Elokuun 26. päivän katastrofi Langtang Lirungin lähistöllä ei ollut tavallinen maanjäristys eikä perinteinen jäätikköjärven purkaustulva. Alustavat satelliitti-, seismiset ja maastohavainnot viittaavat nopeaan ketjureaktioon: suuri osa kallioperästä ja jäätiköstä romahti, putoava massa muuttui jäästä ja kivestä koostuneeksi vyöryksi, ja vyöry puolestaan kehittyi alajuoksulla tuhoisaksi mutavyöryksi ja äkkitulvaksi. Tarkkaa alkuperäistä pettämiskohtaa tutkitaan edelleen.
3
26
27
Mitä vuorella romahti?
Tapahtuman jälkeen tarkastellut satelliittikuvamateriaali osoitti, että kyse ei ollut vain irronneesta jäästä. Geomorfologit havaitsivat jäätikön alla olevan kallioperän pettäneen. Se vei mukanaan huomattavan jäämassan Langtang Lirungin jyrkältä pohjoisrinteeltä. Massa putosi satoja metrejä jokijärjestelmän yläosaan ja keräsi matkalla mukaansa lohkareita, maa-ainesta ja vettä.
3
24
26
Science Media Centren haastattelemat asiantuntijat kuvasivat alkuvaiheen tapahtumaa suureksi kallio- ja jäävyöryksi noin 5 200 metrin korkeudessa. Mukana oli arviolta 1–1,3 kilometrin levyinen osa jäätiköstä ja sen alla olevasta kallioperästä. Koska romahdus tapahtui erittäin nopeasti, sen lähtöpaikalta ei käytännössä ollut aikaa varoittaa alapuolisia alueita.
27
Vyöry kulki toisiinsa liittyviä Himalajan jokilaaksoja pitkin ja pyyhkäisi mukaansa rakennuksia, siltoja ja muuta infrastruktuuria Nepalissa ja Tiibetissä. Kivi- ja maa-aines padotti hetkellisesti vesiuomia, muodosti luonnollisia patoja ja lisäsi tulvatapahtumaan uuden vaiheen.
6
25
Miksi selitys muuttui maanjäristyksestä jäätikköromahdukseksi?
Ensimmäiset seismiset mittaukset tulkittiin merkiksi magnitudin 4,4 maanjäristyksestä. Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos USGS ja muut havaitsijat päätyivät myöhemmin siihen, että signaalin synnytti kiven ja jään romahtaminen, jota seurasi mutavyöry. Tapahtumasta alettiin tämän jälkeen käyttää magnitudia 5,2 vastaavaa jäätikköromahdussignaalia kuvaavaa lukua.
3
15
21
23
Ero on olennainen. Seismometrit voivat havaita suuren massan liikkeen, mutta romahduksen jälkeen havaittu signaali ei tarkoita, että romahdus olisi pystytty ennustamaan etukäteen. Tapahtuma oli äkillinen ja koostui useasta peräkkäisestä vaarasta, joten sade-, vedenkorkeus- ja jäätikköjärjestelmien varoitukset eivät välttämättä olisi antaneet käyttökelpoista ennakkoaikaa.
Asiantuntijoiden mukaan pidempi varoitusaika alajuoksulla olisi silti voinut vähentää kuolonuhreja, vaikka itse alkuromahdusta ei olisi ehditty ennakoida.
27
Miten ilmastonmuutos saattoi lisätä riskiä?
Tutkijat eivät ole osoittaneet, että ilmastonmuutos olisi ollut elokuun 26. päivän välitön ja ainoa laukaisin. Varovaisempi johtopäätös on, että lämpenevä ilmasto on saattanut heikentää laajempaa vuoristojärjestelmää ja lisätä tällaisen romahduksen todennäköisyyttä.
Jäätiköiden vetäytyminen voi muuttaa niiden tarjoamaa tukea jyrkille rinteille. Samalla ikiroudan sulaminen poistaa jäätynyttä maa-ainesta, joka voi toimia halkeilleen kallioperän sitovana "liimana".
38
43
Langtang Lirungin tapahtuma sijoittuu Himalajan ylängöillä havaittuun laajempaan epävakauden kehitykseen. Tutkimusten mukaan jäästä ja kivestä koostuvat vyöryt ovat joillakin Himalajan alueilla yleistyneet, kun jäätiköiden vetäytyminen, ikiroudan rapautuminen ja voimakkaat sateet muuttavat rinteiden olosuhteita. Kehitys kuitenkin vaihtelee alueittain ja paikasta toiseen.
40
Erilliset havainnot osoittavat, että Himalajan jäämenetys on kiihtynyt viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Keskimääräinen jään häviämisnopeus oli 2000-luvulla kaksi kertaa suurempi kuin 1900-luvun lopulla.
41
Nämä alueelliset trendit kertovat muuttuvasta riskitasosta, eivät yksin selitä juuri tämän rinteen pettämistä. Välittömän laukaisimen selvittäminen edellyttää lisätutkimuksia romahtaneesta rinteestä, sääoloista, jäätikön muodosta ja seismisestä aineistosta.
Katastrofin vaikutukset jatkuivat alajuoksulla
Uhriluku kasvoi nopeasti, kun pelastajat pääsivät eristyksiin jääneille alueille. Reutersin mukaan Nepalissa oli elokuun 28. päivään mennessä kuollut vähintään 579 ihmistä ja Tiibetissä seitsemän. Nepalissa kadonneiksi ilmoitettujen määrä oli noussut 1 924:ään. Luvut olivat alustavia, sillä monet ihmiset olivat edelleen kateissa ja romun peittämien laaksojen saavutettavuus oli rajallinen.
18
Pelastustöitä vaikeuttivat vaurioituneet tiet, epävakaat rinteet, hankala sää ja uusien tulvien uhka. Helikopterimiehistöt sekä nepalilaiset ja kiinalaiset pelastusryhmät etsivät eloonjääneitä samalla, kun viranomaiset seurasivat ainakin kahta romun muodostamaa patojärveä yläjuoksulla. Viranomaiset varoittivat, että järvien yli valuminen tai padon murtuminen voisi syöstä lisää tulvavettä jo ennestään tuhoutuneisiin laaksoihin. Yhden järven kerrottiin jo tulvineen yli.
18
20
31
34
Tapahtuman keskeinen opetus on, ettei Himalajan vaaranhallinta voi perustua vain sademittareihin, jokien vedenkorkeuksiin tai kartoitettuihin jäätikköjärviin. Seurannan on katettava myös epävakaat kallio-, jää- ja ikiroutarinteet satelliittikuvien, seismisen datan ja maastohavaintojen avulla. Lisäksi tarvitaan Nepalin ja Kiinan rajan yli toimivia varoitusmenettelyjä.
Langtang Lirung osoitti, kuinka nopeasti useat vaarat voivat sulautua yhdeksi tapahtumaksi – ja kuinka vähän aikaa ihmisille voi jäädä sen jälkeen, kun ensimmäinen rinne alkaa pettää.
27
40