BCG kutsuu ilmiötä ”käyttöönoton ja arvon väliseksi kuiluksi”. Tehokkaan työkalun tarjoaminen työntekijöille ei vielä tarkoita työn uudistamista. Useimmat organisaatiot eivät ole suunnitelleet työnkulkuja uudelleen, arvioineet prosessejaan kriittisesti tai antaneet selkeitä ohjeita siihen, miten vapautuva aika pitäisi käyttää.
Siksi työn perustana olevat vanhat rakenteet – hyväksyntäkierrokset, ylimääräiset työvaiheet ja toiminnan kitka – pysyvät ennallaan. Kapasiteetti kasvaa, mutta tuottavuusmittarit ja kustannusrakenne eivät muutu. Joissakin tapauksissa kustannukset voivat jopa kasvaa .
BCG:n raportin toinen kirjoittaja Vinciane Beauchene tiivistää haasteen näin: ”Kaikki puhuvat tekoälyn korvaavan työtä, vaikka todellisuudessa kyse on ihmisen tuottaman lisäarvon uudelleenarvioinnista” .
Käytännössä yritysten pitäisi pystyä vastaamaan yhteen peruskysymykseen: mitä työntekijät tekevät niillä viidellä tai kymmenellä viikkotunnilla, jotka tekoäly vapauttaa? Ilman konkreettista vastausta ajansäästö voi täyttyä uudelleen vanhoista tehtävistä eikä näy parempana palveluna, suurempana tuotoksena tai pienempinä kustannuksina.
Hyödyn hukkaaminen ei ole vain organisaatioiden ongelma. Se synnyttää työpaikoilla ristiriidan, jota BCG kutsuu ”ilon paradoksiksi”.
Yhtäältä kaksi kolmesta säännöllisestä tekoälyn käyttäjästä kertoo työtyytyväisyytensä parantuneen . Tylsiä ja toistuvia tehtäviä voidaan automatisoida, mikä vapauttaa aikaa kiinnostavampaan työhön.
Toisaalta 49 % kaikista vastaajista sanoo käyttävänsä nykyään enemmän aikaa tekoälytyökalujen hallintaan ja ohjaamiseen kuin varsinaisen työn tekemiseen . Lisäksi 41 % säännöllisistä käyttäjistä kertoo kognitiivisen kuormituksensa kasvaneen . Ohjeiden kirjoittaminen, vastausten tarkistaminen ja virheiden korjaaminen muodostavat uuden työkerroksen, joka ei välttämättä näy johdolle.
Tekoälyn käyttöönoton alkuvaiheen innostus voikin jäädä lyhyeksi. Kun uutuudenviehätys väistyy, työntekijöille voi paljastua, että osa aiemmasta työstä on vain vaihtunut tekoälyn jatkuvaan valvontaan.
BCG:n analyysin perusteella tärkein yritysten välistä eroa selittävä tekijä ei ole tekoälytyökalujen kehittyneisyys eikä investointien koko. Ratkaisevaa on strateginen selkeys.
Organisaatioissa, joissa on selkeästi määritelty ja työntekijöille viestitty tekoälystrategia, liiketoimintavaikutus on 25 prosenttiyksikköä parempi . Hyöty näkyy myös yrityksissä, joiden käytössä ei ole kaikkein edistyneimpiä työkaluja. Selkeä strategia auttaa kohdentamaan työntekijöiden ponnistelut, määrittämään odotukset ja pakottaa johdon päättämään, mitä tekoälyn vapauttamalla ajalla tavoitellaan.
BCG:n toinen kirjoittaja Sylvain Duranton varoittaa, että tekoälyn alkuvaiheen ”kuherruskuukausi” – uutuuden ja uudenlaisen ajattelun synnyttämä innostus – hiipuu nopeasti ilman selkeää suuntaa .
Raportin mukaan harvat niin sanotut tulevaisuutta varten rakennetut yritykset eivät käsittele tekoälyä yksittäisenä teknologiahankkeena. Ne uudistavat samanaikaisesti työvoimaa ja työnkulkuja, ja muutos johdetaan toimitusjohtajan tasolta . Tähän kuuluu myös tehtävien ja roolien uudelleenmäärittely, työntekijöiden kouluttaminen ja vapautuvan kapasiteetin suunnitelmallinen kohdentaminen.
Tekoälyn todellinen testi ei siis ole se, kuinka moni työntekijä käyttää työkalua. Olennaisempaa on, muuttuuko työn tekemisen tapa – ja näkyykö muutos lopulta parempana suorituskykynä.
BCG kutsuu ilmiötä ”käyttöönoton ja arvon väliseksi kuiluksi”. Tehokkaan työkalun tarjoaminen työntekijöille ei vielä tarkoita työn uudistamista. Useimmat organisaatiot eivät ole suunnitelleet työnkulkuja uudelleen, arvioineet prosessejaan kriittisesti tai antaneet selkeitä ohjeita siihen, miten vapautuva aika pitäisi käyttää.
Siksi työn perustana olevat vanhat rakenteet – hyväksyntäkierrokset, ylimääräiset työvaiheet ja toiminnan kitka – pysyvät ennallaan. Kapasiteetti kasvaa, mutta tuottavuusmittarit ja kustannusrakenne eivät muutu. Joissakin tapauksissa kustannukset voivat jopa kasvaa .
BCG:n raportin toinen kirjoittaja Vinciane Beauchene tiivistää haasteen näin: ”Kaikki puhuvat tekoälyn korvaavan työtä, vaikka todellisuudessa kyse on ihmisen tuottaman lisäarvon uudelleenarvioinnista” .
Käytännössä yritysten pitäisi pystyä vastaamaan yhteen peruskysymykseen: mitä työntekijät tekevät niillä viidellä tai kymmenellä viikkotunnilla, jotka tekoäly vapauttaa? Ilman konkreettista vastausta ajansäästö voi täyttyä uudelleen vanhoista tehtävistä eikä näy parempana palveluna, suurempana tuotoksena tai pienempinä kustannuksina.
Hyödyn hukkaaminen ei ole vain organisaatioiden ongelma. Se synnyttää työpaikoilla ristiriidan, jota BCG kutsuu ”ilon paradoksiksi”.
Yhtäältä kaksi kolmesta säännöllisestä tekoälyn käyttäjästä kertoo työtyytyväisyytensä parantuneen . Tylsiä ja toistuvia tehtäviä voidaan automatisoida, mikä vapauttaa aikaa kiinnostavampaan työhön.
Toisaalta 49 % kaikista vastaajista sanoo käyttävänsä nykyään enemmän aikaa tekoälytyökalujen hallintaan ja ohjaamiseen kuin varsinaisen työn tekemiseen . Lisäksi 41 % säännöllisistä käyttäjistä kertoo kognitiivisen kuormituksensa kasvaneen . Ohjeiden kirjoittaminen, vastausten tarkistaminen ja virheiden korjaaminen muodostavat uuden työkerroksen, joka ei välttämättä näy johdolle.
Tekoälyn käyttöönoton alkuvaiheen innostus voikin jäädä lyhyeksi. Kun uutuudenviehätys väistyy, työntekijöille voi paljastua, että osa aiemmasta työstä on vain vaihtunut tekoälyn jatkuvaan valvontaan.
BCG:n analyysin perusteella tärkein yritysten välistä eroa selittävä tekijä ei ole tekoälytyökalujen kehittyneisyys eikä investointien koko. Ratkaisevaa on strateginen selkeys.
Organisaatioissa, joissa on selkeästi määritelty ja työntekijöille viestitty tekoälystrategia, liiketoimintavaikutus on 25 prosenttiyksikköä parempi . Hyöty näkyy myös yrityksissä, joiden käytössä ei ole kaikkein edistyneimpiä työkaluja. Selkeä strategia auttaa kohdentamaan työntekijöiden ponnistelut, määrittämään odotukset ja pakottaa johdon päättämään, mitä tekoälyn vapauttamalla ajalla tavoitellaan.
BCG:n toinen kirjoittaja Sylvain Duranton varoittaa, että tekoälyn alkuvaiheen ”kuherruskuukausi” – uutuuden ja uudenlaisen ajattelun synnyttämä innostus – hiipuu nopeasti ilman selkeää suuntaa .
Raportin mukaan harvat niin sanotut tulevaisuutta varten rakennetut yritykset eivät käsittele tekoälyä yksittäisenä teknologiahankkeena. Ne uudistavat samanaikaisesti työvoimaa ja työnkulkuja, ja muutos johdetaan toimitusjohtajan tasolta . Tähän kuuluu myös tehtävien ja roolien uudelleenmäärittely, työntekijöiden kouluttaminen ja vapautuvan kapasiteetin suunnitelmallinen kohdentaminen.
Tekoälyn todellinen testi ei siis ole se, kuinka moni työntekijä käyttää työkalua. Olennaisempaa on, muuttuuko työn tekemisen tapa – ja näkyykö muutos lopulta parempana suorituskykynä.