Julkistus sähköisti alaa ja houkutteli merkittäviä sijoituksia, mutta nostatti samalla epäilykset ilmaan. Kiinalaisen akkujätti Svoltin hallituksen puheenjohtaja leimasi hankkeen julkisesti huijaukseksi ja huomautti, että väitetyt parametrit olivat keskenään ristiriidassa eivätkä perustuneet alan perustietoihin .
Kaikkein ratkaisevin todistusaineisto saatiin tohtoritutkijan ja tubettajan Zirothin vetämässä laajassa selvityksessä, joka julkistettiin 8. kesäkuuta 2026. Ziroth kokosi yhteen yli 20 akkualan riippumatonta asiantuntijaa, joukossaan muun muassa Fraunhofer-instituutin tutkijoita, tekemään perusteellisen rikosteknisen analyysin .
Sähkökemiallinen testaus antoi tyhjentävän tuloksen: kennon jännitekäyrä, joka tasoittui 50 prosentin varausasteella 3,7–3,8 volttiin, vastasi täysin korkean nikkelipitoisuuden NCM-litiumioniakkua (nikkeli-koboltti-mangaani). Tämä oli täysin yhteensopimatonta natriumioni- tai aidon solid-state-kennon ominaisuuksien kanssa . Tutkimus jäljitti akkuteknologian saksalaiseen yritykseen nimeltä CT Coatings, ja paljasti Donut Labin käytännössä brändänneen valmiita litiumionikennoja omaksi läpimurrokseen
. Monimutkainen salassapitosopimusten verkko Donut Labin, CT Coatingsin ja suomalaisen Nordic Nanon välillä oli peittänyt todellisen alkuperän
. Donut Labin toimitusjohtaja Marko Lehtimäki istui samanaikaisesti Nordic Nanon hallituksessa, mikä syvensi yritysten välisten kytkösten vyyhtiä
.
Jo ennen Zirothin tutkimuksen julkistamista kertomus oli alkanut murentua sisältä käsin. Huhtikuussa 2026 Nordic Nanon kaupallinen johtaja ja osakas Lauri Peltola teki Donut Labista rikosilmoituksen Suomen poliisille .
Peltola ei kääntynyt ainoastaan poliisin puoleen: hän teki ilmoitukset myös Finanssivalvonnalle ja oikeuskanslerille sekä vuosi luottamuksellisia yhtiön asiakirjoja lehdistölle, suomalaiselle Helsingin Sanomille . Donut Lab ja Nordic Nano kiistivät väärinkäytökset ja väittivät Peltolalta puuttuneen riittävä tietämys teknologiasta, mutta tämän esiin nostama sisäinen viestintä antoi syytöksille mittavaa painoarvoa
.
Kasvavan epäilyn keskellä Donut Lab yritti palauttaa uskottavuuttaan tilaamalla viisi riippumatonta testiä VTT:ltä. Tulokset, jotka julkistettiin helmi–maaliskuussa 2026, varmistivat joitakin sivujuonteita mutta kiersivät taktisesti kaikkein uskaliaimmat pääväitteet .
Viisi testiä sinetöivät valikoidusti toissijaisia lupauksia:
Ratkaisevaa on, ettei yksikään VTT:n raportti testannut pääväitteitä 400 Wh/kg energiatiheydestä tai 100 000 lataussyklistä. Energiatiheyden testaaminen olisi edellyttänyt käytännössä vain kennon punnitsemista – juuri tämä tieto puuttui tuloksista täysin . VTT:n tulokset olivat näin ollen todellisten mittaustulosten osalta mestarillinen näyte valikoivasta läpinäkyvyydestä: akku totisesti sieti lämpöä ja latautui nopeasti, mutta kahta ”ihmeakun” leimallisinta tunnuslukua kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa
.
Nyt jo kumotun kertomuksen varassa Donut Lab keräsi yli 1 300 sijoittajalta noin 25 miljoonaa dollaria – pääosin piensijoittajilta, jotka uskoivat puhtaan energian vallankumoukseen . Seurauksena on joukko kysymyksiä, joilla on mittavat oikeudelliset ja taloudelliset ulottuvuudet: