Välitön tavoite on kasvattaa Ukrainaa vastaan laukaistavien droonien määrää ja vaikeuttaa laukaisuinfrastruktuurin tuhoamista. Pidemmällä aikavälillä jotkin uudemmista drooneista voisivat teoreettisesti yltää myös osiin Naton alueesta. Tämä on arvio suorituskyvystä – ei todiste siitä, että Moskova olisi päättänyt hyökätä liittokuntaa vastaan.

Mitä selvitys löysi?

Tutkimuksessa yhdistettiin vuotaneita venäläisiä asiakirjoja, kaupallisia satelliittikuvia ja droonitiedusteluun erikoistuneen DroneSecin analyysiä. Kohteisiin kuuluu Venäjän läntisille lähestymisalueille rakennettuja tai laajennettuja laitoksia, joissa kiinteäsiipisiä drooneja voidaan laukaista ilman perinteistä kiitotietä.

Verkostosta tunnistettiin vähintään 59 kiskoa, joista noin 20 näytti olevan riittävän pitkiä suuremmille ja uudemmille Geran-malleille. Seitsemän kymmenestä kohteesta on tiettävästi yhdistetty viimeaikaisiin Kiovaan kohdistuneisiin iskuihin. Tämä viittaa siihen, että rakennustyöt palvelevat jo käynnissä olevaa sotatoimintaa eivätkä ole vain tulevaisuuden varalle luotua kapasiteettia.

Venäjän Orjolin alueella sijaitseva Tsimbulovan tukikohta havainnollistaa muutosta. Satelliittikuvien perusteella kaksi laukaisukiskoa on noin 85 metriä pitkiä, mikä vaikuttaa soveltuvan suihkumoottoristen droonien käyttöön.

Miksi hajautetut laukaisupaikat ovat Ukrainalle ongelma?

Useampi laukaisupaikka antaa Venäjälle enemmän vaihtoehtoja iskujen valmisteluun ja vaikeuttaa Ukrainan pyrkimyksiä paikantaa sekä tuhota laukaisuinfrastruktuuria. Ukrainaa lähempänä sijaitsevat kohteet lyhentävät lentomatkaa. Näin Venäjä voi lähettää suurempia aaltoja ja pakottaa Ukrainan ilmatorjunnan hallitsemaan laajempaa ja vaikeammin ennakoitavaa uhkaa.

Käytännön paine näkyi 16.–17. elokuuta tehdyssä yöiskussa. Ukrainan ilmavoimien mukaan Venäjä laukaisi Kurskin ja Orjolin suunnilta, Primorsko-Ahtarskista sekä miehitetyltä Donetskin alueelta yhteensä 128 Shahed-, Gerbera- ja Parodiya-tyyppistä lennokkia. Ukrainan joukot ilmoittivat neutraloineensa niistä 106, mutta osumia havaittiin 14 paikalla.

Sana ”neutraloitu” kattaa alasammutut ja ilmatorjunnan tai elektronisen sodankäynnin avulla toimintakyvyttömiksi tehdyt droonit. Se ei tarkoita, että jokainen uhka olisi tuhottu ennen kuin se ehti aiheuttaa vahinkoa. Luvut kertovat siten yhtä aikaa Ukrainan puolustuksen tehosta ja siitä, kuinka vaikeaa suuren, erityyppisistä lennokeista koostuvan hyökkäyksen täydellinen torjuminen on.

Droonit kehittyvät nopeammiksi

Venäjä ei ainoastaan lisää laukaisupaikkoja samoille ilma-aluksille. Raporttien mukaan se siirtyy nopeampiin suihkumoottorisiin Geran-4- ja Geran-5-drooneihin, joiden torjuminen on vaikeampaa. Institute for the Study of Warin siteeraaman Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Venäjä suuntaa tuotantoaan yhä enemmän näihin uusiin versioihin.

Toisissa raporteissa on kuvattu suihkumoottorinen BM-35, jonka nopeudeksi ilmoitetaan yli 350 kilometriä tunnissa ja toimintasäteeksi yli 200 kilometriä. Luvut perustuvat Venäjän väitteitä ja Ukrainan arvioita käsitteleviin raportteihin, joten niitä on syytä pitää varauksin esitettyinä eikä itsenäisesti varmennettuina teknisinä tietoina.

Kehityksen suunta on silti selvä: Venäjä pyrkii lisäämään drooniensa nopeutta ja vaikeuttamaan ukrainalaisten torjuntahävittäjien, helikopterien, droonien ja maasta laukaistavan ilmatorjunnan työtä. Hyökkäysdrooneihin yhdistetyt harhautuslennokit kuluttavat lisäksi puolustuksen rajallisia resursseja.

Mitä väite Naton ulottuville yltämisestä tarkoittaa?

Uusimpien Geran-versioiden ilmoitettu toimintasäde voisi tuoda Varsovan ja muita Naton alueita teoreettisesti niiden ulottuville joiltakin tunnistetuista tukikohdista. Selvityksen merkitys ei siis ole siinä, että hyökkäys Varsovaan tai Baltian maihin olisi väistämätön tai välitön. Merkityksellistä on, että Venäjä rakentaa infrastruktuuria, joka voi tukea laajempaa alueellista iskukykyä.

Ero on olennainen. Laukaisupaikka, droonin ilmoitettu enimmäistoimintasäde ja kohteen sijainti osoittavat mahdollisuuden – eivät aikomusta. Ne muodostavat kuitenkin Natolle suunnitteluhaasteen: hajautettu laukaisukapasiteetti korostaa ilmatorjunnan, valvonnan, ennakkovaroituksen ja tiedustelutiedon jakamisen merkitystä.

Liettuan puolustusministerin erilliset varoitukset ovat koskeneet mahdollista venäläistä provokaatiota tai valeiskua, jossa Ukrainan valmistamia drooneja käytettäisiin Baltian alueen kriittistä infrastruktuuria vastaan. Varoitukset on syytä ottaa vakavasti, mutta ne eivät ole todiste välittömästi valmisteltavasta Venäjän hyökkäyksestä Natoa vastaan.

Johtopäätös: droonisodasta tehdään pysyvä järjestelmä

Selvityksen selkein johtopäätös on, että Venäjä vakiinnuttaa droonisotaa osaksi pysyvää sotilaallista kapasiteettiaan. Uudet tukikohdat, kymmenet laukaisukiskot, suuremmat suihkumoottoriset mallit ja jatkuva tuotanto viittaavat pitkäkestoiseen toimintamalliin eivätkä satunnaisiin tai improvisoituihin iskuihin.

Ukrainalle tämä merkitsee useampia valvottavia laukaisupaikkoja sekä mahdollisesti suurempia ja nopeampia torjuttavia hyökkäysaaltoja. Natolle se merkitsee kasvavaa tavanomaista iskukykyä liittokunnan itälaidalla.

Saatavilla oleva näyttö perustelee huolen Venäjän laajenevista mahdollisuuksista. Se ei kuitenkaan todista, että Kreml olisi tehnyt välittömän päätöksen hyökätä Natoa vastaan.

Välitön tavoite on kasvattaa Ukrainaa vastaan laukaistavien droonien määrää ja vaikeuttaa laukaisuinfrastruktuurin tuhoamista. Pidemmällä aikavälillä jotkin uudemmista drooneista voisivat teoreettisesti yltää myös osiin Naton alueesta. Tämä on arvio suorituskyvystä – ei todiste siitä, että Moskova olisi päättänyt hyökätä liittokuntaa vastaan.

Mitä selvitys löysi?

Tutkimuksessa yhdistettiin vuotaneita venäläisiä asiakirjoja, kaupallisia satelliittikuvia ja droonitiedusteluun erikoistuneen DroneSecin analyysiä. Kohteisiin kuuluu Venäjän läntisille lähestymisalueille rakennettuja tai laajennettuja laitoksia, joissa kiinteäsiipisiä drooneja voidaan laukaista ilman perinteistä kiitotietä.

Verkostosta tunnistettiin vähintään 59 kiskoa, joista noin 20 näytti olevan riittävän pitkiä suuremmille ja uudemmille Geran-malleille. Seitsemän kymmenestä kohteesta on tiettävästi yhdistetty viimeaikaisiin Kiovaan kohdistuneisiin iskuihin. Tämä viittaa siihen, että rakennustyöt palvelevat jo käynnissä olevaa sotatoimintaa eivätkä ole vain tulevaisuuden varalle luotua kapasiteettia.

Venäjän Orjolin alueella sijaitseva Tsimbulovan tukikohta havainnollistaa muutosta. Satelliittikuvien perusteella kaksi laukaisukiskoa on noin 85 metriä pitkiä, mikä vaikuttaa soveltuvan suihkumoottoristen droonien käyttöön.

Miksi hajautetut laukaisupaikat ovat Ukrainalle ongelma?

Useampi laukaisupaikka antaa Venäjälle enemmän vaihtoehtoja iskujen valmisteluun ja vaikeuttaa Ukrainan pyrkimyksiä paikantaa sekä tuhota laukaisuinfrastruktuuria. Ukrainaa lähempänä sijaitsevat kohteet lyhentävät lentomatkaa. Näin Venäjä voi lähettää suurempia aaltoja ja pakottaa Ukrainan ilmatorjunnan hallitsemaan laajempaa ja vaikeammin ennakoitavaa uhkaa.

Käytännön paine näkyi 16.–17. elokuuta tehdyssä yöiskussa. Ukrainan ilmavoimien mukaan Venäjä laukaisi Kurskin ja Orjolin suunnilta, Primorsko-Ahtarskista sekä miehitetyltä Donetskin alueelta yhteensä 128 Shahed-, Gerbera- ja Parodiya-tyyppistä lennokkia. Ukrainan joukot ilmoittivat neutraloineensa niistä 106, mutta osumia havaittiin 14 paikalla.

Sana ”neutraloitu” kattaa alasammutut ja ilmatorjunnan tai elektronisen sodankäynnin avulla toimintakyvyttömiksi tehdyt droonit. Se ei tarkoita, että jokainen uhka olisi tuhottu ennen kuin se ehti aiheuttaa vahinkoa. Luvut kertovat siten yhtä aikaa Ukrainan puolustuksen tehosta ja siitä, kuinka vaikeaa suuren, erityyppisistä lennokeista koostuvan hyökkäyksen täydellinen torjuminen on.

Droonit kehittyvät nopeammiksi

Venäjä ei ainoastaan lisää laukaisupaikkoja samoille ilma-aluksille. Raporttien mukaan se siirtyy nopeampiin suihkumoottorisiin Geran-4- ja Geran-5-drooneihin, joiden torjuminen on vaikeampaa. Institute for the Study of Warin siteeraaman Ukrainan sotilastiedustelun mukaan Venäjä suuntaa tuotantoaan yhä enemmän näihin uusiin versioihin.

Toisissa raporteissa on kuvattu suihkumoottorinen BM-35, jonka nopeudeksi ilmoitetaan yli 350 kilometriä tunnissa ja toimintasäteeksi yli 200 kilometriä. Luvut perustuvat Venäjän väitteitä ja Ukrainan arvioita käsitteleviin raportteihin, joten niitä on syytä pitää varauksin esitettyinä eikä itsenäisesti varmennettuina teknisinä tietoina.

Kehityksen suunta on silti selvä: Venäjä pyrkii lisäämään drooniensa nopeutta ja vaikeuttamaan ukrainalaisten torjuntahävittäjien, helikopterien, droonien ja maasta laukaistavan ilmatorjunnan työtä. Hyökkäysdrooneihin yhdistetyt harhautuslennokit kuluttavat lisäksi puolustuksen rajallisia resursseja.

Mitä väite Naton ulottuville yltämisestä tarkoittaa?

Uusimpien Geran-versioiden ilmoitettu toimintasäde voisi tuoda Varsovan ja muita Naton alueita teoreettisesti niiden ulottuville joiltakin tunnistetuista tukikohdista. Selvityksen merkitys ei siis ole siinä, että hyökkäys Varsovaan tai Baltian maihin olisi väistämätön tai välitön. Merkityksellistä on, että Venäjä rakentaa infrastruktuuria, joka voi tukea laajempaa alueellista iskukykyä.

Ero on olennainen. Laukaisupaikka, droonin ilmoitettu enimmäistoimintasäde ja kohteen sijainti osoittavat mahdollisuuden – eivät aikomusta. Ne muodostavat kuitenkin Natolle suunnitteluhaasteen: hajautettu laukaisukapasiteetti korostaa ilmatorjunnan, valvonnan, ennakkovaroituksen ja tiedustelutiedon jakamisen merkitystä.

Liettuan puolustusministerin erilliset varoitukset ovat koskeneet mahdollista venäläistä provokaatiota tai valeiskua, jossa Ukrainan valmistamia drooneja käytettäisiin Baltian alueen kriittistä infrastruktuuria vastaan. Varoitukset on syytä ottaa vakavasti, mutta ne eivät ole todiste välittömästi valmisteltavasta Venäjän hyökkäyksestä Natoa vastaan.

Johtopäätös: droonisodasta tehdään pysyvä järjestelmä

Selvityksen selkein johtopäätös on, että Venäjä vakiinnuttaa droonisotaa osaksi pysyvää sotilaallista kapasiteettiaan. Uudet tukikohdat, kymmenet laukaisukiskot, suuremmat suihkumoottoriset mallit ja jatkuva tuotanto viittaavat pitkäkestoiseen toimintamalliin eivätkä satunnaisiin tai improvisoituihin iskuihin.

Ukrainalle tämä merkitsee useampia valvottavia laukaisupaikkoja sekä mahdollisesti suurempia ja nopeampia torjuttavia hyökkäysaaltoja. Natolle se merkitsee kasvavaa tavanomaista iskukykyä liittokunnan itälaidalla.

Saatavilla oleva näyttö perustelee huolen Venäjän laajenevista mahdollisuuksista. Se ei kuitenkaan todista, että Kreml olisi tehnyt välittömän päätöksen hyökätä Natoa vastaan.