Kyse ei ole vain kahden perustajan henkilökohtaisesta erimielisyydestä. Kiista heijastaa laajempaa repeämää Ethereum-yhteisössä ja kysymystä siitä, kuka lopulta hyötyy verkoston kasvusta .
Hoffman ei kuvaa ETH-myyntiään luovuttamiseksi tai suoraksi vedoksi Ethereumia vastaan. Hänen mukaansa kyse on johtopäätöksestä, jonka hän on tehnyt verkoston kehityksestä .
Banklessissa julkaisemassaan kirjoituksessa Hoffman totesi: "$ETH on rahaa -teesi ei epäonnistunut. Se toteutui. Ethereum saavutti ETH:lle ansaitsemansa hinnan, enkä näe ETH:n arvostuvan rakenteellisesti uudelleen, ylös- tai alaspäin" .
Hoffmanin tulkinnan mukaan alkuperäinen sijoitustarina — ETH:n nousu merkittäväksi rahalliseksi omaisuuseräksi — on jo saavuttanut sen, mihin sillä oli edellytyksiä. Suuren, uudenlaisen uudelleenarvostuksen mahdollisuus on hänen mielestään pitkälti sulkeutunut .
Hoffman sanoo olevansa edelleen erittäin optimistinen Ethereumin verkkona ja sovellusalustana . Hänen ongelmansa liittyy ennen kaikkea arkkitehtuuriin.
Ethereumin niin sanottu rollup-keskeinen etenemissuunnitelma pyrkii skaalaamaan toimintaa Layer 2 -verkoissa eli Ethereumin päällä toimivissa toisen kerroksen verkoissa. Samalla se kuitenkin antaa suuremman osan taloudellisesta arvosta Layer 2 -verkoille, niiden sovelluksille ja stablecoineille — kryptovaroille, joiden arvo on yleensä sidottu esimerkiksi Yhdysvaltain dollariin. ETH, eli pääverkon oma omaisuuserä, jää Hoffmanin näkemyksen mukaan liian vähälle osalle tästä kasvusta .
Hän tiivistää näkemyksensä toteamalla, että ”Ethereum on antaja, ei ottaja”. Ajatus on, että Ethereum maksimoi koko ekosysteemin menestystä eikä välttämättä ETH:n haltijoiden tuottoa . Hoffmanin mukaan vuoden 2026 data osoittaa, että pääverkon aktiivisuus, maksut ja natiivivaran hinta liikkuvat yhdessä. ETH ei kuitenkaan saavuttanut riittävää ylivoimaa irtautuakseen liikevaihtoon perustuvan arvonmäärityksen painovoimasta .
Hoffman kertoi jakaneensa ETH-myynnistä saamansa varat viiteen altcoiniin: $VVV, $ZEC, $HYPE, $NEAR ja $LIT . Tämä viestii siitä, että hän pitää näiden omaisuuserien riski–tuotto-suhdetta parempana kuin ETH:n nykyistä näkymää.
Lisäksi Hoffman on arvostellut Ethereum Foundationin johtamista ja pitänyt kokeneiden tutkijoiden lähtöä yhtenä syynä ETH:n ympärille syntyneeseen ”narratiiviväsymykseen” .
Ryan Sean Adams päätyy samoista lähtökohdista päinvastaiseen johtopäätökseen. Hänen mukaansa ajatus siitä, että Ethereum-verkostoon voi suhtautua optimistisesti ilman vastaavaa uskoa ETH:hon, ei ole järkevä kompromissi vaan koko hankkeen tarkoituksen unohtamista.
Adams kutsui näkemystä, jonka mukaan Ethereumin teknologia voi menestyä ilman ETH:n arvonnousua, "ajatusharhaksi, joka sai minut alun perin kirjoittamaan ja tekemään podcasteja" .
Hän vertasi asetelmaa siihen, että joku sanoisi olevansa optimistinen Yhdysvaltojen suhteen mutta ei Yhdysvaltain talouden suhteen: "Ne ovat yksi ja sama" .
Adamsin teesissä Ethereumin menestystä mitataan sillä, pidetäänkö ETH:ta maailmanlaajuisesti vakuutena, pitkäaikaisen varallisuuden säilyttäjänä ja niin sanottuna digitaalisena kultana . Hän kuvaa ETH:ta DeFi:n eli hajautetun rahoituksen ”taloudelliseksi kaistanleveydeksi”: omaisuuseräksi, joka tukee koko ekosysteemin uskottavuutta ja pääomatehokkuutta .
Jos ETH ei koskaan saavuta monen biljoonan dollarin arvoa, Adams katsoo Ethereumin talousmallin olevan pohjimmiltaan rikki.
Adams esitti näkemyksensä tilanteessa, jossa ETH:n hinta oli noin 67 prosenttia alle sen 4 953 dollarin kaikkien aikojen ennätyksen . Hänen tulkintansa mukaan verkoston kasvu, joka ei muutu tokenin arvonnousuksi, ei riitä. Silloin Ethereum muistuttaa hänen mukaansa hyvin suunniteltua mutta lopulta keskitettyä finanssiteknologia-alustaa .
Adams ei kuitenkaan ole myynyt omia ETH-omistuksiaan. Hän on vahvistanut pitävänsä edelleen etherinsä ja uskovansa Ethereumiin pitkällä aikavälillä .
Hoffmanin ja Adamsin erimielisyyden taustalla on Ethereumin skaalausstrategian synnyttämä ristiriita.
Layer 2 -rollupit käsittelevät yhä suuremman osan käyttäjien ja sovellusten toiminnasta. Stablecoinit puolestaan muodostavat merkittävän osan Ethereum-ekosysteemin transaktiovolyymista. Samalla pääverkko voi saada suhteellisesti pienemmän osuuden toiminnasta syntyvistä maksuista, kun esimerkiksi Arbitrumin ja Optimismin kaltaiset rollupit pitävät suuremman osan omasta liikevaihdostaan .
Tästä on syntynyt puhe ETH:n ”arvonkaappauskriisistä”. Verkon turvaava omaisuuserä ei enää automaattisesti ole verkoston kasvun suurin hyötyjä.
Hoffman hyväksyy tämän osittain Ethereumin tietoisena suunnitteluratkaisuna. Hänen mielestään verkko on rakennettu maksimoimaan sovellusten, Layer 2 -verkkojen ja muun ekosysteemin menestys — vaikka kaikki hyöty ei siirtyisi ETH:n hintaan .
Adamsille sama asetelma on eksistentiaalinen uhka. Jos Ethereum ei kykene tekemään ETH:sta uskottavaa globaalia arvonsäilyttäjää, verkoston tekninen menestys ei hänen mukaansa riitä pelastamaan hanketta .
Perustajat ovat monessa mielessä samaa mieltä ongelmasta: Ethereumin käyttö ja ekosysteemi voivat kasvaa, vaikka ETH:n asema sijoituskohteena heikkenee. He kiistelevät siitä, onko tämä hyväksyttävä ominaisuus vai merkki koko talousmallin epäonnistumisesta.
Hoffmanin ratkaisu on kohdentaa pääomaa muualle ja pitää silti Ethereum-verkostoa vahvana. Adams taas katsoo, että verkoston ja tokenin irrottaminen toisistaan on mahdotonta — tai ainakin tuhoisaa.
Ethereumin tärkein avoin kysymys vuoden 2026 jälkipuoliskolle onkin, pystyykö sen arkkitehtuuri vielä yhdistämään verkoston menestyksen ja ETH:n arvonnousun uudelleen .
Kyse ei ole vain kahden perustajan henkilökohtaisesta erimielisyydestä. Kiista heijastaa laajempaa repeämää Ethereum-yhteisössä ja kysymystä siitä, kuka lopulta hyötyy verkoston kasvusta .
Hoffman ei kuvaa ETH-myyntiään luovuttamiseksi tai suoraksi vedoksi Ethereumia vastaan. Hänen mukaansa kyse on johtopäätöksestä, jonka hän on tehnyt verkoston kehityksestä .
Banklessissa julkaisemassaan kirjoituksessa Hoffman totesi: "$ETH on rahaa -teesi ei epäonnistunut. Se toteutui. Ethereum saavutti ETH:lle ansaitsemansa hinnan, enkä näe ETH:n arvostuvan rakenteellisesti uudelleen, ylös- tai alaspäin" .
Hoffmanin tulkinnan mukaan alkuperäinen sijoitustarina — ETH:n nousu merkittäväksi rahalliseksi omaisuuseräksi — on jo saavuttanut sen, mihin sillä oli edellytyksiä. Suuren, uudenlaisen uudelleenarvostuksen mahdollisuus on hänen mielestään pitkälti sulkeutunut .
Hoffman sanoo olevansa edelleen erittäin optimistinen Ethereumin verkkona ja sovellusalustana . Hänen ongelmansa liittyy ennen kaikkea arkkitehtuuriin.
Ethereumin niin sanottu rollup-keskeinen etenemissuunnitelma pyrkii skaalaamaan toimintaa Layer 2 -verkoissa eli Ethereumin päällä toimivissa toisen kerroksen verkoissa. Samalla se kuitenkin antaa suuremman osan taloudellisesta arvosta Layer 2 -verkoille, niiden sovelluksille ja stablecoineille — kryptovaroille, joiden arvo on yleensä sidottu esimerkiksi Yhdysvaltain dollariin. ETH, eli pääverkon oma omaisuuserä, jää Hoffmanin näkemyksen mukaan liian vähälle osalle tästä kasvusta .
Hän tiivistää näkemyksensä toteamalla, että ”Ethereum on antaja, ei ottaja”. Ajatus on, että Ethereum maksimoi koko ekosysteemin menestystä eikä välttämättä ETH:n haltijoiden tuottoa . Hoffmanin mukaan vuoden 2026 data osoittaa, että pääverkon aktiivisuus, maksut ja natiivivaran hinta liikkuvat yhdessä. ETH ei kuitenkaan saavuttanut riittävää ylivoimaa irtautuakseen liikevaihtoon perustuvan arvonmäärityksen painovoimasta .
Hoffman kertoi jakaneensa ETH-myynnistä saamansa varat viiteen altcoiniin: $VVV, $ZEC, $HYPE, $NEAR ja $LIT . Tämä viestii siitä, että hän pitää näiden omaisuuserien riski–tuotto-suhdetta parempana kuin ETH:n nykyistä näkymää.
Lisäksi Hoffman on arvostellut Ethereum Foundationin johtamista ja pitänyt kokeneiden tutkijoiden lähtöä yhtenä syynä ETH:n ympärille syntyneeseen ”narratiiviväsymykseen” .
Ryan Sean Adams päätyy samoista lähtökohdista päinvastaiseen johtopäätökseen. Hänen mukaansa ajatus siitä, että Ethereum-verkostoon voi suhtautua optimistisesti ilman vastaavaa uskoa ETH:hon, ei ole järkevä kompromissi vaan koko hankkeen tarkoituksen unohtamista.
Adams kutsui näkemystä, jonka mukaan Ethereumin teknologia voi menestyä ilman ETH:n arvonnousua, "ajatusharhaksi, joka sai minut alun perin kirjoittamaan ja tekemään podcasteja" .
Hän vertasi asetelmaa siihen, että joku sanoisi olevansa optimistinen Yhdysvaltojen suhteen mutta ei Yhdysvaltain talouden suhteen: "Ne ovat yksi ja sama" .
Adamsin teesissä Ethereumin menestystä mitataan sillä, pidetäänkö ETH:ta maailmanlaajuisesti vakuutena, pitkäaikaisen varallisuuden säilyttäjänä ja niin sanottuna digitaalisena kultana . Hän kuvaa ETH:ta DeFi:n eli hajautetun rahoituksen ”taloudelliseksi kaistanleveydeksi”: omaisuuseräksi, joka tukee koko ekosysteemin uskottavuutta ja pääomatehokkuutta .
Jos ETH ei koskaan saavuta monen biljoonan dollarin arvoa, Adams katsoo Ethereumin talousmallin olevan pohjimmiltaan rikki.
Adams esitti näkemyksensä tilanteessa, jossa ETH:n hinta oli noin 67 prosenttia alle sen 4 953 dollarin kaikkien aikojen ennätyksen . Hänen tulkintansa mukaan verkoston kasvu, joka ei muutu tokenin arvonnousuksi, ei riitä. Silloin Ethereum muistuttaa hänen mukaansa hyvin suunniteltua mutta lopulta keskitettyä finanssiteknologia-alustaa .
Adams ei kuitenkaan ole myynyt omia ETH-omistuksiaan. Hän on vahvistanut pitävänsä edelleen etherinsä ja uskovansa Ethereumiin pitkällä aikavälillä .
Hoffmanin ja Adamsin erimielisyyden taustalla on Ethereumin skaalausstrategian synnyttämä ristiriita.
Layer 2 -rollupit käsittelevät yhä suuremman osan käyttäjien ja sovellusten toiminnasta. Stablecoinit puolestaan muodostavat merkittävän osan Ethereum-ekosysteemin transaktiovolyymista. Samalla pääverkko voi saada suhteellisesti pienemmän osuuden toiminnasta syntyvistä maksuista, kun esimerkiksi Arbitrumin ja Optimismin kaltaiset rollupit pitävät suuremman osan omasta liikevaihdostaan .
Tästä on syntynyt puhe ETH:n ”arvonkaappauskriisistä”. Verkon turvaava omaisuuserä ei enää automaattisesti ole verkoston kasvun suurin hyötyjä.
Hoffman hyväksyy tämän osittain Ethereumin tietoisena suunnitteluratkaisuna. Hänen mielestään verkko on rakennettu maksimoimaan sovellusten, Layer 2 -verkkojen ja muun ekosysteemin menestys — vaikka kaikki hyöty ei siirtyisi ETH:n hintaan .
Adamsille sama asetelma on eksistentiaalinen uhka. Jos Ethereum ei kykene tekemään ETH:sta uskottavaa globaalia arvonsäilyttäjää, verkoston tekninen menestys ei hänen mukaansa riitä pelastamaan hanketta .
Perustajat ovat monessa mielessä samaa mieltä ongelmasta: Ethereumin käyttö ja ekosysteemi voivat kasvaa, vaikka ETH:n asema sijoituskohteena heikkenee. He kiistelevät siitä, onko tämä hyväksyttävä ominaisuus vai merkki koko talousmallin epäonnistumisesta.
Hoffmanin ratkaisu on kohdentaa pääomaa muualle ja pitää silti Ethereum-verkostoa vahvana. Adams taas katsoo, että verkoston ja tokenin irrottaminen toisistaan on mahdotonta — tai ainakin tuhoisaa.
Ethereumin tärkein avoin kysymys vuoden 2026 jälkipuoliskolle onkin, pystyykö sen arkkitehtuuri vielä yhdistämään verkoston menestyksen ja ETH:n arvonnousun uudelleen .