Ship 40 laskeutui pystyasennossa hallitun, rakettimoottoreilla jarrutetun paluun jälkeen, kallistui sen jälkeen kyljelleen ja jäi kellumaan veden pinnalle. Alus lähetti edelleen telemetriaa ja videokuvaa, ja SpaceX lennätti sen yläpuolella droneja lämpökilven ja rakenteiden tarkempaa tarkastelua varten .
Elokuun 4. päivään mennessä useat pelastusalukset olivat ryhtyneet hinaamaan alusta takaisin. Mukana olivat muun muassa norjalaiset hinaajat Normand Ranger ja Skimmer Tide. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun SpaceX yrittää noutaa Starshipin yläosan merestä .
Aiemmat Starshipin yläosat ovat tuhoutuneet tai hajonneet ilmakehän läpi palatessa tai törmäyksessä. Ship 40 puolestaan selvisi paluusta ehjänä: yli 18 000 keraamista lämpökilpeä kesti jopa noin 2 600 Fahrenheit-asteen eli noin 1 430 celsiusasteen lämpötiloja .
Laskeutumisen lopussa alus teki niin sanotun flip-and-burn-liikkeen. Se kääntyi vaakasuuntaisesta paluuasennosta pystyasentoon ja hidasti laskeutumisensa riittävän rauhalliseksi, jotta rakenne säilyi ehjänä veteen osuessa .
Tulos ei vielä tarkoita, että Starship olisi valmis nopeaan uudelleenkäyttöön. Se antaa kuitenkin SpaceX:lle tärkeää näyttöä siitä, että lämpösuojaus, ohjausjärjestelmät ja päätösvaiheen laskeutumisliike voivat yhdessä säilyttää aluksen toimintakykyisenä kokonaisen testilennon jälkeen. Tämä on keskeinen edellytys torninappauksen kokeilemiselle.
Elon Musk ilmoitti jo pian lennon 13 jälkeen, että SpaceX yrittää napata Starshipin laukaisutornilla seuraavalla lennolla, jos tehtävän jälkeinen datatarkastus ei paljastaisi ongelmia .
Kuuden päivän analyysin jälkeen Musk vahvisti 30. heinäkuuta, että Ship 40:n laskeutuminen oli ollut niin tarkka, että laukaisutorni olisi pystynyt nappaamaan aluksen . Tämä avasi tien lennon 14 suunnitellulle yritykselle.
Suunnitelmassa Starshipin yläosa palaisi Texasin Starbaseen. Laukaisutorni, lempinimeltään Mechazilla, käyttäisi suuria mekaanisia varsiaan aluksen kiinniottamiseen ilmassa. SpaceX on käyttänyt samaa periaatetta jo Super Heavy -tehostimen palauttamiseen, mutta avaruuslentoihin tarkoitetun yläosan nappaamista ei ole koskaan aiemmin yritetty .
Onnistuessaan lento 14 olisi avaruuslentojen historiassa ennennäkemätön: ensimmäinen kerta, kun kiertoratakäyttöön suunniteltu raketin yläosa palautetaan laukaisutornin mekaanisilla käsillä .
Fyysisesti tarkasteltava Ship 40 voi antaa SpaceX:n insinööreille tietoa paluulennon aikaisesta kuumenemisesta, rakenteen rasituksesta ja järjestelmien toiminnasta tavalla, johon pelkät simulaatiot eivät pysty. Samalla lämpökilven kunnosta saadaan harvinainen havainto kokonaisen avaruuslennon jälkeen .
Merestä noutaminen ei kuitenkaan vastaa suoraan laukaisutornilla tapahtuvaa palautusta. Suolavesi, hinaaminen ja pitkä kelluminen voivat vaikuttaa alukseen. Silti ehjänä säilynyt Ship 40 yhdistettynä lennon 13 tarkkaan laskeutumiseen antaa SpaceX:lle aiempaa paremman lähtökohdan uudelleenkäytettävyyden testaamiseen.
Starshipin taloudellinen perustelu riippuu juuri nopeasta uudelleenkäytöstä. Tavoite liittyy Starlink-satelliittien laukaisuihin sekä myöhemmin Kuu- ja Mars-lentoihin.
Lennon 14 odotetaan käyttävän Booster 21:tä ja Ship 41:tä. Laukaisupaikaksi on kaavailtu Starbasen Pad B -alustaa, ja tavoiteikkuna on vuoden 2026 kolmas neljännes .