Nasa-astronautin ISS-valokuvat, harvinainen pimennyksen reitti ja taivaallinen kaksoisilmiö – elokuun 12. päivän täydellinen auringonpimennys 2026

Elokuun 12. päivänä 2026 pohjoisella pallonpuoliskolla koettiin täydellinen auringonpimennys, joka tallennettiin monesta eri katselukulmasta – myös avaruudesta kansainväliseltä avaruusasemalta (ISS). Nasa-astronautti Jessica Meir kuvasi Kuun varjon (umbran) liikkeen Maan pinnalla, ja Nasan valokuvaaja Joel Kowsky sai maassa kuvattua ISS:n kulun auringon editse. Pimennyksen reitti ulottui Siperiasta Välimerelle, ja samana päivänä osuivat yhteen uusikuu ja Perseidien meteoriparven huippu – tehden siitä yhden vuosien tapahtumarikkaimmista tähtitaivaan katselupäivistä.

Mitä Jessica Meir tallensi ISS:ltä

Nasa-astronautti Jessica Meir, joka oli ISS:llä osana Expedition 75 -miehistöä, kuvasi Kuun varjon (umbran) liikkeen Maan pinnalla pimennyksen aikana . Noin 422 kilometrin korkeudesta hän pystyi tallentamaan sellaisen näkymän, jota maassa olevat tarkkailijat eivät koskaan voi saavuttaa.

Meir jakoi kuvia osittaisesta pimennyksestä asemalta ja kertoi, että ISS:n kiertoradan vuoksi miehistö näki vain noin 18 % Auringon peittymisestä parhaimmillaan . Hän julkaisi neljä kuvaa, jotka oli otettu Nikon Z9 -kameralla ja 800 mm:n objektiivilla Venäjän segmentin ikkunasta .

Mikä teki hänen kuvistaan harvinaisia

Meirin avaruuskuvat olivat poikkeuksellisia monesta syystä:

• Orbitaalinen perspektiivi: Noin 422 kilometrin korkeudesta hän kuvasi Kuun varjon liikkeen planeetan pinnalla – näkymä, joka on mahdoton maasta käsin .
• Ajoitus ja nopeus: ISS kiertää Maan noin 90 minuutissa. Sen täytyi olla täsmälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jotta varjo näkyi. Samanaikaisesti asema kuvattiin maasta Auringon editse kulkiessaan noin kahdeksan kilometriä sekunnissa, mikä vahvisti, että miehistö oli oikeassa paikassa .
• Useita katselukulmia: ISS:n miehistö kuvasi pimennystä ylhäältä samalla kun maaryhmät tallensivat tapahtuman maasta, mikä mahdollisti harvinaisen avaruus-maa-vertailun .

Miten Joel Kowsky tallensi tapahtuman maasta

Nasan valokuvaaja Joel Kowsky oli Hodgdonissa, Mainessa, missä hän otti vaikuttavan kuvan ISS:n kulusta osittain pimennetyn Auringon editse . Kuvassa Aurinko on osittain pilvien ja Kuun peittämä osittaisen pimennyksen aikana, ja ISS näkyy pienenä tummana siluettina ylittäessä Aurinkoa suurella nopeudella – noin kahdeksan kilometriä sekunnissa .

Tällainen pimennyskuvaus on erittäin vaikeaa. ISS ylittää Auringon kiekon alle sekunnissa, joten valokuvaajan on ajoitettava kuvaus täsmällisesti pimennyksen etenemisen ja aseman kiertoradan mukaan . Kowskyn kuva näyttää aseman seitsemän hengen miehistöineen – Meir, Anil Menon, Jack Hathaway, ESA-astronautti Sophie Adenot sekä Roscosmos-kosmonautit Pyotr Dubrov, Andrey Fedyaev ja Anna Kikina – matkalla Auringon editse .

Täydellisen pimennyksen reitti Maan ympäri

Täydellisen auringonpimennyksen reitti 12. elokuuta 2026 eteni seuraavasti :

1. Pohjoinen Siperia (Venäjä) – Varjo kosketti ensin Maata lähellä Hatanganlahtea Jäämeren rannikolla noin kello 17:00 UTC .
2. Jäämeri / lähellä pohjoisnapaa – Varjo eteni nopeasti pohjoiseen, ohittaen pohjoisnavan .
3. Itä-Grönlanti – Reitti ylitti saaren itäosan .
4. Islanti – Länsi-Islanti koki täydellisen pimennyksen, tosin lyhyen, noin 1–2 minuuttia .
5. Pohjois-Atlantti – Suurin pimennys tapahtui Tanskan salmessa, Islannin länsipuolella, missä täydellisyys kesti jopa 2 minuuttia 18 sekuntia ja varjon leveys oli suurimmillaan (noin 294 km) .
6. Pohjois-Espanja – Täydellisyys kulki Espanjan yli lännestä itään, kattaen kaupunkeja kuten La Coruña, León, Zaragoza ja Palma. Se näkyi "auringonlaskupimennyksenä" .
7. Koillis-Portugali – Pieni osa Portugalia jäi reitin sisälle .
8. Länsi-Välimeri – Varjo poistui Maasta auringonlaskun aikaan .

Tämä oli ensimmäinen Manner-Länsi-Euroopassa nähty täydellinen auringonpimennys sitten vuoden 1999 .

Samana päivänä tapahtuneet merkittävät taivaanilmiöt

Elokuun 12. päivän pimennys osui samaan aikaan kahden muun merkittävän ilmiön kanssa, jotka kaikki tapahtuivat samana päivänä :

• Uusikuu – Pimennys tapahtui uudenkuun päivänä, mikä on edellytys auringonpimennykselle .
• Perseidien meteoriparven huippu – Perseidien meteoriparvi saavutti huippunsa yöllä 12.–13. elokuuta, vain tunteja täydellisen auringonpimennyksen jälkeen . Koska uusikuu tuottaa mahdollisimman pimeän taivaan, Perseidien katseluolosuhteet olivat parhaat vuosikymmeneen – kuutamo ei himmentänyt himmeämpiä meteoreja .
• Harvinaislaatuinen yhdistelmä – Se, että täydellinen auringonpimennys päivällä ja suuren meteoriparven huippu samana yönä osuivat samalle päivälle, oli satunnainen mutta erittäin epätavallinen yhdistelmä . Asiantuntijat huomauttivat, että ilmiöt eivät liity toisiinsa tähtitieteellisesti – pimennyksiä tapahtuu noin kaksi kertaa vuodessa, Perseidit puolestaan vuosittain elokuun puolivälissä – mutta yhdessä ne loivat niin kutsutun "oudon tähtitaivaan päivän" .

Nämä sattumat tarkoittivat, että oikeissa paikoissa olevat tarkkailijat voivat nähdä täydellisen auringonpimennyksen auringonlaskun aikaan ja sen jälkeen pimeällä taivaalla Perseidien meteoriparven samana yönä – yhdistelmä, joka ei toistu samalla tavalla moneen vuoteen .