Hormuzin jännite kasvaa, kun Yhdysvaltain ja Iranin väliaikainen sopimus raukesi

Yhdysvaltojen ja Iranin 17. kesäkuuta allekirjoitettu yhteisymmärryspöytäkirja oli tarkoitettu väliaikaiseksi sillaksi: sen oli määrä pitää tulitauko voimassa enintään 60 päivän ajan, kun osapuolet neuvottelisivat laajemmasta ratkaisusta. Kehys raukesi 17. elokuuta ilman vahvistettua, yhdessä ilmoitettua jatkoa tai lopullista rauhansopimusta.

Tämä ei välttämättä merkitse diplomatian loppua. Se kuitenkin poistaa selkeimmän väliaikaisen rakenteen, jonka oli tarkoitus hillitä konfliktia. Yhdysvaltojen ja Iranin välinen ydinriita, pakotteet, sotilaallinen toiminta ja kulku Hormuzinsalmen kautta kietoutuvat nyt jälleen yhteen painostuspolitiikassa.

Mitä yhteisymmärryspöytäkirjalla tavoiteltiin?

14-kohtaisen kehyksen tavoitteena oli lopettaa vihollisuudet ja antaa osapuolille aikaa neuvotella pysyvästä sopimuksesta. Sen määräykset koskivat Iranin ydinsitoumuksia, Yhdysvaltojen rajoituksia ja kaupallisen laivaliikenteen käynnistämistä uudelleen Hormuzinsalmessa.

Neuvotteluaikaa voitiin jatkaa, mutta ainoastaan osapuolten yhteisellä suostumuksella. Tämä ero on olennainen: raportit neuvottelujen mahdollisesta jatkumisesta eivät merkinneet samaa kuin julkisesti vahvistettu jatko itse pöytäkirjalle, sen tulitaukovelvoitteille tai merenkulkua koskeville määräyksille.

Miksi kehys hajosi?

Sopimuksen ylläpitäminen vaikeutui, kun Washington ja Teheran syyttivät toisiaan sitoumusten rikkomisesta ja kiistelivät siitä, millä ehdoilla Hormuzinsalmi voitaisiin avata uudelleen. Heinäkuun raportit kertoivat vihollisuuksien jatkumisesta, ja presidentti Donald Trump julisti alkuperäisen tulitaukojärjestelyn olevan ”ohi”.

Määräajan lähestyessä kiista siirtyi väliaikaisen kehyksen toimeenpanosta perustavanlaatuisten vaatimusten kamppailuun. Iran sitoi Hormuzin täydellisen avaamisen Yhdysvaltojen politiikan muutoksiin, kun taas Washington vaati edelleen vaikutusvaltaa vesiväylään ja laajempia myönnytyksiä.

Kyse oli siis poliittisen tahdon lisäksi toimeenpanosta. Kun osapuolet eivät enää hyväksyneet samaa tulkintaa sopimuksesta, pöytäkirja ei pystynyt luotettavasti estämään sotilaallisen tai merellisen jännitteen kasvua.

Mitä raukeaminen merkitsee tulitauolle?

Käytettävissä olevissa raporteissa ei ole vahvistettu pöytäkirjalle korvaavaa kehystä. Jatkuvat iskut, vastavuoroiset syytökset sekä sitoumusten keskeyttäminen tai torjuminen ovat heikentäneet käytännön rajoitteita, joita kesäkuun järjestelyn oli tarkoitus luoda.

Tämä lisää vaaraa, että tilanne kärjistyy yksittäisen tapahtuman seurauksena ilman, että kumpikaan osapuoli tekee tietoista päätöstä laajemman sodan aloittamisesta uudelleen. Alukseen kohdistuva hyökkäys, merivoimien yhteenotto tai jompaankumpaan osapuoleen liitetty isku voisi kaventaa välittäjien mahdollisuuksia palauttaa neuvotteluyhteys.

Miksi Hormuzinsalmi on kiistan ytimessä?

Hormuzista tuli sopimuksen tärkein testi. Pöytäkirja yhdisti vihollisuuksien lopettamisen kaupallisen meriliikenteen turvalliseen kulkuun, mutta myöhemmät neuvottelut ajautuivat umpikujaan sen suhteen, miten salmi avattaisiin ja kenen määräysvallassa kulku tapahtuisi.

Iran on korostanut hallitsevansa salmea ja varoittanut siirtyvänsä hyökkäävämpään toimintatapaan, jos diplomatia epäonnistuu. Jo tällainen retoriikka lisää epävarmuutta varustamoille, vaikka salmea ei suljettaisi virallisesti kokonaan. Tankkeriliikenteen hidastuminen ja sopimuksen puuttuminen ovat jo nousseet määräaikaan liittyväksi markkina- ja turvallisuushuoleksi.

Kaupallisille toimijoille riski ei rajoitu siihen, onko vesiväylä muodollisesti avoinna. Olennaisia ovat myös alusten turvallisuus, mahdolliset viivästykset, muuttuvat reitit, vakuutuskustannukset ja mahdollisuus, että paikallinen yhteenotto häiritsee liikennettä. Käytettävissä olevat tiedot osoittavat epävarmuuden kasvaneen, mutta ne eivät vahvista tiettyä tulevaa öljynhintakehitystä.

Seuraukset alueelliselle turvallisuudelle

Persianlahden valtiot, energiaa tuovat maat ja merelliset sotilasvallat joutuvat nyt vaikeaan tasapainoiluun. Kaupallista merenkulkua halutaan suojella, mutta sotilaalliset toimet Hormuzin ympärillä voivat näyttäytyä Teheranille merkkinä siitä, että Washington pyrkii ottamaan vesiväylän hallintaansa. Kehyksen hajoaminen lisää siten alueen hallitusten paineita ja vähentää ennakoitavuutta, jonka todennettu tulitauko olisi tarjonnut.

Riski ei koske vain öljytankkereita. Satamat, merivoimat, kauppa-alukset ja muut konfliktiin kytkeytyvät toimijat voivat joutua iskujen kohteiksi tai synnyttää uusia eskalaatiotilanteita, jos osapuolet jatkavat toimintaansa ilman yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä. Kyse on riskiskenaarioista, ei varmistetuista ennusteista.

Voiko YK:n tukema sopimus vielä syntyä?

Uusi sopimus on edelleen mahdollinen, mutta väliaikaisen prosessin epäonnistuminen tekee siitä vaikeamman. Kesäkuun yhteisymmärryspöytäkirja loi neuvotteluikkunan, mutta ei ratkaissut Iranin ydinohjelmaa, pakotteita, merellistä kulkua tai sitoumusten valvontaa koskevia kiistoja.

Kestävämpi prosessi vaatisi todennäköisesti ainakin:

• tulitauon, jonka molemmat osapuolet tunnustavat nimenomaisesti;
• riippumattoman tai osapuolten yhteisesti hyväksymän valvonnan;
• yksiselitteiset säännöt kaupalliselle liikenteelle Hormuzinsalmessa;
• etenemissuunnitelman, joka yhdistää ydinohjelmaa koskevat toimet, pakotteiden lieventämisen ja sotilaalliset velvoitteet; sekä
• uskottavan mekanismin väitettyjen rikkomusten käsittelyyn.

Nämä kohdat kuvaavat kehyksen paljastamia puutteita, eivät uuden sopimuksen ehtoja. Ratkaisevaa on, pystyvätkö Yhdysvallat ja Iran rakentamaan yhteisen toimintakehyksen rinnakkaisten julkisten vaatimusten sijaan.

Yhteenveto

60 päivän yhteisymmärryspöytäkirja raukesi ilman pysyvää ratkaisua, jota sen oli tarkoitus valmistella. Sen hajoaminen ei tee uudesta diplomaattisesta prosessista mahdotonta, mutta se vaikeuttaa jokaista seuraavaa askelta: tulitauon uskottavuus on heikentynyt, Hormuzinsalmen asema on kiistanalaisempi, kaupallinen merenkulku kohtaa enemmän epävarmuutta ja laajempi sopimus edellyttää ensin luottamuksen ja valvonnan palauttamista.

Myöhäisiä jatkoraportteja on siksi syytä arvioida varoen, elleivät Washington ja Teheran julkaise yhdessä jatkon kestoa, ehtoja ja velvoitteita. Käytettävissä olevien tietojen perusteella määräaikaan mennessä ei ollut tullut voimaan selkeää korvaavaa sopimusta.