Peking, Shanghai, Guangzhou ja Shenzhen – Kiinan niin sanotut ensimmäisen tason kaupungit – olivat aiemmin varovaisen optimismin lähde. Kesäkuussa uusien asuntojen hinnat nousivat näissä kaupungeissa keskimäärin 0,1 prosenttia ja vanhojen asuntojen hinnat 0,3 prosenttia.
Heinäkuussa vauhti pysähtyi. Uusien asuntojen hinnat pysyivät neljän kaupungin välillä keskimäärin ennallaan, mikä katkaisi neljän kuukauden mittaisen elpymisen. Shanghai ja Shenzhen nousivat kumpikin 0,2 prosenttia ja Guangzhou 0,1 prosenttia, mutta Pekingissä hinnat laskivat 0,3 prosenttia.
Vuositasolla suurimmat kaupungit pärjäsivät edelleen muuta maata paremmin, mutta kuva oli epätasainen. Uusien asuntojen hinnat laskivat niissä 1,1 prosenttia. Kiinan 31 toiseksi suurimmassa kaupungissa lasku oli 2,8 prosenttia ja 35 pienemmässä, kolmannen tason kaupungissa 4,2 prosenttia.
Vain 17 kaupunkia 70:stä ilmoitti uusien asuntojen hintojen nousseen kuukaudessa. Yksittäiset piristymisen merkit eivät siten ole muuttuneet valtakunnalliseksi käänteeksi.
Analyytikot nostivat heinäkuun heikkouden syiksi muun muassa poikkeukselliset sääolot, kausivaihtelun ja kulutusta tukeneiden toimien vaikutuksen hiipumisen. Myös tavallista sateisemman kesän arvioitiin haitanneen suurimpien kaupunkien asuntomarkkinoita.
Sää ja kausivaihtelu voivat selittää osan yhden kuukauden heikkoudesta. Ne eivät kuitenkaan ratkaise markkinoiden pitkäaikaista ongelmaa: luottamus on yhä heikko, mikä jarruttaa sekä kotitalouksien asunnonostoja että rakennuttajien uusia hankkeita. Heinäkuun luvut näyttävätkin enemmän uudelta testiltä kuin ohimenevältä notkahdukselta.
Heinäkuussa myös muut Kiinan talousluvut olivat vaisuja. Vähittäismyynti kasvoi vain 0,6 prosenttia vuodentakaisesta, kun kasvu oli kesäkuussa 1,0 prosenttia ja Reutersin kyselyssä odotettiin 1,5 prosentin nousua. Teollisuustuotanto kasvoi 4,5 prosenttia, kun kesäkuussa kasvu oli 5,3 prosenttia ja ennuste 4,8 prosenttia.
Kiinteät investoinnit supistuivat tammi–heinäkuussa 6,7 prosenttia, kun tammi–kesäkuussa lasku oli 5,7 prosenttia.
Luvut auttavat ymmärtämään, miksi asuntomarkkinoiden ongelmat ulottuvat asuntoja laajemmalle. Laskevat asuntojen arvot ja rakennusalan heikkous voivat samanaikaisesti nakertaa kotitalouksien luottamusta, rakennuttajien investointeja ja niihin liittyvää kysyntää. Samaan aikaan vaisu kulutus vaikeuttaa kiinteistö- ja rakennusvetoisen kasvun korvaamista.
Ekonomistit ovat kuvanneet Kiinan elpymistä K-muotoiseksi. Vienti- ja teollisuusvetoinen talouden osa on pitänyt paremmin pintansa, kun taas kotimainen kulutus, yksityiset investoinnit ja asuntomarkkinat ovat jääneet heikoiksi.
Kyse ei ole tasapainoisesta elpymisestä. Vahva tuotanto ja vienti voivat tukea kokonaiskasvua, mutta ne eivät automaattisesti palauta kotitalouksien luottamusta tai käynnistä asuntokauppaa. Ero tekee Kiinasta myös riippuvaisemman ulkomaisesta kysynnästä aikana, jolloin kauppapoliittiset riskit ovat edelleen merkittäviä.
Asuntomarkkinoiden tukitoimet ja viranomaisten lupaukset näyttävät hidastaneen joidenkin alueiden hintojen vuosittaista laskua, etenkin suurissa kaupungeissa. Kiinan virallinen viestintä tulkitsi heinäkuun luvut jälleen merkiksi markkinoiden vakaantumisesta, kun taas muu raportointi korosti kysynnän olevan liian heikkoa laajaan elpymiseen. Molemmat arviot voivat olla samanaikaisesti totta: lasku voi hidastua joillakin alueilla, vaikka markkinoiden perusta pysyy hauraana.
Vaikeampi mittari on hintojen sijaan toiminta. Myynnin, investointien ja rakennusaloitusten kiihtyvät laskut osoittavat, ettei vakautuminen ole vielä palauttanut luottamusta koko kiinteistöalalle. Pelkkä hintojen laskun hidastaminen ei välttämättä riitä, jos kotitaloudet pelkäävät asuntojen arvojen, tulojensa tai keskeneräisten rakennushankkeiden tulevaisuuden puolesta.
Pa pressure kasvaa myös muun talouden suunnasta. Bruttokansantuote kasvoi toisella vuosineljänneksellä 4,3 prosenttia vuodentakaisesta, kun ensimmäisellä neljänneksellä kasvu oli 5,0 prosenttia. Tulos jäi odotuksista, ja heinäkuun vähittäismyynti- ja teollisuusluvut kertoivat vauhdin hidastuneen lisää.
Pekingin haasteena on tukea kotitalouksien kysyntää ja luottamusta ilman, että maa palaa velkavetoiseen rakennusmalliin, joka auttoi synnyttämään nykyisen epätasapainon. Heinäkuun luvut viittaavat siihen, että lähiajan tavoite on edelleen markkinoiden vakauttaminen – mutta näyttö itsestään kantavasta asuntomarkkinoiden elpymisestä on yhä vähäistä.