Maaperä köyhtyy maailmanlaajuisesti – ratkaisut ovat jo olemassa, mutta niitä ei oteta käyttöön

Yli puolet arvioiduista alueista on heikosti hoidettuja

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n toinen kattava maailmalaajuinen maaperäarvio antaa vakavan varoituksen: toimiviksi osoittautuneita keinoja maaperän suojelemiseksi ja ennallistamiseksi on jo olemassa, mutta niitä ei oteta käyttöön riittävän nopeasti tai laajasti. 2526

Arviossa maaperän hoito luokiteltiin heikoksi tai erittäin heikoksi 52,5 prosentissa alue- ja osa-aluekohtaisista arvioista. Noin kolmannes arvioista sijoittui keskitasolle, ja vain 14 prosenttia sai arvosanan hyvä tai erittäin hyvä. Luvut koskevat tarkasteltuja arvioita – eivät suoraan tiettyä osuutta koko maapallon maa-alasta. 25

Kehityksen suunta on yhtä huolestuttava. Vuoden 2015 ensimmäisen maailmalaajuisen arvion jälkeen 58 prosentissa arvioista maaperän tila oli heikentynyt, kun taas vain 10 prosentissa raportoitiin paranemista. Yli puolet arvioista kertoi lisäksi kestävien maaperänhoitokäytäntöjen vähäisestä tai erittäin vähäisestä käyttöönotosta. 2426

Väestönkasvu ja viljelyala lisäävät painetta

Vuoden 2015 arvion jälkeiseen vuosikymmeneen on mahtunut lisääntyvä tarve tuottavalle maalle. Maailman väkiluku kasvoi noin 800 miljoonalla ihmisellä, ja tärkeimpien viljelykasvien korjattu viljelyala laajeni noin 80 miljoonalla hehtaarilla. 24

Kasvu ei tee maaperän köyhtymisestä väistämätöntä, mutta se nostaa huonon hoidon hintaa. Kun maaperä menettää rakennettaan, orgaanista ainesta tai ravinteita, viljelijöiden on tehtävä enemmän työtä tuotannon ylläpitämiseksi. Samalla yhteisöt altistuvat voimakkaammin kuivuudelle, tulville ja ruokahintojen heilahteluille.

Maaperä on paljon muutakin kuin kasvualusta

Maaperä tukee noin 95:tä prosenttia maailman ruoantuotannosta, sisältää noin 59 prosenttia maaekosysteemien luonnon monimuotoisuudesta ja on toimitetun arviointiaineiston mukaan merien jälkeen planeetan toiseksi suurin hiilivarasto. 49

Siksi maaperän heikkeneminen voi aiheuttaa useita ongelmia samanaikaisesti: tuotantokyvyn laskua, elinympäristöjen köyhtymistä, veden heikompaa pidättymistä ja hiilensidonnan vähenemistä. Seuraukset ulottuvat pelloilta koko ruokajärjestelmään, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastopolitiikkaan.

Eroosio on yleisin uhka

Arviossa eroosio tunnistetaan merkittävimmäksi ja laajimmalle levinneeksi maaperän uhaksi. Se arvioitiin huonosti hoidetuksi 81 prosentissa arvioista. 47

Muita keskeisiä paineita ovat:

• maaperän orgaanisen hiilen väheneminen;
• ravinteiden epätasapaino ja lannoitteiden väärin kohdennettu käyttö;
• maaperän luonnon monimuotoisuuden hupeneminen;
• suolaantuminen ja alkalisoituminen;
• saastuminen ja kemiallinen kuormitus;
• tiivistyminen ja heikko vesitalous; sekä
• kaupunkien laajenemiseen liittyvä maaperän peittyminen rakentamisen alle.

Uhat myös vahvistavat toisiaan. Kasvillisuuden poistaminen ja maan muokkaaminen voivat lisätä pintavaluntaa ja eroosiota. Eroosio puolestaan vie mukanaan ravinteikasta pintamaata, ja orgaanisen aineksen väheneminen heikentää maaperän kykyä sitoa vettä ja ylläpitää biologista toimintaa. Näin syntyy kierre, joka tekee tuotannosta haavoittuvampaa sään ääri-ilmiöille.

Maaperän hyödyntämisestä sen hoivaamiseen

FAO:n keskeinen politiikkaviesti on siirtyminen maaperän hyödyntämisestä maaperän vastuulliseen hoitamiseen. Maaperä tulisi nähdä rajallisena ja elävänä luonnonvarana, jonka toiminta on turvattava pitkällä aikavälillä – ei tuotantojärjestelmän kuluvana panoksena. FAO:n ja hallitustenvälisen maaperäpaneelin aiemmissa aineistoissa kehotetaan niin ikään maaperää käyttäviä ja hallinnoivia toimimaan sen hoivaajina sekä valtioita edistämään kestävää hoitoa. 21

Näkökulma on tärkeä, koska maaperä toipuu yleensä hitaammin kuin vaurioituu. Olemassa olevan maaperän suojeleminen onkin yhtä tärkeää kuin jo heikentyneiden alueiden ennallistaminen.

Ratkaisut tunnetaan jo

Raportti ei tarjoa yhtä kaikkialle sopivaa menetelmää. Käytännöt on sovitettava paikalliseen maaperään, ilmastoon ja viljelyjärjestelmään. Tunnettuja keinoja ovat esimerkiksi:

• muokkauksen vähentäminen tai suorakylvö;
• pysyvä kasvipeite, kuten kasvijätteet, kate tai peitekasvit;
• monipuolisemmat viljelykierrot;
• peltometsäviljely ja puiden yhdistäminen tuotantoon;
• orgaanisen aineksen palauttaminen; sekä
• lannoituksen ja ravinteiden tarkempi kohdentaminen.

FAO määrittelee säilyttävän maatalouden kolmen toisiaan tukevan periaatteen kautta: maan mekaanisen muokkauksen minimointi, pysyvä maanpeite ja viljelykasvien monipuolistaminen. 3334 Peitekasvit ja kasvijätteet suojaavat maata sadepisaroiden vaikutukselta ja vähentävät pintavaluntaa. Vähäisempi muokkaus ja monipuolisempi kasvillisuus voivat puolestaan tukea maaperän rakennetta ja orgaanisen aineksen säilymistä. 3537

Miksi käyttöönotto laahaa jäljessä?

Suurin kuilu on toimeenpanossa. Viljelijöillä voi olla vastassaan uusien koneiden, tuotantopanosten ja työmenetelmien aiheuttamia alkuinvestointeja sekä tilapäisiä muutoksia satoon tai työnkulkuun. Lisäksi puuttuvat usein turvattu maanomistus tai käyttöoikeus, toimivat markkinat, luotto, neuvonta, käytännön koulutus ja paikallisesti käyttökelpoinen tieto.

FAO:n aineistoissa esteiksi mainitaan muun muassa rajallinen pääsy markkinoille, rahoitukseen ja neuvontapalveluihin. Kuivuutta kestävää maaperää koskevissa ohjeissa korostetaan koulutuksen, laitteiden, tuotantopanosten ja teknisen tuen merkitystä. 3638

Pelkkä kehotus muuttaa viljelytapoja ei siis todennäköisesti riitä, jos ympäröivät kannustimet ja tukijärjestelmät eivät muutu. Maaperän ennallistamisen laajentaminen edellyttää rahoitusta, luotettavia neuvontapalveluja, soveltuvaa kalustoa, käyttökelpoista paikallista seurantaa ja politiikkaa, joka palkitsee pitkäjänteisestä maaperän hoidosta.

Miksi COP17-kokous on raportin kannalta merkityksellinen?

FAO julkaisi arvion YK:n aavikoitumisen torjuntaa koskevan yleissopimuksen COP17-kokouksen yhteydessä. Kokouksen keskiössä olivat maaperän ennallistaminen ja ilmastokestävät maisemat. FAO:n COP17-aineistoissa kehotetaan välttämään, vähentämään ja kääntämään maatalousmaan ja maaperän heikkeneminen. 3950

Ajankohta korostaa sitä, kuinka tiiviisti maaperä, kuivuus, ruokaturva ja ilmastopolitiikka liittyvät toisiinsa. Kuumuus, kuivuus, rankkasateet ja metsäpalot voivat kiihdyttää eroosiota ja orgaanisen hiilen häviämistä. Heikentynyt maaperä puolestaan pidättää yleensä vähemmän vettä ja suojaa huonommin ilmastoshokeilta.

Siksi maaperän hoitoa on tarkasteltava osana ilmastonmuutokseen sopeutumista, luonnon monimuotoisuuden suojelua ja ruokapolitiikkaa – ei vain kapeasti maatalouden kysymyksenä.

Olennaisin viesti

FAO:n toisen arvion tärkein havainto on kuilu tiedetyn ja toteutetun välillä. Kun 52,5 prosenttia arvioiduista alueista luokitellaan heikon tai erittäin heikon hoidon piiriin, 58 prosentissa raportoidaan heikkenemistä ja vain 10 prosentissa paranemista vuoden 2015 jälkeen, kestävät käytännöt on saatava toimimaan laajassa mittakaavassa. 2425

Maaperän suojeleminen vaatii muutoksia sekä tilatasolla että laajemmin: tarvitaan rahoitusta, koneita, turvattuja maan käyttöoikeuksia, neuvontaa, seurantaa ja toimivaa politiikkaa. Varoitus on vakava, mutta johtopäätös on käytännöllinen: työkalut ovat jo olemassa. Seuraava haaste on niiden pitkäjänteinen ja riittävä käyttöönotto.