Aiemmassa NOAA:n aineistossa erittäin voimakkaan El Niñon todennäköisyydeksi loka–joulukuussa arvioitiin 81 prosenttia. Uudempi elokuun ennuste nosti syksyn ja talven laajemman ajanjakson todennäköisyyden yli 90 prosenttiin. Ennusteluvut voivat muuttua havaintojen ja mallien päivittyessä, joten uusin virallinen ennuste syrjäyttää aiemmat kausiennusteet.
El Niño muuttaa Tyynenmeren suihkuvirtauksen sijaintia ja voimakkuutta. Tämä vaikuttaa siihen, mille reiteille talvimyrskyt kulkeutuvat Pohjois-Amerikassa. Historiallisesti El Niño on lisännyt tavallista sateisemman sään mahdollisuutta Yhdysvaltojen eteläosissa ja osassa länttä, kun taas monet pohjoiset alueet ovat olleet keskimääräistä lämpimämpiä ja kuivempia.
Seitsemän voimakkaimman vuoden 1950 jälkeen esiintyneen El Niño -jakson aikana tavallista sateisemmat olot korostuivat erityisesti länsirannikolla ja Yhdysvaltojen eteläisellä vyöhykkeellä, myös kaakkoisosissa. Kyse on kuitenkin vuodenaikaisesta painotuksesta, ei ennusteesta, jonka mukaan jokainen myrsky tai kuukausi noudattaisi samaa kaavaa.
Myrskyisempi ja sateisempi kausi voi tuoda runsaasti lunta Kalifornian, Utahin ja Coloradon vuoristoihin, jos lämpötila pysyy riittävän alhaisena – etenkin korkeilla paikoilla. Sademäärä ja lumimäärä ovat silti eri asioita. Lauha ilma voi muuttaa matalien ja keskikorkeiden alueiden lumisateen vesisateeksi, ja yksittäisen myrskyn lämpötilakerrostuma ratkaisee, sataako lunta, vettä vai räntää.
Kartta, jossa Yhdysvaltojen lounaisosiin ennustetaan keskimääräistä enemmän lunta ja pohjoiselle vyöhykkeelle sekä suureen osaan Kanadaa keskimääräistä vähemmän, on OpenSnow’n laatima – ei NOAA:n virallinen ennuste. NOAA:n historialliset yhteenvedot kuitenkin osoittavat, että El Niño on vähentänyt lumisateita useilla pohjoisilla alueilla, kuten Kalliovuorten pohjoisosissa, Tyynenmeren luoteisosassa ja Länsi-Kanadassa.
Siksi varovaisin tulkinta on alueellinen lumisateen painotus, ei varma ennuste yksittäiselle osavaltiolle, hiihtokeskukselle tai kaupungille.
Voimakas El Niño voi suosia aktiivisempaa myrskyreittiä kohti Yhdysvaltojen etelä- ja länsiosia. NOAA:n historiallisissa analyyseissä El Niño -vuosiin on yhdistetty tavallista enemmän runsassateisia ja suurten virtaamien päiviä Yhdysvaltojen länsiosissa, erityisesti lounaisosissa.
Kalifornialle tämä voi tarkoittaa hyödyllisiä sateita ja korkeiden vuoristoalueiden lumipeitettä. Samalla lämpimät tai lyhyessä ajassa keskittyvät sateet voivat lisätä rankkasateiden, nopean valunnan, maanvyörymien ja tulvien riskiä. Rannikkoyhteisöihin kohdistuva vaara voi kasvaa entisestään, jos korkea aallokko, vedenpinnan nousu ja runsaat sateet osuvat samaan aikaan.
Kyse on riskien kasvusta, ei ennusteesta tietyn ilmakehän joen, rannikkotulvan tai muun yksittäisen tapahtuman toteutumisesta. Kuukausia etukäteen laadittu vuodenaikaisennuste ei pysty määrittämään yksittäisiä myrskyjä.
Häiriintynyt tai heikentynyt napapyörre voisi tuoda osiin Pohjois-Amerikkaa lyhytaikaisia kylmänpurkauksia, jotka tilapäisesti peittäisivät alleen El Niñon laajemman lämpimän pohjoisen kuvion. NOAA:n toimittama El Niño -ennuste ei kuitenkaan osoita, että napapyörteen häiriö varmasti tapahtuisi. El Niño ei myöskään yksin ratkaise sen ajoitusta tai voimakkuutta.
Käytännössä vuodenaika voi olla pohjoisella vyöhykkeellä keskimäärin lämmin ja sisältää silti purevia pakkasjaksoja useiden päivien tai viikkojen ajan. Kausiennustetta ei siksi pidä lukea päiväkohtaisena talvisääennusteena.
El Niño muuttaa usein sademääriä paljon Pohjois-Amerikkaa laajemmalla alueella. NOAA pitää luotettavimpina yhteyksinä tavallista vähäisempiä sateita Indonesiassa ja Pohjois-Etelä-Amerikassa sekä tavallista runsaampia sateita Kaakkois-Etelä-Amerikassa, päiväntasaajan itäisessä Afrikassa ja Yhdysvaltojen eteläosissa.
Tässä käsitelty aineisto ei kuitenkaan tue väitteitä siitä, että Vietnamin sadekausi päättyisi aikaisin tai että Panamaan, Etiopiaan ja Intiaan syntyisi varmasti kuivia oloja talvella 2026–2027. Paikalliseen monsuuniin vaikuttavat muun muassa tarkasteltava vuodenaika ja El Niño -ilmiön täsmällinen rakenne.
Sama varovaisuus koskee Atlantin hurrikaanikautta. El Niño voi lisätä yläilmakehän tuuliväännettä trooppisella Atlantilla, mikä yleensä vaikeuttaa joidenkin trooppisten syklonien kehittymistä. Hurrikaanien määrään vaikuttavat kuitenkin myös meren lämpötila, kosteus, Afrikan itäaallot ja monet muut tekijät. Voimakas El Niño on siis hurrikaanitoimintaa hillitsevä tekijä, ei tae hiljaisesta kaudesta.
Saatavilla oleva näyttö tukee melko varmaa vuodenaikaista johtopäätöstä: talvella 2026–2027 koetaan todennäköisesti erittäin voimakas El Niño, joka jatkuu alkukevääseen. Tämä lisää tavallista sateisemman sään mahdollisuutta Yhdysvaltojen etelä- ja länsiosissa sekä tavallista lämpimämmän sään mahdollisuutta suurella osalla pohjoista vyöhykettä.
Rajoitukset ovat yhtä tärkeitä. NOAA ei ole vahvistanut ennätyksellistä tapahtumaa tai yli kolmen celsiusasteen huippua. Lumimäärät riippuvat korkeudesta ja lämpötilasta, napapyörteen häiriötä ei ole ennustettu varmaksi, ja tarkimmat väitteet eri maiden kuivuudesta tai sadekauden muutoksista ovat edelleen epävarmoja. Kalifornia voi saada sekä arvokasta vuoristosadetta että lisääntyviä tulva- ja rannikkoriskejä, jos lämpimät ja kosteutta sisältävät myrskyt toteutuvat.