turvallisuusympäristö.

Hallituksen strategia-asiakirjojen mukaan Japani kohtaa ”vakavimman ja monimutkaisimman turvallisuusympäristön sitten toisen maailmansodan”, mikä edellyttää puolustuskyvyn perusteellista vahvistamista.

Useat tekijät ohjaavat tätä arviota:

• Kiinan kasvava sotilaallinen voima ja painostus Taiwanin ja Itä-Kiinan meren ympärillä
• Pohjois-Korean kehittyvät ballististen ohjusten ohjelmat
• laajempi alueellinen epävakaus ja ohjusteknologian edistysaskeleet

Japanin kansallinen turvallisuusstrategia nimeää Kiinan maan ”suurimmaksi strategiseksi haasteeksi” ja Pohjois-Korean ”vakavaksi ja välittömäksi uhaksi”.

Tokion näkemyksen mukaan vahvempi pelote – mukaan lukien kyky tehdä vastaiskuja ohjusten laukaisupaikkoja vastaan – auttaa estämään konflikteja sen sijaan, että se provosoisi niitä.

Laajeneva strateginen kilpailu

Erimielisyys korostaa laajempaa strategista kilpailua Kiinan ja Japanin välillä. Pekingille Japanin sotilaallinen laajentuminen herättää sekä historiallisia että geopoliittisia huolia. Tokiolle puolustuskyvyn vahvistaminen nähdään välttämättömänä vastauksena kasvaviin uhkiin.

Kun molemmat maat jatkavat sotilaallisten kyvykkyyksiensä laajentamista, keskustelu Japanin puolustusmenoista heijastaa syvempiä muutoksia vallan tasapainossa Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Japani puolestaan perustelee toimiaan sillä, että turvallisuusympäristö on heikentynyt dramaattisesti – erityisesti jännitteet Kiinan kanssa ja Pohjois-Korean ohjusuhka vaativat vahvempaa puolustusta.

Kiinan vastaus: syytöksiä ”uudelleenmilitarisoinnista”

Kiinan viranomaiset ovat tuominneet Japanin puolustusmenojen kasvun julkisesti ja väittäneet, että Tokion politiikka heijastaa yritystä elvyttää militarismia vuosikymmenten sotilaallisen pidättyväisyyden jälkeen toisen maailmansodan jälkeen. Kiinan ulkoministeriön lausunnoissa todetaan, että kasvavat puolustusbudjetit paljastavat ”motiivin militarisoida Japani uudelleen ja herättää militarismi henkiin” ja varoitetaan, että tällaiset toimet voivat heikentää sodanjälkeistä kansainvälistä järjestystä ja horjuttaa Aasian ja Tyynenmeren aluetta.

Peking arvostelee myös Japanin politiikassa käytettyä kieltä – kuten ”itsepuolustus” ja ”vastaiskukyky” – ja väittää, että näitä käsitteitä käytetään oikeuttamaan suurempi ja voimakkaampi sotilaallinen rooli.

Japanin sotahistoriaan Aasiassa viitaten Kiinan viestintä kehottaa usein alueellisia maita pysymään valppaina ja vastustamaan niin kutsuttua Japanin ”neomilitarismin” elpymistä. Kritiikki heijastaa Pekingin laajempaa strategista huolta siitä, että Japanista on tulossa tavanomainen sotilaallinen suurvalta, joka on integroitunut Yhdysvaltojen johtamiin alueellisiin turvallisuusrakenteisiin.

Japanin puolustusmenot kasvavat nopeasti

Japani on historiallisesti pitänyt sotilasmenonsa suhteellisen alhaisina – noin 1 prosentissa BKT:sta vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeen – mutta tämä suuntaus on muuttunut merkittävästi viime vuosina.

Tuoreet tiedot osoittavat kasvun mittakaavan:

• Japani käytti noin 55,3 miljardia dollaria puolustukseen vuonna 2024 SIPRI:n mukaan.
• Tämä oli 21 prosenttia enemmän kuin vuonna 2023 ja 49 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015, mikä on suurin vuosittainen kasvu sitten vuoden 1952.
• Vuonna 2025 menot nousivat noin 62,2 miljardiin dollariin, mikä jatkoi nopeaa kasvusuuntausta.

Tokio suunnittelee jo nostavansa kokonaisturvallisuusmenot noin 2 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2027 mennessä, kaksinkertaistaen perinteisen sodanjälkeisen vertailuarvon.

Japanin hallitseva liberaalidemokraattinen puolue on myös alkanut tutkia, pitäisikö menoja lisätä edelleen – mahdollisesti 3–5 prosenttiin BKT:sta – osittain vastauksena Naton jäsenmaiden ja liittolaisten puolustusmenokeskusteluihin.

Aseiden tuonti ja kyvykkyyksien laajentaminen

Japani laajentaa myös sotilaallisia kyvykkyyksiään ja hankintaohjelmiaan. SIPRI-analyysien mukaan Japanin aseiden tuonti kasvoi noin 155 prosenttia vuosina 2019–2023 verrattuna vuosiin 2014–2018, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista aseiden tuojaista.

Suuri osa menoista suunnataan uusiin kyvykkyyksiin, kuten:

• pitkän kantaman ”vastaisku”ohjusjärjestelmiin
• parannettuun ohjuspuolustukseen
• miehittämättömiin järjestelmiin ja kehittyneeseen valvontaan

Näiden ohjelmien tarkoituksena on vahvistaa pelotetta ja suojella Japanin lounaissaaria ja ympäröiviä vesiä kasvavien alueellisten jännitteiden keskellä.

Yhdysvaltojen rooli ja liittopaine

Yhdysvaltojen politiikalla on myös oma roolinsa keskustelussa. Washington on pitkään kannustanut liittolaisiaan käyttämään enemmän omaan puolustukseensa, ja viimeaikaiset ehdotukset länsimaisissa turvallisuuskeskusteluissa – mukaan lukien Naton menotavoitteet – ovat auttaneet muokkaamaan Tokion keskusteluja siitä, pitäisikö menotasoa nostaa yli 2 prosentin.

Japanin puolustusuudistukset ovat tiiviisti sidoksissa Yhdysvaltojen ja Japanin liittoon, joka on edelleen sen turvallisuusstrategian kulmakivi. Sotilaallisten kyvykkyyksien lisääminen nähdään osittain keinona vahvistaa yhteistä pelotetta ja varmistaa Yhdysvaltojen jatkuva sitoutuminen alueelle.

Miksi Japani sanoo varustelun olevan välttämätöntä

Japanin johtajat väittävät, että muutokset ovat puolustuksellisia ja niitä ohjaa nopeasti heikkenevä alueellinen turvallisuusympäristö.

Hallituksen strategia-asiakirjojen mukaan Japani kohtaa ”vakavimman ja monimutkaisimman turvallisuusympäristön sitten toisen maailmansodan”, mikä edellyttää puolustuskyvyn perusteellista vahvistamista.

Useat tekijät ohjaavat tätä arviota:

• Kiinan kasvava sotilaallinen voima ja painostus Taiwanin ja Itä-Kiinan meren ympärillä
• Pohjois-Korean kehittyvät ballististen ohjusten ohjelmat
• laajempi alueellinen epävakaus ja ohjusteknologian edistysaskeleet

Japanin kansallinen turvallisuusstrategia nimeää Kiinan maan ”suurimmaksi strategiseksi haasteeksi” ja Pohjois-Korean ”vakavaksi ja välittömäksi uhaksi”.

Tokion näkemyksen mukaan vahvempi pelote – mukaan lukien kyky tehdä vastaiskuja ohjusten laukaisupaikkoja vastaan – auttaa estämään konflikteja sen sijaan, että se provosoisi niitä.

Laajeneva strateginen kilpailu

Erimielisyys korostaa laajempaa strategista kilpailua Kiinan ja Japanin välillä. Pekingille Japanin sotilaallinen laajentuminen herättää sekä historiallisia että geopoliittisia huolia. Tokiolle puolustuskyvyn vahvistaminen nähdään välttämättömänä vastauksena kasvaviin uhkiin.

Kun molemmat maat jatkavat sotilaallisten kyvykkyyksiensä laajentamista, keskustelu Japanin puolustusmenoista heijastaa syvempiä muutoksia vallan tasapainossa Aasian ja Tyynenmeren alueella.