Mitä uusimmat Venäjä–Nato-varoitukset todella kertovat?

Ero on tärkeä. Tiedusteluarvio siitä, mitä Venäjä voisi tehdä, ei ole ennuste siitä, mitä se tulee tekemään. Se ei myöskään tarkoita, että hyökkäyskäsky olisi annettu.

Virolainen ERR arvioi, että huomionarvoinen muutos koskee ennen kaikkea riskin ajoitusta. Yhdysvaltain tiedustelun kerrotaan nyt pitävän rajattua provokaatiota mahdollisena jo Ukrainan sodan aikana, vaikka maahyökkäyksen todennäköisyys on edelleen pieni.

Miltä Venäjän mahdollinen Nato-testi voisi näyttää?

Venäjän painostus voisi edetä usealla eskalaation tasolla:

• Kyberhyökkäykset: Viranomaisten, puolustuksen, liikenteen tai muiden kriittisten palvelujen tietoverkkojen häirintä voisi synnyttää painetta ilman välitöntä taistelukenttää.
• Sabotaasi: Energia-, liikenne- ja viestintäinfrastruktuuria voitaisiin vahingoittaa tavalla, joka vaikeuttaisi aluksi sen arvioimista, oliko kyse rikoksesta, onnettomuudesta vai valtion ohjaamasta iskusta. Liettuan presidentti on kertonut tiedusteluarvioista, joiden mukaan Baltian maissa tai Puolassa saatetaan valmistella rajattuja fyysisiä iskuja kriittiseen infrastruktuuriin.
• Disinformaatio ja vaikuttamisoperaatiot: Tavoitteena voisi olla mielipiteiden jakaminen, Ukrainan tukemisen heikentäminen tai tapahtumien kulun kiistäminen.
• Elektroninen sodankäynti: Häirintä voi sekoittaa paikannusta, viestintää ja droonien toimintaa sekä vaikeuttaa tekijän tunnistamista.
• Drooni- ja ilmatilaloukkaukset: Miehittämättömiä ilma-aluksia voisi ylittää rajoja tahallisesti, vahingossa tai osana lavastettua operaatiota. Tuoreissa raporteissa joidenkin Baltian ilmatilaan päätyneiden ukrainalaisdroonien on kerrottu joutuneen kurssiltaan Venäjän häirinnän vuoksi. Tämä osoittaa, kuinka nopeasti yksittäinen tapaus voi muuttua poliittisesti vaaralliseksi – ilman että se yksin todistaa hyökkäyssuunnitelmaa.
• Valelippu- ja peiteoperaatiot: Puola ja Baltian maat ovat varoittaneet mahdollisuudesta, että ukrainalaisiksi naamioituja drooneja tai muita keinoja käytettäisiin syyllisen hämärtämiseen tai tekosyyn luomiseen.
• Rajattu maahyökkäys: Vaikutuksiltaan vakavin skenaario olisi pieni aluevaltaus tai lyhyt rajanylitys Naton itäisellä sivustalla. Saatavilla olevissa raporteissa sitä kuvataan yhdeksi mahdollisuudeksi, ei odotetuksi tai todennäköisimmäksi lopputulokseksi.

Nämä keinot eivät sulje toisiaan pois. Kyberhyökkäys tai sabotaasi voisi ajoittua samaan aikaan rajatilanteen kanssa, kun taas disinformaatio voisi pyrkiä hidastamaan yhteistä poliittista reaktiota.

Miksi Puola ja Baltian maat ovat erityisen alttiita?

Puola, Viro, Latvia ja Liettua sijaitsevat Naton koillisella sivustalla Venäjän ja Valko-Venäjän läheisyydessä. Niiden maantieteellinen sijainti tekee niistä tärkeitä Naton vahvistus- ja huoltoreiteille, joten pienelläkin välikohtauksella olisi välitön strateginen merkitys. Puolaa ja Baltian maita on pidetty mahdollisina provokaation kohteina, ja alueen viranomaiset ovat erikseen varoittaneet energia- ja liikenneinfrastruktuuriin kohdistuvista iskuista.

Maantieteen lisäksi ratkaisevaa on poliittinen laskelma. Peitelty isku voimalaitokseen, kaasuverkkoon, liikenneväylään tai raja-alueelle pakottaisi Nato-maat vastaamaan nopeasti vaikeisiin kysymyksiin: Kuka oli vastuussa? Oliko kyse aseellisesta hyökkäyksestä? Kuinka paljon näyttöä vastatoimiin tarvitaan? Sitoutuisivatko kaikki jäsenmaat samaan ratkaisuun?

Siksi itäinen sivusta voisi joutua sekä sotilaallisen valmiuden että poliittisen yhtenäisyyden kokeeseen. Puola ja Baltian hallitukset ovat Reutersin mukaan tiukentaneet patojen, voimalaitosten ja kaasu-infrastruktuurin suojausta sekä varautuneet sabotaasi- ja valelippuskenaarioihin.

Miksi Washingtonin arvio muuttui?

Aiemmin oletettiin, että Venäjä välttäisi Naton suoraa provosointia niin kauan kuin sen joukot ovat vahvasti sidottuja Ukrainan sotaan. Uusien raporttien mukaan Yhdysvaltain viranomaiset pohtivat nyt myös rajattua provokaatiota tämän ajanjakson aikana. Muutos näyttää perustuvan useisiin huoliin, ei yhteen uuteen varoitukseen.

Ensinnäkin Venäjä on osoittanut olevansa valmis hyväksymään Ukrainassa huomattavia sotilaallisia ja taloudellisia kustannuksia. Toiseksi sen asevoimat ja puolustusteollisuus sopeutuvat taistelukokemuksen kautta, muun muassa drooni- ja elektronisessa sodankäynnissä. Kolmanneksi Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen ja Naton komentajat ovat kuvanneet Venäjän hybridiaktiivisuutta Euroopassa jatkuvaksi ja voimakkaaksi. Tähän on kuulunut informaatio-operaatioita ja sabotaasitapauksia Baltiassa ja Puolassa.

Moskova voisi lisäksi laskea, että rajattu ja kiistettävissä oleva operaatio synnyttäisi Naton sisällä poliittista epävarmuutta. Tavoitteena ei tässä tulkinnassa olisi välttämättä liittokunnan sotilaallinen kukistaminen, vaan sen selvittäminen, pystyykö epäselvyys ja erimielisyys rajoittamaan vastatoimia. Kyse on edelleen riskistä ja mahdollisista aikeista tehdystä arviosta – ei todisteesta Kremlin päätöksestä hyökätä.

Miksi rajattu isku voisi johtaa artikla 5:n kriisiin?

Naton perustamissopimuksen artikla 5:n mukaan aseellinen hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Jokaisen jäsenmaan on autettava hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista, mutta kukin maa päättää itse, millaisia toimia pitää tarpeellisina. Apu ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikkien olisi käytettävä asevoimaa.

Raja on erityisen merkittävä hybridioperaatioissa. Naton strategisessa konseptissa todetaan, että liittolaisiin kohdistuvat hybridioperaatiot voivat saavuttaa aseellisen hyökkäyksen tason ja johtaa Pohjois-Atlantin neuvoston päätökseen vedota artikla 5:een. Nato on toistanut saman kannan hybridiuhkia koskevissa julkisissa linjauksissaan.

Tämä ei tarkoita, että jokainen kyberhyökkäys, droonin rajanylitys tai sabotaasi automaattisesti käynnistäisi artikla 5:n. Nato arvioisi tapahtuman faktat, vakavuuden, tekijän ja seuraukset. Tahallinen kuolonuhreja aiheuttava isku, alueen haltuunotto tai riittävän vakava hybridioperaatio voisi kuitenkin synnyttää paineen yhteiseen puolustusreaktioon – vaikka Venäjä pyrkisi pitämään operaation “rajattuna”.

Juuri tätä dilemmaa mahdollinen Venäjän koe voisi hyödyntää: Nato ei voi ylireagoida jokaiseen epäselvään tapaukseen, mutta epäröinti selvän hyökkäyksen jälkeen voisi heikentää pelotetta.

Mitkä tapahtumat lisäävät huolta?

Naton viranomaiset ja alueen hallitukset ovat viitanneet toimintaan, joka tekee turvallisuusympäristöstä vaarallisemman, mutta ei yksin todista tavanomaisen hyökkäyksen olevan käynnissä. Esimerkkejä ovat epäillyt sabotaasit, infrastruktuuriin kohdistuvat uhat, elektroninen häirintä, informaatio-operaatiot sekä toistuvat ilma- ja rajatilanteet. Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen komentaja, kenraali Alexus G. Grynkewich, kuvasi kongressin kuulemisessa Venäjän hybridi- ja asymmetristä toimintaa “varsin voimakkaaksi”, erityisesti Baltiassa ja Puolassa.

Drooni-incidentit ovat olleet erityisen epävakauttavia. Reutersin mukaan Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan ilmatilaan päätyneet sotilasdroonit ovat herättäneet pelkoa Ukrainan sodan leviämisestä Naton pohjoisille rajoille. Toisaalta raporteissa on todettu, että osa drooneista on ollut ukrainalaisia ja että Kiova on yhdistänyt niiden kurssin muuttumisen Venäjän häirintään.

Myös Naton aiemmat reaktiot ilmatilaloukkauksiin vaikuttavat pelotelaskelmaan. Liittokunnan korkein sotilaskomentaja on arvioinut päättäväisten toimien ehkäisseen uusia Venäjän loukkauksia, mutta varoittanut, että Moskova jatkanee Naton rajojen tunnustelua hybridikeinoin.

Varovaisin tulkinta kuuluu näin: tapaukset ovat merkkejä vaarallisemmasta turvallisuusympäristöstä, eivät yksittäisinä todisteita Venäjän välittömästä hyökkäyksestä Natoon.

Miten Nato vastaa?

Naton mukaan liittokunnan yhteistä puolustusta ja kykyä siirtää joukkoja nopeasti uhatun jäsenmaan tueksi on vahvistettu merkittävästi. Itäisen sivustan toimiin kuuluu monikansallisten taisteluosastojen määrän kasvattaminen neljästä yhdeksään, etupuolustuksen vahvistaminen sekä Eastern Sentry- ja Arctic Sentry -toimintojen käynnistäminen.

Liittokunta laajentaa myös kyberpuolustusta ja hybridiuhkiin liittyvää yhteistyötä. Puola ja Baltian maat puolestaan suojaavat kriittistä infrastruktuuria ja valmistautuvat sabotaasi- sekä valelippuoperaatioihin.

Naton julkisessa viestissä yhdistyvät pelote ja pidättyvyys. Pääsihteeri Mark Rutte on kuvannut sitoutumista artikla 5:een “rautaiseksi” ja liittokunnan kykyä puolustaa jokaista jäsentä ehdottomaksi. Samalla viranomaiset erottavat jatkuvan hybridipaineen siitä, että olisi näyttöä lähiaikoina alkavasta laajamittaisesta tavanomaisesta hyökkäyksestä.

Johtopäätös

Vahvin johtopäätös saatavilla olevista raporteista ei ole se, että Venäjä varmasti hyökkää Natoon ennen vuotta 2030. Olennaista on, että tietoisen testin riski on arvioitu niin vakavaksi, että suunnittelun lähtökohtia on muutettu. Testi voisi toteutua kyberhyökkäyksenä, sabotaasina, disinformaationa, elektronisena häirintänä, droonioperaationa tai muuna peiteltynä toimena.

Rajattu hyökkäys itäisellä sivustalla olisi epätodennäköisempi mutta paljon seurauksiltaan vakavampi. Se voisi synnyttää artikla 5:n kriisin, vaikka Moskova yrittäisi pitää operaation laajemman sodan kynnyksen alapuolella.

Naton vastaus on tehdä epäselvyydestä mahdollisimman vähän hyödyllistä: vahvistaa alttiita jäsenmaita, suojata kriittistä infrastruktuuria, parantaa tapahtumien todentamista ja osoittaa, ettei yhteen liittolaiseen kohdistuvaa uhkaa käsitellä vain paikallisena ongelmana.