Näin voittoputki päättyi

Duplantis selvitti 5,80 metriä, mutta sen jälkeen kilpailu ei edennyt hänelle tavanomaiseen tapaan. Hän epäonnistui kahdesti korkeudesta 6,00 metriä ja kerran korkeudesta 6,05 metriä .

Marschall puolestaan tarvitsi kaikki kolme yritystään 5,90 metrin ylittämiseen. Hän onnistui viimeisellä hypyllään ja nousi samalla kilpailun kärkeen .

Ranskan Baptiste Thiery sijoittui kolmanneksi niin ikään tuloksella 5,80 metriä. Duplantis sijoittui hänen edellään, koska hänellä oli korkeudesta vähemmän epäonnistumisia .

Kilpailun kärkisijat jakautuivat näin:

• 1. Kurtis Marschall (Australia) – 5,90 m
• 2. Armand Duplantis (Ruotsi) – 5,80 m
• 3. Baptiste Thiery (Ranska) – 5,80 m
• 4. Menno Vloon (Alankomaat) – 5,80 m
• 5. Zachery Bradford (Yhdysvallat) – 5,80 m
• 6. Sondre Guttormsen (Norja) – 5,70 m
• 6. Renaud Lavillenie (Ranska) – 5,70 m
• 8. Sam Kendricks (Yhdysvallat) – 5,60 m
• 8. Thibaut Collet (Ranska) – 5,60 m

Lähde:

Marschall sai uransa suurimman voiton

Marschall oli jo ylittänyt kuusi metriä kahdesti kauden 2026 aikana ennen Tukholman kilpailua . Nyt hän onnistui kukistamaan lajin kiistattoman ykkösen Timanttiliigan näyttämöllä ja otti samalla uransa ensimmäisen osakilpailuvoiton .

Voiton jälkeen Marschall sanoi olevansa erittäin iloinen, mutta totesi myös, ettei ollut tarkoittanut ”pilata show’ta” Duplantisin kotikilpailussa .

Duplantis: ”Hän voitti minut reilusti”

Duplantis suhtautui tappioon tyynesti ja osoitti arvostusta kilpailijalleen. Hän kuvaili omaa suoritustaan ”hieman keskittymättömäksi” ja totesi Marschallin voittaneen hänet ”reilusti ja ansaitusti” .

Raporttien mukaan tulevat häät saattoivat myös käydä Duplantisin mielessä kilpailun aikana, mikä olisi voinut vaikuttaa keskittymiseen .

Sama stadion, täysin erilainen ilta

Tappiolle toi lisämerkitystä kilpailupaikka. Tukholman olympiastadionilla Duplantis oli tasan vuotta aiemmin, kesäkuussa 2025, hurmannut kotiyleisön ylittämällä maailmanennätykseksi 6,28 metriä .

Duplantisin maailmanennätys on sittemmin noussut 6,31 metriin . Hänen mittapuullaan kuuden metrin ylitys on tavallisesti lähes rutiinisuoritus, joten Tukholman ilta oli poikkeuksellinen myös siksi, ettei hän päässyt tällä kertaa korkeuden yli.

Historiallinen tahra, ei merkki alamäestä

Yksi tappio ei muuta kuvaa Duplantisista seiväshypyn hallitsevana tähtenä. Hän on kaksinkertainen olympiavoittaja, maailmanennätyksen haltija ja yhä 26-vuotiaana uransa parhaassa vaiheessa .

Tukholmassa hänen tuloksensa 5,80 metriä riitti jaettuun korkeuteen kolmen muun hyppääjän kanssa. Lisäksi Duplantis oli kilpailun ainoa urheilija, joka yritti yli kuuden metrin korkeuksia .

Marschallin voitto oli kiistatta historiallinen, mutta ennen kaikkea se muistutti siitä, kuinka harvinaisen pitkälle Duplantisin ylivoima oli ehtinyt venyä. 40 kilpailun voittoputken päättyminen on suuri uutinen – ei kuitenkaan vielä merkki siitä, että lajin valtikka olisi vaihtanut omistajaa.

Näin voittoputki päättyi

Duplantis selvitti 5,80 metriä, mutta sen jälkeen kilpailu ei edennyt hänelle tavanomaiseen tapaan. Hän epäonnistui kahdesti korkeudesta 6,00 metriä ja kerran korkeudesta 6,05 metriä .

Marschall puolestaan tarvitsi kaikki kolme yritystään 5,90 metrin ylittämiseen. Hän onnistui viimeisellä hypyllään ja nousi samalla kilpailun kärkeen .

Ranskan Baptiste Thiery sijoittui kolmanneksi niin ikään tuloksella 5,80 metriä. Duplantis sijoittui hänen edellään, koska hänellä oli korkeudesta vähemmän epäonnistumisia .

Kilpailun kärkisijat jakautuivat näin:

• 1. Kurtis Marschall (Australia) – 5,90 m
• 2. Armand Duplantis (Ruotsi) – 5,80 m
• 3. Baptiste Thiery (Ranska) – 5,80 m
• 4. Menno Vloon (Alankomaat) – 5,80 m
• 5. Zachery Bradford (Yhdysvallat) – 5,80 m
• 6. Sondre Guttormsen (Norja) – 5,70 m
• 6. Renaud Lavillenie (Ranska) – 5,70 m
• 8. Sam Kendricks (Yhdysvallat) – 5,60 m
• 8. Thibaut Collet (Ranska) – 5,60 m

Lähde:

Marschall sai uransa suurimman voiton

Marschall oli jo ylittänyt kuusi metriä kahdesti kauden 2026 aikana ennen Tukholman kilpailua . Nyt hän onnistui kukistamaan lajin kiistattoman ykkösen Timanttiliigan näyttämöllä ja otti samalla uransa ensimmäisen osakilpailuvoiton .

Voiton jälkeen Marschall sanoi olevansa erittäin iloinen, mutta totesi myös, ettei ollut tarkoittanut ”pilata show’ta” Duplantisin kotikilpailussa .

Duplantis: ”Hän voitti minut reilusti”

Duplantis suhtautui tappioon tyynesti ja osoitti arvostusta kilpailijalleen. Hän kuvaili omaa suoritustaan ”hieman keskittymättömäksi” ja totesi Marschallin voittaneen hänet ”reilusti ja ansaitusti” .

Raporttien mukaan tulevat häät saattoivat myös käydä Duplantisin mielessä kilpailun aikana, mikä olisi voinut vaikuttaa keskittymiseen .

Sama stadion, täysin erilainen ilta

Tappiolle toi lisämerkitystä kilpailupaikka. Tukholman olympiastadionilla Duplantis oli tasan vuotta aiemmin, kesäkuussa 2025, hurmannut kotiyleisön ylittämällä maailmanennätykseksi 6,28 metriä .

Duplantisin maailmanennätys on sittemmin noussut 6,31 metriin . Hänen mittapuullaan kuuden metrin ylitys on tavallisesti lähes rutiinisuoritus, joten Tukholman ilta oli poikkeuksellinen myös siksi, ettei hän päässyt tällä kertaa korkeuden yli.

Historiallinen tahra, ei merkki alamäestä

Yksi tappio ei muuta kuvaa Duplantisista seiväshypyn hallitsevana tähtenä. Hän on kaksinkertainen olympiavoittaja, maailmanennätyksen haltija ja yhä 26-vuotiaana uransa parhaassa vaiheessa .

Tukholmassa hänen tuloksensa 5,80 metriä riitti jaettuun korkeuteen kolmen muun hyppääjän kanssa. Lisäksi Duplantis oli kilpailun ainoa urheilija, joka yritti yli kuuden metrin korkeuksia .

Marschallin voitto oli kiistatta historiallinen, mutta ennen kaikkea se muistutti siitä, kuinka harvinaisen pitkälle Duplantisin ylivoima oli ehtinyt venyä. 40 kilpailun voittoputken päättyminen on suuri uutinen – ei kuitenkaan vielä merkki siitä, että lajin valtikka olisi vaihtanut omistajaa.