Ben-Gvirin Gaza-lausunnot paljastavat poliittisen vaikutusvallan ja vallan rajat

Ben-Gvir on erikseen ajanut sitä, mitä hän kutsuu palestiinalaisten vapaaehtoiseksi ”muutoksi” Gazasta. Heinäkuun lopulla hän kuvasi Hamasin tuhoamista ja palestiinalaisten kannustamista muuttamaan ainoaksi ratkaisuksi, jonka kanssa Israelin pitäisi suostua yhteistyöhön. Samalla hän torjui Hamasia koskevan sopimuksen, jota välittäjät yrittivät edistää.

Linja sopii yhteen hänen tukensa kanssa israelilaissiirtokunnille ja Israelin pitkäaikaiselle hallinnalle Gazassa – ei neuvotellulle vetäytymiselle.

Mitä valtaa Ben-Gvirillä todellisuudessa on?

Ben-Gvir toimii Israelin kansallisen turvallisuuden ministerinä. Hänen vastuualueeseensa kuuluvat Israelin poliisi ja Israelin vankilapalvelu, joten hän on keskeinen vaikuttaja sisäisessä turvallisuudessa, poliisitoiminnassa, vankilapolitiikassa ja niihin liittyvässä lainvalvonnassa.

Hänen toimivaltansa rajat ovat kuitenkin selvät:

• hän ei komenna IDF:ää;
• hän ei määrää asevoimien sotilaallisesta komentoketjusta;
• hän ei voi laillisesti käskeä ilmaiskuja tai muita IDF:n operaatioita Gazassa;
• Israelin tuomioistuimet ovat lisäksi rajoittaneet hänen mahdollisuuksiaan antaa poliisille operatiivisia kenttäkäskyjä.

Hänen puheensa eivät silti ole merkityksettömiä. Ben-Gvir on hallituksen ministeri, johtaa äärioikeistolaista koalitiopuoluetta ja voi käyttää puolueensa parlamentaarista tukea painostaakseen Netanjahua. Hänen vaikutusvaltansa on siis ennen kaikkea poliittista ja institutionaalista, ei Gazan sodan operatiivista johtamista.

Miten lausunnot voivat liittyä ICJ:n kansanmurhakanteeseen?

Etelä-Afrikan Israelia vastaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) nostamassa kansanmurhakanteessa on käsitelty israelilaisten poliittisten ja sotilasviranomaisten lausuntoja aineistona, jonka perusteella väitettyä kansanmurha-aikomusta voidaan arvioida. Etelä-Afrikan alkuperäisessä hakemuksessa väitettiin nimenomaisesti, että tällaiset lausunnot osoittavat pyrkimystä tuhota Gazan palestiinalaiset ryhmänä.

Oikeudellinen ero on tärkeä. ICJ:n väliaikaismääräykset eivät ratkaisseet, että Israel olisi syyllistynyt kansanmurhaan. Niissä käsiteltiin kansanmurhasopimuksen suojaamien oikeuksien uskottavuutta ja määrättiin toimista, joilla Israelin on estettävä kielletyt teot – muun muassa suojellun ryhmän jäsenten tappaminen – sekä kansanmurhaan yllyttävän suoran ja julkisen yllytyksen estäminen ja rankaiseminen.

Ben-Gvirin sanat voivat siksi päätyä Etelä-Afrikan tai muiden osapuolten viittaamiksi todisteiksi epäinhimillistämisestä, mahdollisesta aikomuksesta tai yllytyksestä. Lausunnot eivät kuitenkaan yksinään tarkoita, että ICJ olisi todennut Ben-Gvirin henkilökohtaisesti rikosoikeudellisesti vastuulliseksi. Ne eivät myöskään merkitse lopullista tuomiota siitä, että Israel olisi syyllistynyt kansanmurhaan.

Israel torjuu kansanmurhasyytöksen ja sanoo sotatoimiensa kohdistuvan Hamasiin, ei suojeltuna ryhmänä pidettäviin palestiinalaisiin.

Miksi lausunnot ovat poliittisesti merkittäviä?

Podcastissa esitetyt näkemykset vahvistavat Ben-Gvirin asemaa äärinationalistisessa kannattajakunnassa. Tämä ryhmä kannattaa maksimaalista sotilaallista voimaa, Israelin pysyvää hallintaa Gazassa, siirtokuntia ja palestiinalaisten lähtöä alueelta.

Raportoinnin mukaan aiemmin marginaalisina pidetyt näkemykset ovat saaneet lisää näkyvyyttä ennen Israelin 27. lokakuuta pidettäviä vaaleja. Samassa yhteydessä on kuitenkin kerrottu, että Israelin kotimainen media on käsitellyt juuri tätä podcast-jaksoa niukasti.

Yhdistelmä on poliittisesti kiinnostava: valtavirran vähäinen huomio ei estä lausuntoja vetoamasta Ben-Gvirin omaan tukijoukkoon. Se voi vahvistaa hänen neuvotteluasemaansa Netanjahun koalitiossa. Tämä ei tarkoita, että hän päättäisi sotilaspolitiikasta, mutta hänen puolueensa vastustus voi vaikeuttaa kompromissia, joka vieraannuttaisi koalition oikean laidan.

Miten puheenvuorot liittyvät Gazan pysähtyneisiin neuvotteluihin?

Lausunnot tulivat aikaan, jolloin kiistaa käydään Hamasin aseistariisunnan ja Israelin joukkojen vetäytymisen järjestyksestä. Israelilaisviranomaiset ovat sanoneet, etteivät joukot vetäydy ilman Hamasin ”todellista aseistariisuntaa”. Hamas puolestaan on sitonut raskaiden aseiden luovuttamisen Israelin sotatoimien lopettamiseen ja joukkojen vetämiseen Gazasta.

Presidentti Donald Trumpin tukemassa kehyksessä Hamasin aseistariisunta yhdistettiin tiettävästi Israelin asteittaiseen vetäytymiseen. Netanjahu torjui suunnitelman vetäytymistä koskevat ehdot ja sanoi, ettei Israel lähde ennen kuin Hamas on täysin riisuttu aseista.

Ben-Gvirin kanta on tätäkin jyrkempi. Hän on vastustanut aseistariisunnan ja vetäytymisen yhdistävää sopimusta, kutsunut sitä mahdottomaksi hyväksyä ja ajanut sen sijaan jatkuvaa Israelin hallintaa, palestiinalaisten ”muuttoa” ja siirtokuntia.

Tilanne muodostaa kolmen osapuolen poliittisen jännitteen: Hamas sitoo aseistariisunnan Israelin vetäytymiseen, Trumpin ehdotus yhdistää nämä kaksi vaihetta ja Netanjahu vaatii aseistariisuntaa ensin. Ben-Gvir torjuu koko neuvotellun vetäytymisen lähtökohdan.

Tässä kehyksessä podcast-lausunnot näyttäytyvät ennen kaikkea julkisena vaatimuksena eskalaatiosta ja pysyvästä hallinnasta. Niitä tukee merkittävä poliittinen vaikutusvalta – mutta ei suora komentovalta Israelin sotilasoperaatioihin.