Parthenonin mitatut hienosäädöt ovat todellisia, mutta Gorielyn mukaan ei ole riittävää historiallista eikä tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat olleet näköharhojen korjauksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähintään 12 ehdotettua optista korjausta.
JulkaisijaMuokattu mallilla GPT-5.6 TerraKuvat luotu mallilla GPT Image 2
Research answer

Create a landscape editorial hero image for this Studio Global article: What does Alain Goriely’s 2026 study in Royal Society Open Science argue about the long-standing claim that the Parthenon’s architectural re. Article summary: Goriely’s argument is not that the Parthenon lacks deliberate refinements, but that there is no persuasive evidence that they were designed as universal optical “corrections” making a supposedly distorted building look s. Topic tags: general, education, academic, general web. Style: premium digital editorial illustration, source-backed research mood, clean composition, high detail, modern web publication hero. Use reference image context only for broad subject, composition, and topical grounding; do not copy the exact image. Avoid: logos, brand marks, copyrighted characters, real person likenesses, fake screenshots, UI text, readable text, watermarks, charts wi
Parthenonissa on aidosti hienovaraisia poikkeamia täysin suorista linjoista ja tasaisesta geometriasta. Mutta Alain Gorielyn tutkimus kiistää tutun tulkinnan, jonka mukaan ne olisi laskettu tarkasti korjaamaan näköharhoja niin, että temppeli näyttäisi silmissä täysin suoralta.
Tutkimuksen johtopäätös on täsmällisempi kuin väite siitä, että kaaret olisivat sattumaa: historiallista näyttöä tällaisesta tarkoituksesta ei ole riittävästi, eikä tieteellistä näyttöä siitä, että väitetyt korjaukset olisivat saavuttaneet oletetun havaintovaikutuksensa. 18
Parthenonin kivijalustan ylin taso, stylobaatti, kohoaa lievästi keskelle päin; nousuksi mainitaan usein noin 6 senttimetriä. Myös pylväissä on keskivaiheilla hyvin hienoinen pullistuma, entasis, jota on kuvattu noin 18 millimetrin suuruiseksi.
Perinteinen kertomus väittää, että näillä ratkaisuilla korjattiin silmän virheitä: pitkä vaakasuora linja näyttäisi muuten painuvan keskeltä notkolle, ja täysin suorasivuinen pylväs taas koveralta tai liian hoikalta.
Goriely ei väitä, etteivätkö muodot olisi olemassa. Hänen kritiikkinsä kohdistuu päätelmään, jossa havaittu muoto muutetaan varmaksi tiedoksi sen tarkoituksesta: se, että hienosäätö on todellinen, ei vielä osoita sitä optiseksi korjaukseksi. 18
Goriely tarkastelee vähintään 12:ta Parthenoniin liitettyä optista korjausta. Hänen keskeinen havaintonsa on, että ilmiöitä, joita näiden yksityiskohtien pitäisi korjata, ei ole osoitettu olevan olemassa — tai ne ovat niin vähäisiä, ettei niitä tavallisissa katseluolosuhteissa käytännössä havaitse. 18
Tämä on ongelma ajatukselle yhdestä yleispätevästä geometrisesta ratkaisusta. Rakennusta katsotaan eri etäisyyksiltä, kulmista ja valaistuksissa, ja katsojien havainto vaihtelee. Siksi yksi tarkka muodonmuutos, joka saisi rakennuksen näyttämään suoralta kaikille, on tutkimuksen näkökulmasta epäilyttävä oletus. 18
Gorielyn johtopäätös on tiivistetty jyrkästi: väitetyt harhat ovat joko hölynpölyä tai käytännössä huomaamattomia. Hän ei esimerkiksi löytänyt näyttöä siitä, että pitkät vaakasuorat viivat näyttäisivät itsessään painuvan keskeltä alaspäin. 11
Tässä on tutkimuksen tärkein erottelu. Parthenonin kaaret, pylväiden profiilit ja muut epäsäännöllisyydet ovat voineet olla tietoisia valintoja. Sen sijaan niiden motiivista ei voida päätellä varmasti, että kyse olisi ollut näköharhojen kompensoinnista.
Säilynyt aineisto ei kerro, halusivatko rakentajat näkyvää kaarevuutta, tiettyä esteettistä vaikutelmaa, rakennusteknistä ratkaisua, hallittua epäsäännöllisyyttä vai jotain muuta. Tarkoitus jää tuntemattomaksi. 18
29
Siksi nimitys “optinen korjaus” voi olla harhaanjohtava: se kuulostaa vakiintuneelta historialliselta tosiasialta, vaikka kyse on tulkinnasta, joka sisältää oletuksia sekä antiikin rakentajien aikomuksista että ihmisen näköhavainnosta.
Tarina on vanha. Roomalainen arkkitehti Vitruvius kirjoitti 1. vuosisadalla eaa. arkkitehtuurin ohjeista, joihin sisältyi kaarevuutta ja pylväiden käsittelyä koskevia määräyksiä. Hänen teoksestaan tuli myöhempien tulkintojen keskeinen lähtökohta. 18
35
1800-luvulla Francis Penrose osoitti huolellisilla mittauksillaan, että Parthenonin poikkeamat ihanteellisesta suoraviivaisuudesta ovat todellisia ja mitattavia. Hän myös kannatti entasiksen optista selitystä: pylvään keskikohdan pullistuman ajateltiin korjaavan vaikutelmaa, jossa suorasivuinen pylväs näyttää koveralta tai kapenevalta. 25
31
Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa: geometrian tarkka mittaaminen ja sen selittäminen, miksi muoto tehtiin sellaiseksi. Goriely hyväksyy ensimmäisen, mutta kyseenalaistaa jälkimmäisen. Hänen mukaansa mitattuihin tosiasioihin on kiinnittynyt peritty kertomus, jolle ei ole suoraa näyttöä alkuperäisten suunnittelijoiden tarkoituksista. 18
Goriely kutsuu yhtä myytin taustalla vaikuttavaa ajattelutapaa ylivertaisen tiedon harhaksi. Sillä hän tarkoittaa taipumusta kuvitella antiikin kreikkalaisille kaiken kattava matematiikan, tekniikan, taiteen ja näköpsykologian hallinta — ja tulkita jokainen erikoinen yksityiskohta todisteeksi piilotetusta, hienostuneesta laskelmasta. 21
Kyse ei ole antiikin käsityötaidon vähättelystä. Poikkeuksellinen taito ei silti yksin todista tiettyä suunnitteluaikomusta.
Tarina on myös helppo välittää eteenpäin: “kreikkalaiset kaarsivat temppelin, jotta se näyttäisi suoralta” on napakka ja houkutteleva selitys. Se voi toistua oppikirjoissa, yleistajuisissa teksteissä ja tekoälychatbottien vastauksissa niin sujuvasti, että se alkaa vaikuttaa varmalta tiedolta, vaikka todistusaineisto on heikko. 3
11
Gorielyn tutkimus ei vähennä Parthenonin arvoa tai sen rakentajien osaamista. Se pikemminkin kehottaa sanomaan tarkemmin, mitä tiedämme.
Hienosäädöt ovat todellisia. Väite, että ne tehtiin optisiksi korjauksiksi, on erillinen historiallinen ja tieteellinen väite — ja Gorielyn mukaan sille ei ole riittävää näyttöä. 18
Laajempi opetus ulottuu antiikin arkkitehtuuria pidemmälle: havaittu piirre ja siitä kerrottu selitys on pidettävä erillään. Toistettu, elegantti kertomus voi olla vakuuttava ilman, että se on varmennettu. Parempia oppaita ovat tarkka havainnointi, avoimesti esitetty näyttö ja valmius hyväksyä, että kaikkia menneisyyden tarkoituksia ei tunneta.
Studio Global AI
This page includes a source-backed answer you can continue inside Studio Global.
Parthenonin mitatut hienosäädöt ovat todellisia, mutta Gorielyn mukaan ei ole riittävää historiallista eikä tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat olleet näköharhojen korjauksia.
Parthenonin mitatut hienosäädöt ovat todellisia, mutta Gorielyn mukaan ei ole riittävää historiallista eikä tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat olleet näköharhojen korjauksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähintään 12 ehdotettua optista korjausta. Niiden oletetut harhat joko eivät ole osoitettavissa tai ovat tavallisissa katseluoloissa käytännössä huomaamattomia.
Selityksen historia ulottuu Vitruviukseen ja Francis Penrosen 1800 luvun mittauksiin, mutta tarkat mittaukset eivät kerro, miksi antiikin rakentajat valitsivat juuri nämä muodot.
Parthenonin mitatut hienosäädöt ovat todellisia, mutta Gorielyn mukaan ei ole riittävää historiallista eikä tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat olleet näköharhojen korjauksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähintään 12 ehdotettua optista korjausta.
JulkaisijaMuokattu mallilla GPT-5.6 TerraKuvat luotu mallilla GPT Image 2
Research answer

Create a landscape editorial hero image for this Studio Global article: What does Alain Goriely’s 2026 study in Royal Society Open Science argue about the long-standing claim that the Parthenon’s architectural re. Article summary: Goriely’s argument is not that the Parthenon lacks deliberate refinements, but that there is no persuasive evidence that they were designed as universal optical “corrections” making a supposedly distorted building look s. Topic tags: general, education, academic, general web. Style: premium digital editorial illustration, source-backed research mood, clean composition, high detail, modern web publication hero. Use reference image context only for broad subject, composition, and topical grounding; do not copy the exact image. Avoid: logos, brand marks, copyrighted characters, real person likenesses, fake screenshots, UI text, readable text, watermarks, charts wi
Parthenonissa on aidosti hienovaraisia poikkeamia täysin suorista linjoista ja tasaisesta geometriasta. Mutta Alain Gorielyn tutkimus kiistää tutun tulkinnan, jonka mukaan ne olisi laskettu tarkasti korjaamaan näköharhoja niin, että temppeli näyttäisi silmissä täysin suoralta.
Tutkimuksen johtopäätös on täsmällisempi kuin väite siitä, että kaaret olisivat sattumaa: historiallista näyttöä tällaisesta tarkoituksesta ei ole riittävästi, eikä tieteellistä näyttöä siitä, että väitetyt korjaukset olisivat saavuttaneet oletetun havaintovaikutuksensa. 18
Parthenonin kivijalustan ylin taso, stylobaatti, kohoaa lievästi keskelle päin; nousuksi mainitaan usein noin 6 senttimetriä. Myös pylväissä on keskivaiheilla hyvin hienoinen pullistuma, entasis, jota on kuvattu noin 18 millimetrin suuruiseksi.
Perinteinen kertomus väittää, että näillä ratkaisuilla korjattiin silmän virheitä: pitkä vaakasuora linja näyttäisi muuten painuvan keskeltä notkolle, ja täysin suorasivuinen pylväs taas koveralta tai liian hoikalta.
Goriely ei väitä, etteivätkö muodot olisi olemassa. Hänen kritiikkinsä kohdistuu päätelmään, jossa havaittu muoto muutetaan varmaksi tiedoksi sen tarkoituksesta: se, että hienosäätö on todellinen, ei vielä osoita sitä optiseksi korjaukseksi. 18
Goriely tarkastelee vähintään 12:ta Parthenoniin liitettyä optista korjausta. Hänen keskeinen havaintonsa on, että ilmiöitä, joita näiden yksityiskohtien pitäisi korjata, ei ole osoitettu olevan olemassa — tai ne ovat niin vähäisiä, ettei niitä tavallisissa katseluolosuhteissa käytännössä havaitse. 18
Tämä on ongelma ajatukselle yhdestä yleispätevästä geometrisesta ratkaisusta. Rakennusta katsotaan eri etäisyyksiltä, kulmista ja valaistuksissa, ja katsojien havainto vaihtelee. Siksi yksi tarkka muodonmuutos, joka saisi rakennuksen näyttämään suoralta kaikille, on tutkimuksen näkökulmasta epäilyttävä oletus. 18
Gorielyn johtopäätös on tiivistetty jyrkästi: väitetyt harhat ovat joko hölynpölyä tai käytännössä huomaamattomia. Hän ei esimerkiksi löytänyt näyttöä siitä, että pitkät vaakasuorat viivat näyttäisivät itsessään painuvan keskeltä alaspäin. 11
Tässä on tutkimuksen tärkein erottelu. Parthenonin kaaret, pylväiden profiilit ja muut epäsäännöllisyydet ovat voineet olla tietoisia valintoja. Sen sijaan niiden motiivista ei voida päätellä varmasti, että kyse olisi ollut näköharhojen kompensoinnista.
Säilynyt aineisto ei kerro, halusivatko rakentajat näkyvää kaarevuutta, tiettyä esteettistä vaikutelmaa, rakennusteknistä ratkaisua, hallittua epäsäännöllisyyttä vai jotain muuta. Tarkoitus jää tuntemattomaksi. 18
29
Siksi nimitys “optinen korjaus” voi olla harhaanjohtava: se kuulostaa vakiintuneelta historialliselta tosiasialta, vaikka kyse on tulkinnasta, joka sisältää oletuksia sekä antiikin rakentajien aikomuksista että ihmisen näköhavainnosta.
Tarina on vanha. Roomalainen arkkitehti Vitruvius kirjoitti 1. vuosisadalla eaa. arkkitehtuurin ohjeista, joihin sisältyi kaarevuutta ja pylväiden käsittelyä koskevia määräyksiä. Hänen teoksestaan tuli myöhempien tulkintojen keskeinen lähtökohta. 18
35
1800-luvulla Francis Penrose osoitti huolellisilla mittauksillaan, että Parthenonin poikkeamat ihanteellisesta suoraviivaisuudesta ovat todellisia ja mitattavia. Hän myös kannatti entasiksen optista selitystä: pylvään keskikohdan pullistuman ajateltiin korjaavan vaikutelmaa, jossa suorasivuinen pylväs näyttää koveralta tai kapenevalta. 25
31
Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa: geometrian tarkka mittaaminen ja sen selittäminen, miksi muoto tehtiin sellaiseksi. Goriely hyväksyy ensimmäisen, mutta kyseenalaistaa jälkimmäisen. Hänen mukaansa mitattuihin tosiasioihin on kiinnittynyt peritty kertomus, jolle ei ole suoraa näyttöä alkuperäisten suunnittelijoiden tarkoituksista. 18
Goriely kutsuu yhtä myytin taustalla vaikuttavaa ajattelutapaa ylivertaisen tiedon harhaksi. Sillä hän tarkoittaa taipumusta kuvitella antiikin kreikkalaisille kaiken kattava matematiikan, tekniikan, taiteen ja näköpsykologian hallinta — ja tulkita jokainen erikoinen yksityiskohta todisteeksi piilotetusta, hienostuneesta laskelmasta. 21
Kyse ei ole antiikin käsityötaidon vähättelystä. Poikkeuksellinen taito ei silti yksin todista tiettyä suunnitteluaikomusta.
Tarina on myös helppo välittää eteenpäin: “kreikkalaiset kaarsivat temppelin, jotta se näyttäisi suoralta” on napakka ja houkutteleva selitys. Se voi toistua oppikirjoissa, yleistajuisissa teksteissä ja tekoälychatbottien vastauksissa niin sujuvasti, että se alkaa vaikuttaa varmalta tiedolta, vaikka todistusaineisto on heikko. 3
11
Gorielyn tutkimus ei vähennä Parthenonin arvoa tai sen rakentajien osaamista. Se pikemminkin kehottaa sanomaan tarkemmin, mitä tiedämme.
Hienosäädöt ovat todellisia. Väite, että ne tehtiin optisiksi korjauksiksi, on erillinen historiallinen ja tieteellinen väite — ja Gorielyn mukaan sille ei ole riittävää näyttöä. 18
Laajempi opetus ulottuu antiikin arkkitehtuuria pidemmälle: havaittu piirre ja siitä kerrottu selitys on pidettävä erillään. Toistettu, elegantti kertomus voi olla vakuuttava ilman, että se on varmennettu. Parempia oppaita ovat tarkka havainnointi, avoimesti esitetty näyttö ja valmius hyväksyä, että kaikkia menneisyyden tarkoituksia ei tunneta.
Studio Global AI
This page includes a source-backed answer you can continue inside Studio Global.
Parthenonin mitatut hienosäädöt ovat todellisia, mutta Gorielyn mukaan ei ole riittävää historiallista eikä tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat olleet näköharhojen korjauksia.
Parthenonin mitatut hienosäädöt ovat todellisia, mutta Gorielyn mukaan ei ole riittävää historiallista eikä tieteellistä näyttöä siitä, että ne olisivat olleet näköharhojen korjauksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähintään 12 ehdotettua optista korjausta. Niiden oletetut harhat joko eivät ole osoitettavissa tai ovat tavallisissa katseluoloissa käytännössä huomaamattomia.
Selityksen historia ulottuu Vitruviukseen ja Francis Penrosen 1800 luvun mittauksiin, mutta tarkat mittaukset eivät kerro, miksi antiikin rakentajat valitsivat juuri nämä muodot.