Digitaalinen suvereniteetti nousee hallitusten kriittiseksi jatkuvuuskysymykseksi

Kriittisestä digitaalisesta infrastruktuurista on tulossa yritysjohdolle liiketoiminnan jatkuvuuden kysymys, ei enää pelkkä taustalla toimiva IT-palvelu. Capgeminin kyselyyn vastasi 1 300 suuren organisaation ja julkisen toimijan johtajaa 11 maasta. Sen perusteella geopoliittiset jännitteet, vientirajoitukset ja kyberuhat ovat lisänneet huolta teknologiatoimittajista, joita voi olla vaikea korvata. 5

IT-riippuvuudesta jatkuvuusriskiksi

Pilvipalvelut, konesalit, tietoliikenneverkot ja erikoistuneet teknologiatoimittajat kannattelevat päivittäistä toimintaa. Jos pääsy kriittisen palveluntarjoajan palveluihin katkeaa, sitä rajoitetaan tai ympäristö vaarantuu, seuraukset voivat olla paljon laajempia kuin tavallinen IT-häiriö.

Siksi hallitukset tarkastelevat digitaalista infrastruktuuria yhä useammin samalla tavalla kuin energiaa ja fyysisiä toimitusketjuja: tarvitaan hallintamalleja, varautumissuunnitelmia ja resilienssi-investointeja. Kysely viittaa siihen, että hallitustason huomio kasvaa, kun aiemmin itsestään selvinä pidettyjä riippuvuuksia arvioidaan uudelleen. 5

Käytännön kysymys kuuluu: pystyisikö organisaatio jatkamaan toimintaansa, jos kriittinen palveluntarjoaja ei olisi käytettävissä?

Digitaalinen suvereniteetti tarkoittaa vaihtoehtojen säilyttämistä

Digitaalinen suvereniteetti esitetään usein kansallista tai alueellista teknologiaa koskevana keskusteluna. Organisaatiolle käyttökelpoisempi määritelmä on kyky käyttää valinnanvapautta, hallintaa ja ohjausta datan, operoinnin, tekniikan ja oikeudellisten ehtojen tasoilla samalla, kun se hyödyntää maailmanlaajuisia teknologiakumppaneita. 8

Operatiivisesti kyse on korvattavuudesta ja siirrettävyydestä:

• mahdollisuudesta siirtää kriittinen työkuorma toiseen ympäristöön;
• arkkitehtuurista, joka ei tee migraatiosta kohtuuttoman vaikeaa;
• ymmärryksestä siitä, kuka hallitsee pääsyä dataan ja järjestelmiin; sekä
• kyvystä rakentaa tai ottaa palvelut uudelleen käyttöön, jos tietty ympäristö pettää.

Capgemini kuvaa suunnittelusta alkaen toteutettua suvereniteettia siirrettävyydeksi, valinnanvaraksi sekä kyvyksi vaihtaa ratkaisuja tai rakentaa teknologiapino nopeasti uudelleen tarpeen vaatiessa. 37

Kyse ei siis välttämättä ole kaikkien kansainvälisten toimittajien korvaamisesta. Tavoite on välttää tilanne, jossa toimivaa vaihtoehtoa ei ole.

Mitä organisaatiot haluavat pitää hallinnassaan

Suurimmat riskit liittyvät yleensä omaisuuseriin, joiden palauttaminen, uudelleenluonti tai siirtäminen on hankalaa. Näitä voivat olla omistettu ja arkaluonteinen data, tekoälymallit, immateriaalioikeudet sekä liiketoiminnan kannalta kriittiset työkuormat.

Hallinta koostuu useasta ulottuvuudesta: missä data sijaitsee, kuka voi käyttää sitä, kuka operoi ympäristöä, millaiseen arkkitehtuuriin se perustuu ja minkä oikeusjärjestelmän piirissä toimitaan. 31 Pelkkään datan sijaintiin keskittyvä varautumissuunnitelma voi jättää operatiivisen tai teknisen riippuvuuden ratkaisematta.

Airbus hajauttaa riippuvuutta herkissä työkuormissa

Airbus tarjoaa esimerkin siitä, miten keskittymisriskiä voidaan pienentää ilman, että suvereniteetti tulkitaan täydelliseksi eristäytymiseksi. Ilmailu- ja avaruusyhtiö teki Iliadin omistaman Scalewayn kanssa monivuotisen sopimuksen pilvi-infrastruktuurista herkille teollisuus- ja puolustussovelluksille. Sopimus tukee myös ranskalaisen Mistralin kehittämien tekoälytyökalujen käyttöönottoa.

Infrastruktuurin on määrä isännöidä kriittisiä sovelluksia lentokonesuunnittelussa, tekniikassa, teollisessa tuotannossa ja konsernin toiminnoissa. 18 Airbus on kuvannut strategiansa painopisteiksi toiminnan jatkuvuuden, datan käyttöoikeuksien hallinnan, toimittajalukon lieventämisen ja teknologisen kyvykkyyden. 24

Taustalla on hajauttaminen: tunnistetaan järjestelmät, joissa riippuvuus synnyttää liian suuren riskin, ja rakennetaan vaihtoehto, joka täyttää tekniset, tietoturvaan liittyvät ja oikeudelliset vaatimukset.

Hallituksen käytännön lista digitaaliseen resilienssiin

Johdolle olennaista ei ole yleisluontoinen suvereniteettilinjaus, vaan testattava resilienssiohjelma:

1. Kartoita kriittiset riippuvuudet. Tunnista toimittajat, palvelut, datavirrat ja työkuormat, joiden häiriö pysäyttäisi toimintaa tai heikentäisi sitä olennaisesti.
2. Luokittele suojattavat omaisuuserät. Erota rutiinijärjestelmät arkaluonteisesta datasta, immateriaalioikeuksista, tekoälyomaisuudesta ja tehtäväkriittisistä prosesseista.
3. Arvioi korvattavuus. Selvitä, voidaanko kukin kriittinen työkuorma siirtää, palauttaa tai rakentaa uudelleen – ja millä ehdoilla.
4. Laadi uskottavat poistumis- ja jatkuvuussuunnitelmat. Sopimuksen irtisanomisehto ei yksin ole poistumissuunnitelma; myös teknisten, operatiivisten ja oikeudellisten järjestelyjen on toimittava käytännössä.
5. Testaa suunnitelma. Siirrettävyydellä on arvoa vain, jos siirto- ja palautusmenettelyt voidaan toteuttaa liiketoiminnan kannalta hyväksyttävässä ajassa.

Ydinviesti on selkeä: digitaalisesta suvereniteetista on tulossa resilienssikyvykkyys. Organisaatiot, jotka säilyttävät hallinnan ja uskottavat vaihtoehdot, ovat paremmassa asemassa palvelukatkosten, kyberhäiriöiden, oikeudellisten rajoitteiden ja geopoliittisten sokkien kohdatessa. 58