Kuusi kuukautta Operaatio Roaring Lionin jälkeen Iranin sota on muuttunut epävakaaksi tauoksi

Kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Israel ja Yhdysvallat aloittivat koordinoidut iskut Irania vastaan 28. helmikuuta, konflikti ei ole päättynyt ratkaisuun eikä vakaaseen rauhaan. Israel ja Washington ovat perustelleet operaatiota ennalta ehkäisevänä kampanjana Iranin ydin- ja ohjuskykyä vastaan. Teheran vastasi iskuilla Israelissa ja muualla alueella. Kesäkuussa solmittu yhteisymmärryspöytäkirja avasi hetkeksi diplomaattisen väylän, mutta neuvottelujen kariuduttua se raukesi elokuussa. 1718

Tilannetta kuvaa parhaiten ilmaus epävakaa tauko. Sotilaallinen pelote ja taloudellinen painostus ohjaavat edelleen tapahtumia, ja Israel on ilmoittanut voivansa iskeä uudelleen, vaikka Washington ja Teheran pääsisivät uuteen sopuun.

Miksi Israel ja Yhdysvallat aloittivat iskut?

Israel kuvasi Operaatio Roaring Lionia koordinoiduksi kampanjaksi, jonka tavoitteena oli heikentää Iranin johtoa, sotilaallista infrastruktuuria ja Israelin mukaan Israelia, aluetta sekä koko maailmaa uhkaavaa eksistentiaalista vaaraa. 3444 Reutersin mukaan Israel perusteli hyökkäystä ennalta ehkäisevänä toimena aikana, jolloin Iranin ydinohjelmaa koskeva diplomatia oli jo ajautumassa vaikeuksiin. 51

Iskujen kohteiksi ilmoitettiin muun muassa komentokeskuksia, ilmatorjuntaa, ohjustukikohtia, merivoimien kalustoa ja ydinohjelmaan liittyvää infrastruktuuria. 3743 Iranin valtiollinen media ilmoitti Reutersin mukaan myös maan korkeimman johtajan Ali Khamenein kuolleen iskujen alkuvaiheessa. 50

Nämä lähteet kuvaavat operaation aloittaneiden hallitusten perusteluja. Ne eivät kuitenkaan yksin osoita, tuhoutuivatko Iranin pitkän aikavälin ydin- tai ohjusvalmiudet. Juuri tämä kysymys on jäänyt myöhemmän diplomatian ytimeen.

Iran vastasi, mutta sotaa koskevat väitteet ovat ristiriitaisia

Iran vastasi ohjus- ja lennokki-iskuilla Israelia, Yhdysvaltain joukkoja ja useissa alueen maissa sijaitsevia kohteita vastaan. Reuters kertoi myöhemmin Iranin käyttäneen pitkän kantaman ohjuksia ja yhden iskun haavoittaneen kymmeniä ihmisiä lähellä Israelin ydinkohdetta. 49 Reutersin mukaan Iran laukaisi alkuhyökkäyksen jälkeen satoja ohjuksia ja lennokkeja. 50

Joissakin lähteissä esiintyviä tarkkoja lukuja – kuten väitteitä yli 200 ohjuksesta ja lennokista, 11 kuolleesta ja yli 140 loukkaantuneesta – eivät vahvimmat tässä käytettävissä olevat lähteet vahvista johdonmukaisesti. Niitä on siksi käsiteltävä sodan aikana esitettyinä ilmoituksina, ei lopullisina kokonaismäärinä.

Sama varovaisuus koskee Iranin laivastoa. Väitteet sen tuhoutumisesta ja iranilaiskomentajien kiistot ovat vastakkaisia kertomuksia, eikä käytettävissä oleva aineisto vahvista riippumattomasti kumpaakaan osapuolen täydellistä arviota. Vahvin johtopäätös on, että alkuvaiheen kampanja aiheutti Iranin sotilaalliselle infrastruktuurille vakavaa vahinkoa, mutta ei osoittanut Iranin menettäneen kaikkea kykyään vastata iskuihin.

Siviilit ja koko alue joutuivat vaaraan

Taistelut laajensivat turvallisuusuhkia kauas kolmen pääosapuolen ulkopuolelle. Yhdysvaltain henkilöstö ja tukikohdat, Israel, Persianlahden maat, meriliikenne ja energiainfrastruktuuri muuttuivat mahdollisiksi kohteiksi tai painostuksen välineiksi. Reutersin mukaan Iranin iskut ulottuivat ainakin seitsemään maahan, joissa on Yhdysvaltain tukikohtia. Muissa raporteissa kerrottiin uhreista Israelissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa. 5057

Siviiliuhrien määrää on aktiivisen konfliktin aikana vaikea varmistaa. BBC siteerasi Human Rights Activists in Iran -seurantaryhmää, jonka mukaan Iranissa oli kuollut 1 407 ihmistä, heidän joukossaan 214 lasta. Samalla BBC korosti lukujen riippumattoman vahvistamisen rajoituksia. 52 Muut lähteet ovat esittäneet huomattavasti poikkeavia lukuja. Siksi uhrimäärät on syytä liittää aina niiden esittäjään eikä esittää varmoina loppusummia.

Miksi Hormuzinsalmesta tuli sodan keskipiste?

Konflikti teki Hormuzinsalmesta sekä sotilaallisen polttopisteen että diplomaattisen neuvotteluvaltin. Salmi on Persianlahden energiakuljetusten kannalta keskeinen merireitti, joten sen liikenteen uhkaaminen kasvatti riskejä Persianlahden maille, kauppamerenkululle ja maailman energiamarkkinoille.

Salmen avaaminen uudelleen oli keskeinen osa kesäkuussa solmittua Yhdysvaltojen ja Iranin yhteisymmärryspöytäkirjaa. Sen tarkoituksena oli myös lopettaa vihollisuudet ja antaa aikaa Iranin ydinohjelmaa sekä pakotteiden helpottamista koskeville neuvotteluille. 172024 Merenkulun korostuminen osoitti, etteivät sodan vaikutukset rajoittuneet ohjusiskuihin: meriyhteydet ja taloudellinen painostus olivat nousseet konfliktin strategiseen ytimeen.

Lähteet tukevat johtopäätöstä, että sota ja pakotteet ovat lisänneet Iranin taloudellisia vaikeuksia. Niiden perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista esittää riittävän luotettavasti tarkkaa inflaatiolukua, tuotannon menetystä tai siviilien elinolojen heikkenemisen laajuutta.

Mitä kesäkuun pöytäkirja ratkaisi – ja mitä ei?

Pakistan ja Qatar auttoivat välittämään 14-kohtaisen Yhdysvaltojen ja Iranin yhteisymmärryspöytäkirjan, joka tuli voimaan kesäkuussa. Sen tavoitteena oli pysäyttää sotatoimet, ratkaista Hormuzinsalmen vastakkaiset saarto- ja liikennekiistat sekä käynnistää 60 päivän neuvottelujakso. 171920

Järjestely oli merkittävä, koska se korvasi välittömän eskalaation neuvottelukehyksellä. Se kuitenkin siirsi vaikeimmat kiistat myöhemmäksi sen sijaan, että olisi ratkaissut ne. Näihin kuuluivat:

• Iranin ydinohjelman rajoitusten laajuus ja niiden todentaminen;
• pakotteiden helpottaminen ja mahdollisen sopimuksen taloudelliset ehdot;
• Iranin ballististen ohjusten ohjelma;
• Hormuzinsalmen tuleva asema; sekä
• Israelin rooli ja sitoumukset Yhdysvaltojen ja Iranin mahdollisessa sopimuksessa.

The Guardianin mukaan kehys ei sisältänyt rajoituksia Iranin ballistisille ohjuksille. 6 Arms Control Association arvioi samoin, että pöytäkirja oli ydinaseisiin keskittymätön järjestely, joka ei itsessään sulkenut Iranin reittejä ydinaseeseen. Se olisi silti voinut tarjota tien takaisin todennettaviin neuvotteluihin. 11

Reuters varoitti jo pöytäkirjan julkistamisen yhteydessä, että alustavan yhteisymmärryksen muuttaminen pysyväksi sopimukseksi olisi paljon vaikeampaa. 17 Arvio osoittautui oikeaksi, kun pöytäkirja raukesi 17. elokuuta neuvottelujen horjuessa. 18

Miksi Israel ei pidä mahdollista Yhdysvaltojen ja Iranin sopimusta riittävänä?

Israelin kanta on noussut yhden kestävän ratkaisun suurimmista esteistä. Energiaministeri Eli Cohen sanoi, että Israel iskisi Iraniin uudelleen, jos Teheran rakentaisi ydin- tai ballististen ohjusten ohjelmiaan – vaikka Iran solmisi sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. 57

Kannan taustalla on perustavanlaatuinen ero Washingtonin diplomaattisen lähestymistavan ja Israelin turvallisuusdoktriinin välillä. Yhdysvaltojen ja Iranin sopimus voisi rajoittaa ydintoimintaa tai avata meriliikenteen, mutta Israel on ilmoittanut säilyttävänsä itsenäisen oikeuden toimia sotilaallisesti, jos se katsoo Iranin kyvykkyyksien palautuvan.

Tällä on erityinen merkitys, koska kesäkuun kehyksessä ei rajoitettu Iranin ballististen ohjusten ohjelmaa. The Guardian nosti tämän puutteen erikseen esiin. 6 Jopa onnistunut sopimus joutuisi siksi ratkaisemaan paitsi Iranin lupaukset myös sen, pitääkö Israel sopimusta riittävänä ja voiko uskottava valvonta estää kiistojen muuttumisen uusien iskujen perusteeksi.

Mitä Washingtonin painostuslinja merkitsee?

Washingtonin julkisessa linjassa ovat yhdistyneet uudet sotilasiskut uhkaava retoriikka ja ehdollinen pidättyvyys. Elokuussa presidentti Donald Trump sanoi, että Yhdysvallat pidättäytyisi uudesta hyökkäyksestä, jos nopeasti saavutettavalla sopimuksella voitaisiin rajoittaa Iranin ydintavoitteita ja avata Hormuzinsalmi. 1

Linja asettaa taloudellisen painostuksen ja pakottavan diplomatian välittömän uuden hyökkäyksen edelle, mutta ei poista voimankäytön uhkaa. Teheran puolestaan on esittänyt neuvottelut ja jäljellä olevan sotilaallisen kapasiteettinsa todisteina siitä, ettei Irania kukistettu. Näiden tulkintojen yhteensopimattomuus vaikeuttaa luottamuksen rakentamista ja sen määrittelyä, miltä sopimuksen noudattaminen käytännössä näyttäisi.

Todennäköisin kehityskulku

Lähiajan näkymä ei ole kattava rauhansopimus vaan epävakaa ja pakottamiseen perustuva tauko. Alkuperäiset iskut heikensivät Iranin komentorakennetta ja sotilaallista infrastruktuuria, mutta vastaiskut osoittivat, että konflikti voi levitä rajojen yli ja uhata merenkulkua sekä energiatoimituksia. Kesäkuun pöytäkirja osoitti, että alueellinen sovittelu voi tuottaa väliaikaisen kehyksen. Sen raukeaminen puolestaan paljasti, kuinka vähän yhteistä pohjaa kiistojen alla on.

Kestävä ratkaisu vaatisi enemmän kuin tulitauon. Tarvittaisiin todennettavat rajoitukset Iranin ydinohjelmalle, toimiva pakotejärjestely, selkeys ballististen ohjusten kysymykseen, luotettava liikenne Hormuzinsalmessa sekä mekanismi, joka estäisi Israelin yksipuolisen toiminnan käynnistämästä sotaa uudelleen. Niin kauan kuin nämä kysymykset ovat ratkaisematta, diplomatia voi pienentää eskalaation riskiä – mutta ei poistaa sitä.