Syytöksistä huolimatta Teheran ilmoitti olevansa edelleen mukana diplomaattisessa prosessissa. Araghchi kertoi Guterresille meneillään olevista keskusteluista ja laajemmasta diplomaattisesta pyrkimyksestä, jonka tavoitteena on lievittää jännitteitä Iranin ja Yhdysvaltojen välillä.
Keskustelu käytiin sen jälkeen, kun viikkoja kestäneet neuvottelut seurasivat huhtikuussa solmittua tulitaukoa, joka keskeytti aktiiviset taistelut, mutta ei johtanut pysyvään sopimukseen.
Pakistan on noussut keskeiseksi toimijaksi nykyisessä diplomaattisessa prosessissa. Yhdysvaltojen ja Iranin välisiä keskusteluja on käyty Pakistanin välittäminä, ja neuvotteluja on isännöity Islamabissa. Tavoitteena on vähentää jännitteitä ja löytää mahdollisia kompromisseja.
Islamabad on myös ottanut suoria diplomaattisia askelia pitääkseen prosessia yllä. Pakistanin vaikutusvaltainen armeijan komentaja matkusti Teheraniin neuvottelujen aikana, mikä nähtiin laajalti pyrkimyksenä edistää vuoropuhelua ja estää tilanteen kärjistyminen.
Taustalla sovittelijat ovat keskustelleet ehdotuksista, joiden tarkoituksena on lievittää välittömiä jännitteitä ja siirtää vaikeampia kysymyksiä myöhemmäksi.
Yksi raportoitu idea on, että Hormuzinsalmi avattaisiin uudelleen ja alueellinen turvallisuustilanne vakautettaisiin ensin, kun taas yksityiskohtaiset neuvottelut Iranin ydinohjelmasta siirrettäisiin myöhempiin keskusteluihin.
Strateginen vesiväylä Persianlahdella on diplomatian keskiössä. Hormuzinsalmi on tärkein kuljetusreitti Persianlahden energiaviennille, ja normaalisti noin viidennes maailman öljystä ja nesteytetystä maakaasusta kulkee sen kautta.
Jopa mahdollisuus häiriöstä on maailmanlaajuisesti merkittävä. Neuvottelut tulitauon jälkeen eivät ole vielä palauttaneet normaaleja liikenneolosuhteita salmessa, mikä lisää kiireellisyyttä diplomaattisille ponnisteluille.
Pitkittynyt häiriö voisi kiristää maailman öljyntarjontaa, lisätä merikuljetusten riskejä ja nostaa energian hintoja.
Neuvottelut käydään samaan aikaan, kun on raportoitu Yhdysvaltojen harkitsevan lisää sotilaallisia iskuja. Tämä herättää huolta siitä, että diplomatia voi antaa tietä uudelle yhteenotolle.
Toistaiseksi sovittelupyrkimykset – erityisesti Pakistanin ja muiden alueellisten toimijoiden – keskittyvät eskalaation estämiseen ja asteittaisen diplomaattisen ratkaisun löytämiseen. Koska erimielisyydet ydinohjelmasta, pakotteista ja turvallisuustakuista ovat edelleen ratkaisematta, kattava sopimus on kuitenkin epävarma.
Lopputulos vaikuttaa paljon laajemmin kuin vain Washingtoniin ja Teheraniin: se voi muokata alueellista vakautta ja määrittää, pysyykö yksi maailman tärkeimmistä energiakäytävistä turvallisena vai muuttuuko se kriisin keskipisteeksi.