Sean O’Malley löi itsensä jälleen lähelle UFC:n mestaruusottelua

Ottelu käytiin Washingtonissa Valkoisen talon etunurmikolla – yhdellä UFC:n historian poikkeuksellisimmista tapahtumapaikoista. O’Malley ei kuitenkaan antanut näyttämön viedä huomiota itse suoritukselta: hän katkaisi Zahabin seitsemän ottelun voittoputken ja palautti mieleen sen tarkan, itsevarman ottelijan, joka nousi aikoinaan mestariksi.

Ensimmäinen erä oli kärsivällistä etäisyyspeliä

O’Malley otti heti häkin keskikohdan haltuunsa ja pakotti Zahabin kiertämään ulkokehällä. Hän työskenteli erityisesti vartaloon suuntautuneilla oikeilla lyönneillä ja vaihtoi asentoa toistuvasti rikkoakseen kanadalaisen rytmin.

Zahabi vastasi potkuilla reisiin ja yritti ajoittain painostaa eteenpäin. O’Malleyn ulottuvuus ja jalkatyö pitivät hänet kuitenkin suurimman osan erästä turvassa ja kontrollissa. Ensimmäinen viisiminuuttinen oli ennen kaikkea osoitus siitä, kuinka O’Malley pystyy keräämään tietoa vastustajastaan ottamatta tarpeettomia riskejä.

Toinen erä päättyi salamannopeasti

Toisessa erässä O’Malley löysi tarvitsemansa aukon. Hän osui puhtaalla suoralla vasemmallaan Zahabin leukaan ja pudotti tämän kanveesiin. Zahabi yritti välittömästi nousta takaisin jaloilleen, mutta O’Malley seurasi tilanteen loppuun kovalla oikealla, joka pudotti hänet uudelleen vain hetkeä myöhemmin.

O’Malley näytti jo tietävän ottelun ratkenneen. Hän kääntyi pois ja teki yleisölle voitontervehdyksen ennen kuin tuomari Jason Herzog ehti virallisesti keskeyttää ottelun. Kyseessä oli näyttävä niin sanottu walk-off-lopetus: O’Malley juhli jo ennen virallista stoppia, koska näki Zahabin olevan kykenemätön jatkamaan.

Zahabin seitsemän ottelun putki katkesi

Voiton merkitystä korostaa se, kuka O’Malleyn toisella puolella oli. Zahabi saapui otteluun seitsemän ottelun voittoputkessa – pisimmässä aktiivisessa voittoputkessa UFC:n kääpiösarjassa.

Putkeen mahtui ratkaisuvoittoja kovista nimistä, kuten entisestä mestaruushaastajasta Marlon ”Chito” Verasta, höyhensarjan entisestä mestarista José Aldosta ja Pedro Munhozista. Lisäksi Zahabi oli tyrmännyt Aoriqilengin ensimmäisessä erässä.

Zahabi ei ollut hävinnyt vuoden 2017 jälkeen, jolloin Ricardo Ramos tyrmäsi hänet hänen vasta toisessa UFC-ottelussaan. Montréalin TriStar-salilla harjoitteleva Zahabi oli noussut sarjan kuudenneksi haastajaksi ja tunnettiin harkitsevana, puolustuksellisesti vahvana ottelijana.

O’Malley ei siis vain pysäyttänyt kuumaa voittoputkea. Hän kukisti vakuuttavasti haastajan, jonka uskottiin voivan vaikeuttaa hänen paluutaan mestaruuskuvioihin.

Mitä voitto merkitsee mestaruusjaossa?

O’Malley on nyt voittanut kaksi ottelua peräkkäin vuonna 2026. Ennen Zahabia hän kukisti Song Yadongin. Tämä on tärkeä suunnanmuutos sen jälkeen, kun hän hävisi kaksi peräkkäistä mestaruusottelua Merab Dvalishvilille.

Ottelun jälkeen O’Malley haastoi Petr Yanin, entisen mestarin, joka on hänen edellään kääpiösarjan rankingissa. Haaste on looginen: voitto entisestä mestarista antaisi O’Malleylle vahvan perustelun uudelle mestaruusottelulle.

Vielä ei ole varmaa, kuka mestaruusottelussa vastaan tulisi. Dvalishvili on voittanut O’Malleyn kahdesti, mutta seuraava mestaruuskuvio voi rakentua myös jonkin muun kärkikahinan ympärille. Näyttää kuitenkin siltä, että O’Malley tarvitsee enää yhden merkittävän voiton palatakseen 135 paunan eli noin 61,2 kilogramman mestaruusotteluun.

Valkoisen talon näyttämö teki hetkestä tavallista suuremman, mutta O’Malleyn esitys oli ennen kaikkea urheilullisesti vakuuttava. Tarkat osumat, kärsivällinen painostus ja kylmä viimeistely muistuttivat, miksi ”The Suga Show” on edelleen yksi UFC:n vaarallisimmista ja seuratuimmista nimistä.