Komission varhaiseen asiakaskuntaan kuului kaksi lasta, joiden henkilötietoja oli paljastettu doxingin yhteydessä. Lisäksi se auttoi henkilöä, jonka intiimi tallenne oli julkaistu ilman suostumusta. Saatavilla olevat tiedot vahvistavat tapausten kuuluneen ensimmäisen kuukauden ilmoituksiin, mutta eivät kerro yksityiskohtaisesti kunkin tapauksen lopputuloksesta.
Merkitystä ei ole vain ilmoitusten määrällä. Singaporen Online Safety (Relief and Accountability) Act -lain nojalla OSC tarjoaa uhreille erillisen keinon hakea oikeussuojaa ja voi määrätä alustat sekä asiaankuuluvien verkkoryhmien ylläpitäjät poistamaan haitallista sisältöä. Järjestelmä mahdollistaa toimia myös haitalliseen toimintaan osallistuneita tilejä vastaan.
Yksi julkisuuteen tullut tapaus koski TikTok-julkaisua, jossa nainen yhdistettiin virheellisesti entisen vt. ministerin Muhammad Faishal Ibrahimin eroon johtaneisiin tapahtumiin. OSC arvioi ilmoituksen ja totesi verkossa tapahtuneen haitallista toimintaa. Julkaisu ei tämän jälkeen ollut enää saatavilla.
Komission toimivallan odotetaan laajenevan asteittain alkuperäisestä viidestä kategoriasta kattamaan lain tunnistama laajempi verkkohaittojen kokonaisuus.
OSC on lakisääteinen oikeussuojamekanismi. SHECARES Centre puolestaan tarjoaa uhrilähtöistä apua ja yhteisön tukea.
Ero on olennainen, sillä julkaisun poistaminen ei välttämättä ratkaise koko ongelmaa. Uhri voi edelleen joutua uhkailun kohteeksi, pelätä uutta paljastumista, kärsiä mainehaitasta tai henkisestä kuormituksesta ja olla epävarma seuraavista askelista.
Toimiva apu voi käytännössä tarkoittaa useita asioita samanaikaisesti:
OSC voi vahvistaa vastuunkantoa ja vähentää haitallisen materiaalin leviämistä. Tukipalvelut taas auttavat uhreja käsittelemään henkilökohtaisia seurauksia, jotka voivat jatkua vielä sen jälkeen, kun julkaisu, tili tai tallenne on poistettu.
OSC:n saama kysyntä vastaa laajempaa näyttöä siitä, että verkkohaitat ovat Singaporessa yleisiä. Oikeusministeri Edwin Tong kertoi SHE-järjestön tutkimuksesta, jonka mukaan 38 prosenttia singaporelaisista oli kokenut verkkohaittaa henkilökohtaisesti. Uhreista 36 prosenttia ilmoitti vakavista seurauksista, kuten masennuksesta, turvallisuutensa puolesta pelkäämisestä ja joissakin tapauksissa itsetuhoisista ajatuksista.
Singaporen oikeusministeriön siteeraamassa aiemmassa SHE-tutkimuksessa 76 prosenttia vastaajista kertoi, ettei tuntenut oloaan mukavaksi ilmaistessaan verkossa henkilökohtaisia näkemyksiään mahdollisesti kiistanalaisista aiheista. Naiset, nuoret ja vähemmistöt tunnistettiin erityisen haavoittuviksi ryhmiksi.
Luvut osoittavat, ettei verkkoturvallisuus ole vain kysymys siitä, näkyykö loukkaava materiaali edelleen verkossa. Haitat voivat vaikuttaa siihen, uskaltavatko ihmiset osallistua keskusteluun, ilmaista mielipiteitään tai esiintyä verkossa omalla nimellään.
Singaporen sisäministeriön siteeraamassa erillisessä, vuodelta 2022 peräisin olevassa kyselyssä 66 prosenttia vastaajista kertoi tuntevansa olonsa turvalliseksi verkossa. Yksin kävellessään öisin turvalliseksi itsensä koki 92 prosenttia. Koska luvut ovat eri kyselystä ja eri vuodelta, niitä ei pidä tulkita SHE:n tutkimuksen suoraksi päivitykseksi. Ne kuitenkin havainnollistavat fyysisen ja verkkoympäristön turvallisuuskokemusten välistä eroa.
SHE:n aineisto viittaa siihen, että naiset ja nuoret naiset voivat kohdata verkossa erityisiä haittoja. SHE:n vuoden 2023 tutkimuksessa, johon oikeusministeriö on viitannut, 22 prosenttia nuorista naisista kertoi joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Kaikista vastaajista osuus oli 14 prosenttia. Samassa aineistossa 52 prosenttia 15–24-vuotiaista kertoi kokeneensa verkkohaittaa henkilökohtaisesti, kun kaikkien vastaajien osuus oli 38 prosenttia.
Luvut eivät muodosta täydellistä miesten ja naisten välistä vertailua kaikista väärinkäytösten muodoista. Siksi olisi harhaanjohtavaa väittää, että kaikki verkkohaitat vaikuttavat miehiin ja naisiin samalla tavalla – tai määrittää koko komission tapauskannalle täsmällinen sukupuoliero.
Näyttö tukee kuitenkin rajatumpaa johtopäätöstä: sukupuoli, ikä ja identiteetti voivat vaikuttaa sekä verkkoväkivallan riskiin että sen seurauksiin. Seksuaalissävytteinen häirintä, uhkaukset ja väärinkäytökset voivat merkitä erityisiä turvallisuus- ja mainehaittoja, kun taas muut ihmiset voivat joutua esimerkiksi pelottelun, nöyryyttämisen tai ulossulkemisen kohteiksi.
Tongin mukaan sääntely on välttämätöntä, mutta se ei yksin ratkaise ongelmaa. OSC ja Online Safety (Relief and Accountability) Act tarjoavat täytäntöönpanokelpoisia oikeussuojakeinoja. Samalla alustoilla, verkkoryhmien ylläpitäjillä ja käyttäjillä on vastuu siitä, millaista toimintakulttuuria he sallivat ja rakentavat.
Tähän kuuluu sellaisten stereotypioiden ja sukupuolittuneiden uskomusten torjuminen, jotka normalisoivat naisvihamielisyyttä, häirintää tai väkivaltaa. Jos haitallista toimintaa pidetään viihteenä, väistämättömänä verkkokäyttäytymisenä tai asiana, jota uhrien pitäisi vain sietää, muodolliset oikeussuojakeinot puuttuvat aina tilanteeseen vasta vahingon jo tapahduttua.
Singaporen ensimmäinen kuukausi viittaa siksi kaksiosaiseen ratkaisuun:
OSC:n ensimmäinen kuukausi osoittaa, että uhrit käyttävät uutta kanavaa. SHE:n tutkimukset puolestaan selittävät, miksi tarve ulottuu sisällön moderointia pidemmälle: verkkohaitat voivat vaientaa ihmisiä, heikentää turvallisuudentunnetta ja kärjistää olemassa olevaa eriarvoisuutta. Järjestelmän todellinen onnistuminen mitataan sillä, yhdistyvätkö nopea oikeudellinen puuttuminen merkitykselliseen tukeen ja muutoksiin niissä toimintatavoissa ja asenteissa, jotka haittoja synnyttävät.