Julkaistut NYT-oikeusasiakirjat kiristävät OpenAI:n ja Microsoftin tekijänoikeuskiistaa

Julkaistut aineistot eivät ratkaise The New York Timesin tekijänoikeusjuttua OpenAI:ta ja Microsoftia vastaan. Ne antavat kuitenkin kustantajille aiempaa yksityiskohtaisemman näyttöön perustuvan kertomuksen: uutisaineistoa väitetään kerätyn valtavassa mittakaavassa, myös pääsyrajoitetuista lähteistä, ja yhtiöissä ymmärrettiin tekoälyvastausten voivan heikentää kustantajien yleisöä ja tulopohjaa. 5

Tämä on olennaista, koska kiista ei enää koske vain sitä, koulutettiinko malleja uutisilla. Oikeudessa punnitaan myös sitä, miten aineisto hankittiin, mitä yhtiöissä tiedettiin kaupallisista seurauksista ja miten nämä seikat vaikuttavat fair use -puolustukseen. Fair use on Yhdysvaltain tekijänoikeuslain poikkeus, jonka nojalla suojattua aineistoa voi tietyin edellytyksin käyttää ilman lupaa.

Mitä kustantajat väittävät asiakirjojen osoittavan

Julkaistussa oikeudenkäyntikirjelmässään kustantajakantajat väittävät OpenAI:n ja Microsoftin kopioineen ja käyttäneen uutisteoksia teollisessa mittakaavassa. Timesin alkuperäisen kanteen mukaan miljoonia Timesin teoksia kopioitiin ja syötettiin GPT-mallien koulutukseen, joissakin tapauksissa useita kertoja. 29

Myöhempi kirjelmä tuo julkaistujen asiakirjojen perusteella esiin väitteitä laajoista kustantaja-aineistoja sisältävistä tietokokonaisuuksista ja huomattavasta määrästä erillisiä tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Kustantajien mukaan yhtiöt pyrkivät myös pääsemään maksullisen uutisoinnin taakse ja poistivat tekijänoikeuksien hallintatietoja, kuten omistajuusmerkintöjä. 25

Kyse on väitteistä, ei oikeudessa vahvistetuista tosiseikoista. Ne ovat silti keskeisiä kantajien kannalta, koska aineiston hankintatapa ja oikeustietojen käsittely voivat vaikuttaa siihen, miten tuomioistuin arvioi käytön kaupallista luonnetta ja kohtuullisuutta.

Sisäiset varoitukset ovat merkittäviä todisteita – eivät oikeudellisia myöntöjä

Yksi keskeinen paljastus liittyy Microsoftin soveltavan tieteen johtajaan Brent Hechtiin. Hänen kerrotaan kuvanneen tekoälykoulutukseen tehtävää verkkosisällön keräämistä ”ennennäkemättömän mittakaavan hämmästyttäväksi varkaudeksi” ja mahdollisesti ”ihmiskunnan historian suurimmaksi työn varkaudeksi”. 513

Julkaistujen aineistojen kerrotaan sisältävän myös huolta siitä, että generatiiviset tekoälytuotteet voisivat luoda kustantajille haitallisen noidankehän: journalismilla koulutetut järjestelmät vastaisivat käyttäjien kysymyksiin suoraan, mikä vähentäisi käyntejä uutisorganisaatioissa, jotka rahoittavat raportoinnin. 1011

Kustantajille lausuntojen arvo ei ole siinä, että johtaja käytti sanaa ”varkaus”. Yksittäisen työntekijän sanavalinta ei ratkaise tekijänoikeudellista vastuuta. Asiakirjoilla voidaan sen sijaan pyrkiä osoittamaan, että päättäjät ja tutkijat ennakoivat tietynlaisen ongelman: tekoälypalvelu voisi korvata alkuperäisen uutislähteen markkinoilla.

Microsoft on sanonut sisäisten aineistojen kuvastavan yksilöiden näkemyksiä, ei oikeudellisia johtopäätöksiä, ja puolustanut Copilotin käyttöjä muuntavana eli transformatiivisena. 11

Miksi 93 prosentin klikkausluku on huomionarvoinen

Kirjelmän mukaan Microsoftin testaus osoitti, että Copilot saattoi vähentää nytimes.comiin johtavia klikkauksia jopa 93 % verrattuna tavalliseen Bing-hakuun. 4

Luku liittyy erityisesti fair use -arvioinnin neljänteen tekijään: miten käyttö vaikuttaa tekijänoikeudella suojatun teoksen mahdollisiin markkinoihin tai arvoon. Kustantajien argumentti on selkeä: jos vastauskone tyydyttää lukijan tiedontarpeen ohjaamatta tätä alkuperäiseen juttuun, palvelu voi toimia viittauskanavan sijasta jutun korvaajana.

Yksittäinen sisäinen testi ei yksin osoittaisi markkinahaittaa kaikissa hauissa, tuotteissa tai kustantajissa. Se antaa kuitenkin kantajille konkreettisen perustan väittää, että väitetty haitta on mitattavissa ja ennakoitavissa eikä vain oletus.

Maksumuurit ja tekijänoikeusmerkinnät voivat vaikeuttaa fair use -puolustusta

OpenAI:n ja Microsoftin yleinen kanta on, että mallien kouluttaminen voi olla transformatiivista fair use -käyttöä. Yhdysvaltain oikeusministeriö on tukenut tätä yleistä näkemystä lausumassaan ja pyytänyt Manhattanin liittovaltion tuomioistuinta hylkäämään tulkinnan, jonka mukaan tekijänoikeudella suojatun tekstin käyttäminen koulutukseen olisi laajasti ottaen loukkaus. 33

Hallituksen puuttuminen asiaan on merkittävää, mutta se ei ole tuomioistuimen ratkaisu eikä ratkaise kaikkia tässä oikeusjutussa esitettyjä väitteitä. Tuomioistuin voi erottaa toisistaan mallin yleisen kouluttamisen ja mahdollisen, näytetyn toiminnan, kuten maksumuurien ohittamisen, oikeustietojen poistamisen, loukkaavien vastausten tuottamisen tai sellaiseen käyttöön tarkoitetun tuotteen julkaisemisen, joka syrjäyttää lisensointi- tai lukijamarkkinaa.

Oikeusjutun ratkaisu voi siis riippua vähemmän abstraktista kysymyksestä – voiko tekoälyn kouluttaminen koskaan olla fair use -käyttöä – ja enemmän väitetyn toiminnan yksityiskohdista sekä kaupallisista vaikutuksista.

Mitä julkaistut asiakirjat muuttavat

Asiakirjat vahvistavat kustantajien oikeudenkäyntikertomusta kolmella tavalla:

1. Ne tuovat esiin väitetyn mittakaavan. Kantajat voivat kuvata kopioinnin järjestelmälliseksi eikä satunnaiseksi. 29
2. Ne tuovat esiin väitetyn tarkoituksen ja tietoisuuden. Sisäiset huolenaiheet voivat tukea väitettä, että yhtiöissä ymmärrettiin journalismiin ja kustantajien talouteen kohdistuvat riskit. 511
3. Ne esittävät väitetyn korvaavuuden mittarin. Raportoitu Copilotin klikkausanalyysi antaa markkinahaittaa koskevalle argumentille täsmällisen datapisteen. 4

Mikään näistä ei automaattisesti kumoa fair use -puolustusta. Tekijänoikeusarvio on yhä tapauskohtainen, eikä tuomioistuin ole ratkaissut, että väitetty koulutus, verkkosisällön kerääminen tai tuotteen toiminta olisi lainvastaista. Oikeusministeriön kanta takaa lisäksi OpenAI:n laajemmalle fair use -argumentille vaikutusvaltaista tukea. 33

Nyt ydinkysymys on aiempaa terävämpi: jos kantajat pystyvät näyttämään, että suojattua, maksumuurin takana ollutta journalismia hankittiin ja käytettiin tavoilla, jotka korvasivat käyntejä ja lisensointimahdollisuuksia, pitääkö tuomioistuin sitä transformatiivisena innovaationa – vai kaupallisesti haitallisena käyttönä, jota fair use ei suojaa?