Venäjän ilmoitus koski suunniteltua ohjuslaukausta sekä mahdollista laukaisussa syntyvän avaruusromun putoamista kansainväliseen ilmatilaan. Uuden-Seelannin CAA julkaisi tämän perusteella Eteläiselle Tyynellemerelle ja eteläiselle merialueelle tilapäisen vaara-alueen.
Kyse ei ollut koko reitin yleisestä sulkemisesta. NOTAM antoi lentoyhtiöille ja muille operaattoreille tiedon mahdollisesta vaarasta, minkä jälkeen ne saattoivat itse arvioida riskin. ICE28:n miehistö ilmeisesti katsoi, ettei lentoa ollut turvallista jatkaa ilmoitetun alueen kautta, ja palasi Christchurchiin.
NOTAM-ilmoitus NZZO B3996/26 määritteli NZD095:n, väliaikaisen vaara-alueen Auckland Oceanic FIR -lentoalueella. FIR eli Flight Information Region on alue, jolla Uusi-Seelanti tarjoaa lennonjohto- ja lentotiedotuspalveluja. Ilmoitettu alue ulottui maanpinnasta rajattomaan korkeuteen, ja se rajattiin laajaksi monikulmioksi eteläiselle merialueelle. Vaaran kuvaukseksi ilmoitettiin ulkomaisen viranomaisen ohjuslaukaus ja mahdollisesti palaavat kappaleet.
Ilmoituksen keskeiset tiedot olivat:
Joissakin raporteissa varoituksen on kerrottu jatkuneen 27. elokuuta asti. Tätä päivämäärää ei kuitenkaan pidä automaattisesti pitää alkuperäisen B3996/26-ilmoituksen voimassaoloaikana. Se voi viitata myöhempään jatkoon, korvaavaan ilmoitukseen tai myöhempään uutisointiin. Saatavilla oleva alkuperäisen ilmoituksen listaus päättyy 20. elokuuta.
Auckland Oceanic FIR ei tarkoita, että koko kyseinen ilmatila olisi Uuden-Seelannin suvereenia aluetta. Suuri osa siitä sijaitsee kansainvälisten vesien yllä. Uuden-Seelannin roolina oli välittää vaaratieto alueen lentoliikenteelle, ei hallita alueella mahdollisesti tapahtuvaa ulkomaista toimintaa.
Siksi CAA julkaisi vaara-aluetta koskevan NOTAM-ilmoituksen sen sijaan, että olisi yksinkertaisesti kieltänyt toiminnan. Tällainen ilmoitus antaa miehistöille ja operaattoreille mahdollisuuden muuttaa reittiä, siirtää lentoa, lentää alueen ympäri tai kääntyä takaisin. ICE28:n tapauksessa valinta oli palata Christchurchiin.
Uuden-Seelannin viranomaiset suhtautuivat ilmoitukseen ennen kaikkea ilmailuturvallisuuskysymyksenä, mutta pyysivät Venäjältä lisätietoja. Ilmoituksesta ei käynyt riittävän selvästi ilmi, millaisesta toiminnasta oli kyse, mikä sen tarkoitus ja tarkka ajankohta oli tai millainen laukaisun ja mahdollisten kappaleiden rata olisi.
Ulkoministeri Winston Peters pyysi Venäjältä vastauksia sen jälkeen, kun varoitus keskeytti Etelämantereen-lennon. Tapaus sattui pian sen jälkeen, kun Uusi-Seelanti ilmoitti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa liittyvistä uusista pakotteista, jotka kohdistuivat 33 henkilöön ja yhteisöön. Tämä lisäsi tapahtuman diplomaattista taustajännitettä.
Liikenneministerin apulaisministeri James Meagerin rooli liittyi puolestaan ilmailu- ja liikenneturvallisuuteen. Käytettävissä oleva näyttö ei osoita, että hän olisi julkisesti väittänyt Venäjän toiminnalla olleen tietyn motiivin.
Saatavilla olevissa julkisissa raporteissa ei ole vahvistusta siitä, että ilmoitettu venäläinen ohjuslaukaus olisi todella tapahtunut. Tässä vaiheessa esillä on kaksi olennaisesti erilaista tulkintaa:
Jälkimmäistä tulkintaa on esittänyt alueellisen turvallisuuden analyysi. The Diplomat arvioi, että kyse saattoi olla informaatio-operaatiosta, ja kyseenalaisti, tapahtuiko ilmoitettua toimintaa lainkaan. Nämä ovat kuitenkin analyysejä ja väitteitä, eivät itsenäisesti vahvistettuja tosiasioita.
Varovaisin johtopäätös on siksi seuraava: varoitus oli riittävän uskottava, jotta Uuden-Seelannin viranomaiset julkaisivat vaara-aluetta koskevan tiedotteen ja Yhdysvaltain sotilaskoneen miehistö keskeytti lentonsa. Julkinen näyttö ei kuitenkaan vielä kerro, mitä Venäjä tavoitteli tai tapahtuiko laukaisua.
Tapaus sattui aikana, jolloin Uudessa-Seelannissa ja muualla Tyynenmeren alueella oltiin huolissaan ohjuskokeista ja suurvaltojen välisestä strategisesta kilpailusta. Uuden-Seelannin ulkoministeri Winston Peters oli hiljattain arvostellut Kiinan pitkän kantaman ohjuskoetta Eteläisellä Tyynellämerellä ja pitänyt sitä alueellisen vakauden kannalta ongelmallisena.
Tausta auttaa ymmärtämään, miksi Venäjän varoitusta tulkittiin laajemman geopoliittisen viestinnän kautta. Se ei kuitenkaan todista Venäjän ja Kiinan koordinoitua toimintaa eikä osoita, että Kiina olisi aiheuttanut ICE28:n kääntymisen. Ilmailuvaroitus yhdistyy käytettävissä olevien tietojen perusteella Venäjän ilmoitukseen, kun taas Kiinaa koskeva aineisto liittyy erilliseen alueelliseen kiistaan.
ICE28:n paluu havainnollistaa, miten ilmailussa hallitaan epävarmoja riskejä syrjäisillä kansainvälisillä reiteillä. Kun viranomaiset saavat tiedon mahdollisesta ohjuslaukauksesta, paluusta ilmakehään, asejärjestelmäkokeesta tai putoavasta avaruusromusta, ne voivat julkaista NOTAM-ilmoituksen tai perustaa tilapäisen vaara-alueen. Lentomiehistö ja operaattori arvioivat sen jälkeen, onko riski hyväksyttävä kyseiselle koneelle, tehtävälle ja reitille.
Varoitus voi siis vaikuttaa lentoon merkittävästi, vaikka alkuperäistä tapahtumaa ei olisi vielä pystytty todistamaan. Kappaleiden ei tarvitse olla jo putoamassa, jotta miehistö valitsisi varovaisemman toimintatavan – etenkin pitkällä ja syrjäisellä lennolla Etelämantereelle, jossa vaihtoehtoisia laskeutumispaikkoja on vähän.
Keskeiset faktat ovat siten selvät, vaikka motiivi on edelleen epäselvä: ICE28 kääntyi takaisin, koska Uusi-Seelanti välitti Venäjältä saadun ohjus- ja avaruusromuvaaran ilmoituksen; NOTAM B3996/26 perusti väliaikaisen vaara-alueen Auckland Oceanic FIR -lentoalueelle; eikä julkinen näyttö ole vahvistanut, että ilmoitettu ohjuslaukaus todella tapahtui.
Venäjän ilmoitus koski suunniteltua ohjuslaukausta sekä mahdollista laukaisussa syntyvän avaruusromun putoamista kansainväliseen ilmatilaan. Uuden-Seelannin CAA julkaisi tämän perusteella Eteläiselle Tyynellemerelle ja eteläiselle merialueelle tilapäisen vaara-alueen.
Kyse ei ollut koko reitin yleisestä sulkemisesta. NOTAM antoi lentoyhtiöille ja muille operaattoreille tiedon mahdollisesta vaarasta, minkä jälkeen ne saattoivat itse arvioida riskin. ICE28:n miehistö ilmeisesti katsoi, ettei lentoa ollut turvallista jatkaa ilmoitetun alueen kautta, ja palasi Christchurchiin.
NOTAM-ilmoitus NZZO B3996/26 määritteli NZD095:n, väliaikaisen vaara-alueen Auckland Oceanic FIR -lentoalueella. FIR eli Flight Information Region on alue, jolla Uusi-Seelanti tarjoaa lennonjohto- ja lentotiedotuspalveluja. Ilmoitettu alue ulottui maanpinnasta rajattomaan korkeuteen, ja se rajattiin laajaksi monikulmioksi eteläiselle merialueelle. Vaaran kuvaukseksi ilmoitettiin ulkomaisen viranomaisen ohjuslaukaus ja mahdollisesti palaavat kappaleet.
Ilmoituksen keskeiset tiedot olivat:
Joissakin raporteissa varoituksen on kerrottu jatkuneen 27. elokuuta asti. Tätä päivämäärää ei kuitenkaan pidä automaattisesti pitää alkuperäisen B3996/26-ilmoituksen voimassaoloaikana. Se voi viitata myöhempään jatkoon, korvaavaan ilmoitukseen tai myöhempään uutisointiin. Saatavilla oleva alkuperäisen ilmoituksen listaus päättyy 20. elokuuta.
Auckland Oceanic FIR ei tarkoita, että koko kyseinen ilmatila olisi Uuden-Seelannin suvereenia aluetta. Suuri osa siitä sijaitsee kansainvälisten vesien yllä. Uuden-Seelannin roolina oli välittää vaaratieto alueen lentoliikenteelle, ei hallita alueella mahdollisesti tapahtuvaa ulkomaista toimintaa.
Siksi CAA julkaisi vaara-aluetta koskevan NOTAM-ilmoituksen sen sijaan, että olisi yksinkertaisesti kieltänyt toiminnan. Tällainen ilmoitus antaa miehistöille ja operaattoreille mahdollisuuden muuttaa reittiä, siirtää lentoa, lentää alueen ympäri tai kääntyä takaisin. ICE28:n tapauksessa valinta oli palata Christchurchiin.
Uuden-Seelannin viranomaiset suhtautuivat ilmoitukseen ennen kaikkea ilmailuturvallisuuskysymyksenä, mutta pyysivät Venäjältä lisätietoja. Ilmoituksesta ei käynyt riittävän selvästi ilmi, millaisesta toiminnasta oli kyse, mikä sen tarkoitus ja tarkka ajankohta oli tai millainen laukaisun ja mahdollisten kappaleiden rata olisi.
Ulkoministeri Winston Peters pyysi Venäjältä vastauksia sen jälkeen, kun varoitus keskeytti Etelämantereen-lennon. Tapaus sattui pian sen jälkeen, kun Uusi-Seelanti ilmoitti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa liittyvistä uusista pakotteista, jotka kohdistuivat 33 henkilöön ja yhteisöön. Tämä lisäsi tapahtuman diplomaattista taustajännitettä.
Liikenneministerin apulaisministeri James Meagerin rooli liittyi puolestaan ilmailu- ja liikenneturvallisuuteen. Käytettävissä oleva näyttö ei osoita, että hän olisi julkisesti väittänyt Venäjän toiminnalla olleen tietyn motiivin.
Saatavilla olevissa julkisissa raporteissa ei ole vahvistusta siitä, että ilmoitettu venäläinen ohjuslaukaus olisi todella tapahtunut. Tässä vaiheessa esillä on kaksi olennaisesti erilaista tulkintaa:
Jälkimmäistä tulkintaa on esittänyt alueellisen turvallisuuden analyysi. The Diplomat arvioi, että kyse saattoi olla informaatio-operaatiosta, ja kyseenalaisti, tapahtuiko ilmoitettua toimintaa lainkaan. Nämä ovat kuitenkin analyysejä ja väitteitä, eivät itsenäisesti vahvistettuja tosiasioita.
Varovaisin johtopäätös on siksi seuraava: varoitus oli riittävän uskottava, jotta Uuden-Seelannin viranomaiset julkaisivat vaara-aluetta koskevan tiedotteen ja Yhdysvaltain sotilaskoneen miehistö keskeytti lentonsa. Julkinen näyttö ei kuitenkaan vielä kerro, mitä Venäjä tavoitteli tai tapahtuiko laukaisua.
Tapaus sattui aikana, jolloin Uudessa-Seelannissa ja muualla Tyynenmeren alueella oltiin huolissaan ohjuskokeista ja suurvaltojen välisestä strategisesta kilpailusta. Uuden-Seelannin ulkoministeri Winston Peters oli hiljattain arvostellut Kiinan pitkän kantaman ohjuskoetta Eteläisellä Tyynellämerellä ja pitänyt sitä alueellisen vakauden kannalta ongelmallisena.
Tausta auttaa ymmärtämään, miksi Venäjän varoitusta tulkittiin laajemman geopoliittisen viestinnän kautta. Se ei kuitenkaan todista Venäjän ja Kiinan koordinoitua toimintaa eikä osoita, että Kiina olisi aiheuttanut ICE28:n kääntymisen. Ilmailuvaroitus yhdistyy käytettävissä olevien tietojen perusteella Venäjän ilmoitukseen, kun taas Kiinaa koskeva aineisto liittyy erilliseen alueelliseen kiistaan.
ICE28:n paluu havainnollistaa, miten ilmailussa hallitaan epävarmoja riskejä syrjäisillä kansainvälisillä reiteillä. Kun viranomaiset saavat tiedon mahdollisesta ohjuslaukauksesta, paluusta ilmakehään, asejärjestelmäkokeesta tai putoavasta avaruusromusta, ne voivat julkaista NOTAM-ilmoituksen tai perustaa tilapäisen vaara-alueen. Lentomiehistö ja operaattori arvioivat sen jälkeen, onko riski hyväksyttävä kyseiselle koneelle, tehtävälle ja reitille.
Varoitus voi siis vaikuttaa lentoon merkittävästi, vaikka alkuperäistä tapahtumaa ei olisi vielä pystytty todistamaan. Kappaleiden ei tarvitse olla jo putoamassa, jotta miehistö valitsisi varovaisemman toimintatavan – etenkin pitkällä ja syrjäisellä lennolla Etelämantereelle, jossa vaihtoehtoisia laskeutumispaikkoja on vähän.
Keskeiset faktat ovat siten selvät, vaikka motiivi on edelleen epäselvä: ICE28 kääntyi takaisin, koska Uusi-Seelanti välitti Venäjältä saadun ohjus- ja avaruusromuvaaran ilmoituksen; NOTAM B3996/26 perusti väliaikaisen vaara-alueen Auckland Oceanic FIR -lentoalueelle; eikä julkinen näyttö ole vahvistanut, että ilmoitettu ohjuslaukaus todella tapahtui.