Kyse ei ollut vain luvasta lennättää lennokkeja Venäjän alueelle. Kiova halusi, että Starlink-yhteys toimisi myös lennokkien ylittäessä rajan. Näin operaattorit voisivat ohjata koneita kohti ohjusten laukaisimia ja niiden toimintaa tukevia kohteita.
Raportoidut kohteet käsittivät laukaisuinfrastruktuuria, komentokeskuksia ja muuta sotilaallista huoltoa. Suunniteltu toiminta-alue ulottuisi enintään 200 kilometrin päähän rajasta. Tälle vyöhykkeelle jäisivät muun muassa Brjansk, Kursk, Belgorod, Voronež, Rostov-na-Donu ja Krasnodar.
Ukrainan keskeinen huoli liittyy Patriot-ilmatorjuntajärjestelmien torjuntaohjuksiin. Patriot on yksi niistä länsimaisista järjestelmistä, joilla Ukraina pyrkii torjumaan Venäjän ballistisia ohjuksia. Torjuntaohjuksia on kuitenkin saatavilla rajallisesti.
Starlink-ohjattujen lennokkien avulla Ukraina halusi siirtää osan puolustuksestaan torjunnasta ennaltaehkäisyyn: laukaisimet ja niitä tukevat järjestelmät pyrittäisiin tuhoamaan jo ennen kuin ohjus ehtii ilmaan.
Sotilasanalyysissä tästä käytetään usein englanninkielistä ilmaisua left of launch, eli hyökkäyksen lähde pyritään pysäyttämään ennen laukaisua. Suunnitelmaa ei esitetty ilmatorjunnan korvaajaksi, vaan lisäkeinoksi, joka voisi vähentää ukrainalaisten järjestelmien torjuttavien uhkien määrää.
Starlinkin merkitys olisi ennen kaikkea viestinnässä. Satelliittiyhteys voisi auttaa säilyttämään lennokin ja operaattorin välisen yhteyden huomattavasti tavanomaisia lyhyen kantaman radioyhteyksiä pidemmillä etäisyyksillä, myös silloin kun lennokki toimii Venäjän alueella.
Reutersin haastattelemat ukrainalaiset lennokkiyksiköiden komentajat ja ohjaajat ovat kertoneet, että Starlinkiin kytkettyjä järjestelmiä käytetään jo lennon aikana tehtävissä iskuissa. Venäjä on puolestaan sijoittanut tehokkaita elektronisen sodankäynnin laitteita häiritsemään näitä yhteyksiä.
Starlink ei siis tekisi lennokeista häirinnän kestäviä. Venäjän häirintätoimet osoittavat, että kyse on jatkuvasta elektronisen sodankäynnin kamppailusta, ei varmaksi ratkaisuksi muuttuvasta teknologiasta. Siksi Ukrainan pyyntö koski sekä verkon maantieteellistä kattavuutta että lupaa käyttää sitä erityisen arkaluontoiseen sotilaalliseen tehtävään.
Fedorov oli aiemmin vaatinut rajoituksia myös Venäjän Starlink-käytölle. Ukrainan viranomaisten mukaan venäläisiksi yhdistettyjen päätelaitteiden sulkeminen häiritsi Venäjän hyökkäysoperaatioita, mikä korosti käyttöoikeuksien merkitystä molemmille osapuolille.
Toimitetun lähdeaineiston perusteella hyväksynnästä ei ole vahvistettua tietoa. Raportit eivät ole täysin yhdenmukaisia: osa elokuun uutisista kertoi Muskin torjuneen pyynnön, kun taas myöhemmissä kuvauksissa Ukraina esitettiin yhä hyväksyntää tavoittelevana tai todettiin, ettei asiasta ollut ”myönteistä päätöstä”.
Selkein johtopäätös on, että Starlink-yhteyttä ehdotettuihin syviin iskuihin Venäjän alueella ei ole vahvistettu.
Epävarmuus on strategisesti merkittävä. Ukraina ei voi pitää yhteensopivien lennokkien hallintaa yksin riittävänä, koska SpaceX päättää, missä ja millä ehdoilla Starlink toimii. Lisäksi yhteyksien häirintä ja verkon käyttörajoitukset ovat edelleen keskeisiä rajoitteita.
Yhdellä lauseella: Kiova halusi käyttää yksityisen yrityksen hallinnoimaa satelliittiverkkoa Venäjän ohjuslaukaisinten ja niitä tukevan infrastruktuurin tuhoamiseen ennen hyökkäysten toteutumista.
Tavoitteena olisi säästää rajallisia Patriot-torjuntaohjuksia ja lisätä Ukrainan ohjuspuolustukseen ennakoiva kerros. Kyse ei kuitenkaan ollut vahvistetusta uudesta iskukyvystä, vaan pyynnöstä, jonka toteutuminen riippui Muskin ja SpaceX:n päätöksestä.