Blockaid ilmoitti, että yli 400 transaktiossa oli luotu yhteensä noin 49 miljardin dollarin nimellisarvoinen määrä SANDia. Nimellisarvo saadaan kertomalla luotujen tokenien määrä markkinahinnalla. Se ei kuitenkaan kerro, että kaikki tokenit olisi voitu myydä kyseiseen hintaan.
Uudelle tokenmäärälle voi muodostua suuri laskennallinen arvo, vaikka markkinoiden likviditeetti ei riittäisi suuriin myynteihin. Hyökkäyksen paljastuttua sillan sulkeminen, pörssien rajoitukset, likviditeetin pirstoutuminen ja luottamuksen heikkeneminen rajoittivat entisestään sitä, kuinka paljon hyökkääjä olisi voinut muuttaa varoiksi.
Muut lohkoketjudataan perustuvat raportit puhuivat noin 14,9 miljardista SANDista hyökkääjien hallitsemissa osoitteissa. Erillisessä arviossa tosiasiallisesti ulos siirretyn määrän arvioitiin olleen huomattavasti pienempi kuin otsikoissa mainittu luotujen tokenien määrä. Luvut mittaavat eri asioita: luotua tarjontaa, lompakoiden saldoja sekä toteutuneita tai mahdollisesti toteutettavissa olevia tuottoja. Niitä ei siksi pidä käyttää toistensa synonyymeina tappioarvioissa.
Saatavilla oleva näyttö ei vahvista yhtä lopullista ja riippumattomasti varmennettua kotiutussummaa. Varovaisin johtopäätös on, että luvaton tokenien luominen oli nimellisesti valtavaa, mutta taloudellinen vahinko jäi huomattavasti alle 49 miljardin dollarin.
The Sandbox kuvasi suoran vaikutuksen olleen alle 0,01 prosenttia SANDin kolmen miljardin tokenin kokonaismäärästä. Tietoturvayhtiöt ja lohkoketjuanalyytikot puolestaan nostivat esiin luvattomasti luotujen tokenien määrän tai hyökkääjien hallitsemissa osoitteissa näkyneet saldot.
Väitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa, koska ne mittaavat eri lopputuloksia:
Ennen kuin The Sandbox julkaisee jälkianalyysinsä ja kattavamman tiliselvityksen, lukuja on syytä käsitellä tapauksen eri mittareina – ei yhtenä yhteensovitettuna vahinkosummana.
The Sandbox ilmoitti korjanneensa ja rajanneensa haavoittuvuuden, estäneensä siirrot kyseisten ketjujen välisten siltojen kautta sekä poistaneensa Baseen ja BNB Smart Chainiin liittyvän siltaustoiminnon käytöstä. Projektin mukaan Ethereumissa ja Polygonissa oleva SAND säilyi vaikutuksilta suojassa.
Hanke kertoi aikovansa ottaa tilannekuvan eli snapshotin vaikutuksen piirissä olleista likviditeettipositioista, olla yhteydessä tukikelpoisiin likviditeetintarjoajiin ja julkaista yksityiskohtaisen jälkianalyysin. Saatavilla olevien raporttien aikaan korvausten lopullisia ehtoja, kelpoisuuskriteerejä tai maksujen määriä ei ollut vielä julkaistu.
Käyttäjien kannattaa erottaa välittömät torjuntatoimet mahdollisesta myöhemmästä palautus- tai korvaussuunnitelmasta. Siltaustoiminnon keskeyttäminen estää ilmoitetun hyökkäysreitin uuden käytön, mutta ei yksin ratkaise jo luotujen tokenien arvoa tai likviditeetintarjoajille aiheutuneita tappioita.
Tapaus johti varotoimiin eteläkorealaisissa kryptopörsseissä. Bithumb keskeytti SANDin talletukset ja nostot, kun taas Upbit antoi kaupankäyntivaroituksen poikkeavan lohkoketjuaktiivisuuden ja mahdollisen lisääntyneen hintavaihtelun vuoksi.
Joissakin raporteissa SANDin markkinahinnan kuvattiin pysyneen tilanteeseen nähden verrattain vakaana romahduksen sijaan. Hintakehitys ei kuitenkaan todista, että hyökkäys olisi ollut taloudellisesti merkityksetön. Pörssien rajoitukset ja ohut tai eriytynyt likviditeetti voivat hidastaa hinnan muodostumista, ja pidemmän aikavälin vaikutus riippuu siitä, miten luvattomat tokenit ja vahingoittuneet likviditeettipoolit käsitellään.
SAND-tapaus ja 18. huhtikuuta tapahtunut KelpDAOn hyökkäys liittyivät molemmat LayerZero-pohjaisiin ketjujen välisiin järjestelmiin, mutta raportoidut vikatavat olivat erilaiset.
KelpDAOn tapauksessa hyökkääjät vaaransivat LayerZero Decentralized Verifier Network -infrastruktuurin ja hyödynsivät yhden todentajan kokoonpanoa. Väärennetty ketjujen välinen viesti sai sillan vapauttamaan 116 500 rsETH-tokenia, joiden arvo oli tuolloin noin 292 miljoonaa dollaria. LayerZero kuvasi tapauksen rajoittuneen KelpDAOn rsETH-kokoonpanoon.
SAND-hyökkäyksessä keskiössä olivat sen sijaan delegoidut älysopimusoikeudet sekä approveAndCall-funktion väärinkäyttö luvattomaan tokenien luomiseen. Ero on olennainen: tapaukset osoittavat ketjujen välisissä toteutuksissa erilaisia riskejä – toisessa todentamisinfrastruktuurin ja toisessa sopimusten valtuutusten näkökulmasta. Saatavilla oleva näyttö ei osoita, että molempien hyökkäysten taustalla olisi ollut yksi ja sama LayerZero-protokollan ohjelmistovirhe.
Tärkein ero on tokenien luomisen, hallussapidon ja tosiasiallisesti kotiutetun arvon välillä. Silta voi pettää tavalla, joka kasvattaa nimellistä tarjontaa valtavasti ilman, että hyökkääjä saa vastaavaa määrää käyttökelpoisia tuottoja. Toisaalta pienemmältä näyttäväkin liikkeeseenlasku voi vahingoittaa likviditeetintarjoajia ja markkinoiden luottamusta, jos se vapauttaa tai tyhjentää arvokkaita varoja.
Käyttäjän kannalta olennaisia kysymyksiä ovat, mikä ketju ja älysopimus olivat kohteena, ovatko talletukset ja nostot edelleen keskeytettyinä sekä onko projekti julkaissut korvaus- ja palautussäännöt. Kehittäjille tapaus korostaa tarvetta tarkastella jokaista delegoitua käyttöoikeutta, etuoikeutettua minttausreittiä ja ketjujen välistä valtuutusrajaa – ei vain viestien todentamiskerrosta.