Hänen esille nostamiaan keinoja ovat:
Joidenkin raporttien mukaan Pavel on maininnut myös mahdollisuuden häiritä Venäjän satelliittijärjestelmiä, mutta tätä tietoa ei ole vahvistettu yhtä johdonmukaisesti kaikissa lähteissä.
Pavelin argumentti perustuu pelotteeseen: hänen mukaansa rajalliset tai pelkästään diplomaattiset vastatoimet rohkaisevat Moskovaa koettelemaan rajoja entisestään. Vahvemmat ja välittömät seuraukset voisivat puolestaan hillitä Venäjän toimia Naton rajoilla.
Pavelin kommentit tulivat tilanteessa, jossa useat tapahtumat ovat nostaneet turvallisuusjännitteitä Naton itäisellä sivustalla.
Useat Baltian maat ovat raportoineet lennokeista, jotka ovat tunkeutuneet niiden ilmatilaan. Äskettäin Latviassa havaittiin lennokki, ja Naton hävittäjät hälytettiin torjumaan uhkaa.
Tällaiset tapaukset ovat yleistyneet samalla kun Ukraina on laajentanut pitkän matkan lennokki-iskujaan Venäjän kohteisiin. Jotkut lennokit ovat ajautuneet tai niitä on ohjattu Naton alueelle, mikä on herättänyt huolta liittokunnan jäsenmaissa ilmatilan turvallisuudesta.
Samaan aikaan Venäjä ja Valko-Venäjä ovat pitäneet mittavia yhteisiä ydinsotaharjoituksia, joissa on harjoiteltu ydinaseiden toimittamista ja mahdollista käyttöä.
Näihin harjoituksiin on osallistunut kymmeniätuhansia sotilaita ja ydinasekykyisiä järjestelmiä, ja ne on tulkittu laajalti voiman osoitukseksi keskellä jännitteitä Naton ja Ukrainan sodan kanssa.
Venäjän viranomaiset ovat itse myöntäneet, että harjoitukset lähettävät viestin lännelle Venäjän sotilaallisesta valmiudesta.
Pavelin varoitus heijastaa laajempaa huolta joidenkin eurooppalaisten johtajien keskuudessa: Venäjä on kehittänyt toimintamallin, jossa se lähestyy Naton artikla 5:n laukaisevaa kynnystä, mutta jää aina juuri sen alapuolelle.
Esimerkkejä tästä ovat usein:
Koska nämä toimet eivät ylitä suoran hyökkäyksen rajaa, Nato on tyypillisesti vastannut torjuntahävittäjillä, varoituksilla tai diplomaattisilla protesteilla suoran vastatoimen sijaan.
Pavelin kanta on, että tämä malli riskii normalisoida matalan tason painostuksen Nato-maita kohtaan.
On tärkeää huomata, että Pavelin ehdotukset eivät ole virallista Nato-politiikkaa. Ne edustavat hänen näkemystään siitä, miten pelotetta tulisi kehittää, eivätkä liittokunnan yhteisesti sopimaa strategiaa.
Euroopassa ja Natossa mielipiteet ovat jakautuneet:
Pavelin puheenvuoro nostaa esiin Naton keskeisen ongelman: miten estää jatkuvia harmaan vyöhykkeen provokaatioita ilman, että tilanne laajenee laajamittaiseksi konfliktiksi.
Kun välikohtaukset liittokunnan itärajalla jatkuvat – lennokeista suuriin sotaharjoituksiin – keskustelu siitä, pitäisikö Naton siirtyä puolustuksellisesta vakuuttelusta aktiivisempaan pelotteeseen, todennäköisesti kiihtyy entisestään.