Copernicuksen meriraportti: valtameret lämpenevät, meret nousevat ja jääalueet pienenevät

Copernicus-ohjelman kymmenes meriraportti julkaistiin 30. syyskuuta 2026. Se kuvaa valtameriä, joihin kertyy ennätyksellisesti lämpöä ja joiden pinta nousee ja vesi happamoituu. Raportin havainnot kattavat maailman valtameret ja Euroopan merialueet, ja ne valottavat muutoksia, jotka vaikuttavat napaseutujen elinympäristöihin, meriekosysteemeihin ja rannikoihin. 18

Raportin tärkeimmät havainnot

• Valtamerten lämpö: Maailman valtamerten lämpösisältö oli vuonna 2025 korkeimmillaan vuoden 1993 alkavassa mittaushistoriassa. Meri varastoi jopa 90 prosenttia ilmastojärjestelmään kertyvästä ylimääräisestä lämmöstä. 5
• Merenpinta: Maailman keskimääräinen merenpinta nousi vuosina 2012–2025 keskimäärin 4,2 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993–2011 nousutahti oli 2,6 millimetriä vuodessa. 45
• Napaseudut: Arktisen merijään laajuus pieneni vuosina 1979–2025 noin 490 000 neliökilometriä vuosikymmenessä. Raportissa kuvataan myös napavesien lämpenemistä ja jään varassa elävien lajien elinympäristöjen vähenemistä molemmilla napa-alueilla. 16
• Euroopan merialueet: Välimerellä ja Mustallamerellä koettiin ennätyksellisiä merellisiä helleaaltoja. Joillakin Euroopan merialueilla lämpötila oli vuonna 2024 yli 4,6 °C tavanomaista korkeampi. 12
• Meren kemia: Raportti nostaa esiin myös meriveden happamoitumisen lämpenemisen ja merenpinnan nousun rinnalla. 46

Valtameriin varastoituu ennätysmäärä lämpöä

Valtamerten lämpösisältö kertoo, kuinka paljon lämpöä mereen on varastoitunut sekä pinnan tuntumaan että syvemmälle. Vuonna 2025 maailman valtamerten lämpösisältö nousi ennätykseen mittaussarjassa, joka alkaa vuodesta 1993. Copernicuksen mukaan meri sitoo jopa 90 prosenttia ilmastojärjestelmän ylimääräisestä lämmöstä, joten sen lämpötila kertoo pitkän aikavälin muutoksista. 5

Raportin mukaan samaan aikaan myös maailman keskimääräinen merenpinnan nousu on kiihtynyt. Nousutahti oli vuosina 1993–2011 arviolta 2,6 millimetriä vuodessa ja vuosina 2012–2025 jo 4,2 millimetriä vuodessa. Kyse on ajanjaksojen keskiarvoista, ei ennusteesta siitä, miten merenpinta muuttuu juuri tietyllä rannikolla. 45

Napajää vähenee ja elinympäristöt muuttuvat

Arktisen merijään laajuus pieneni vuosina 1979–2025 noin 490 000 neliökilometriä vuosikymmenessä. Erillisessä raportin yhteenvedossa kerrotaan, että arktisen meriveden ja merijään pintojen yhteinen lämpötila nousi 4,2 °C vuosina 1982–2024. 16

Merijää on elinympäristö eläimille, jotka ovat siitä riippuvaisia. Copernicuksen havaintoja käsittelevässä uutisoinnissa kuvataan eläinten elinalueiden vähenemistä sekä arktisella että antarktisella alueella. Käytettävissä olevat tiedot eivät kuitenkaan anna yhtä lukua vaikutuksista kaikkiin lajeihin tai alueisiin. 6

Helleaallot ja happamoituminen kuormittavat meriä

Välimerellä ja Mustallamerellä koettiin ennätyksellisiä merellisiä helleaaltoja. Joillakin Euroopan merialueilla lämpötila oli vuonna 2024 yli 4,6 °C tavanomaista korkeampi. Luku koskee tiettyjä alueellisia oloja, eikä sitä pidä tulkita kaikkien Euroopan vesien lämpenemiseksi samalla määrällä. 12

Raportti nostaa esiin myös meriveden happamoitumisen. Helleaallot ja meriveden kemiallisen koostumuksen muutokset ovat erillisiä kuormitustekijöitä, eikä tässä käsitelty aineisto kerro, kuinka niiden yhteisvaikutukset meriluontoon voidaan mitata. Raportti kuvaa kuitenkin laajempia muutoksia meriekosysteemeissä lämpenemisen ja happamoitumisen rinnalla. 46

Pitkä seuranta auttaa hahmottamaan muutosta

Copernicuksen meriraportti yhdistää satelliittihavaintoja, merellä tehtyjä mittauksia ja valtamerten uudelleenanalyysiaineistoja. Niiden avulla seurataan sekä maailman valtameriä että Euroopan alueellisia merialueita. Pitkä havaintosarja auttaa erottamaan pysyvät kehityskulut lyhytaikaisesta vaihtelusta ja tarjoaa yhteisen tietopohjan merten muutosten ymmärtämiseen. 8

Rannikkoalueilla paikalliset olosuhteet ovat tärkeitä maailmanlaajuisen kehityksen rinnalla: merenpinnan nousu ja eroosio voivat lisätä rannikoiden haavoittuvuutta. Raportin yhteenvedon mukaan noin 60 prosenttia arktisen alueen rannikkoinfrastruktuurista on altis eroosiolle ja merenpinnan nousulle. Arvio koskee arktista infrastruktuuria, ei kaikkia rannikkoyhteisöjä. 1

Raportin ydinviesti on, että merten muutokset näkyvät mitattavasti lämmössä, merenpinnassa, jäässä ja veden kemiassa. Jatkuvaa seurantaa tarvitaan, jotta voidaan havaita missä ja miten muutokset etenevät. Varautumisessa on puolestaan huomioitava paikalliset olosuhteet sen sijaan, että kaikkien alueiden oletetaan kohtaavan samanlaisia vaikutuksia. 845