Xuelong 2 kartoittaa arktista merijäätä seitsemällä tutkimusasemalla

Xuelong 2:n asemat on tarkoitus sovittaa yhteen tutkimusalus Xuelongin aiemmin kartoittamien asemien kanssa. Yhdessä ne muodostavat laajemman havaintoverkoston, jonka avulla voidaan tutkia ilmakehän, merijään ja meren vuorovaikutusta sekä niiden yhteyksiä arktiseen ekosysteemiin.

Yli 20 tutkimustehtävää jään päällä ja alla

Jääasemavaiheeseen kuuluu yli 20 tutkimus- ja käyttötehtävää. Raportoidut menetelmät sisältävät muun muassa:

• kertakäyttöisten, jäältä ajelehtivien mittapoijujen laskemisen
• lumen ja jääytimien näytteenoton
• jäänalaisen veden keräämisen
• merijään havainnoinnin kaukokartoituksella
• ilmakehän pystysuuntaisten profiilien mittaamisen
• jäänalaiset merentieteelliset ja hydrologiset mittaukset

Eri menetelmät täydentävät toisiaan. Jää- ja lumiytimet antavat tietoa jään rakenteesta ja kunnosta, kun taas ajelehtivat poijut voivat jatkaa mittauksia liikkuessaan jääpeitteen mukana. Kaukokartoitus laajentaa havaintoja tutkimusaseman välittömän ympäristön ulkopuolelle, ja ilmakehän sekä jäänalaisen meren mittaukset kuvaavat olosuhteita jäälautan ylä- ja alapuolella.

Mitä arktisesta muutoksesta halutaan selvittää?

Tutkimukset tehdään merijään sulamiskaudella. Tavoitteena on seurata neljän toisiinsa liittyvän kokonaisuuden muutoksia:

1. Ilmakehä: jään yläpuoliset olosuhteet ja pystysuuntaiset profiilit
2. Merijää: jääpeitteen fyysinen tila ja muuttuvat ominaisuudet
3. Pintameri: jään alapuolisen vesikerroksen olosuhteet
4. Jäänalainen ekologia: jäälautan alla tapahtuvat biologiset ja ekologiset prosessit

Keskeinen tieteellinen kysymys on, miten Pohjoisen jäämeren merijää muuttuu nopeasti ja millaiset mekanismit muutosta ohjaavat. Samalla kerätään aineistoa siitä, miten arktinen ekosysteemi kehittyy fyysisen ympäristön muuttuessa.

Kun havaintoja tehdään ilmakehästä, jäästä, merestä ja ekologiasta samassa tutkimusasetelmassa, niiden välisiä yhteyksiä voidaan tarkastella kokonaisuutena. Tämä auttaa selvittämään esimerkiksi sitä, miten merijään sulaminen muuttaa ilman ja meren vuorovaikutusta sekä jäänalaisia elinympäristöjä ja prosesseja.

Jääkarhut ovat kenttätyön merkittävä turvallisuusriski

Jääasemilla työskentelyyn liittyy erittäin kylmien olojen lisäksi epätasainen ja vaikeakulkuinen jääpinta. Raporttien mukaan suurin yksittäinen turvallisuusriski tutkijoille ovat kuitenkin jääkarhut. Retkikunta on siksi laatinut erilliset jääkarhujen torjuntaa ja hätätilanteita koskevat suunnitelmat sekä varannut käyttöönsä torjuntaan, karkottamiseen ja hätätilanteisiin tarkoitettuja välineitä ja tarvikkeita.

Julkisuudessa olevissa raporteissa ei eritellä varusteita tai yksityiskohtaisia toimintatapoja. Kyse on siis dokumentoidusta varautumisesta, ei julkistetusta yksityiskohtaisesta turvallisuusohjeesta.

Miksi havainnoilla on merkitystä?

Xuelong 2:n tutkimus yhdistää useiden arktisen ympäristön osien mittaukset samaan havaintoverkostoon aikana, jolloin merijää käy läpi voimakasta kausittaista muutosta. Aineiston tarkoituksena on tukea tutkimusta, joka selvittää merijään nopean muutoksen syitä ja mekanismeja sekä arktisen ekosysteemin kehitystä.

Käytännössä retkikunta kokoaa yksityiskohtaista kuvaa siitä, mitä tapahtuu merijään yläpuolella, sisällä ja alapuolella. Samalla se kerää pitkäkestoisempaan tutkimukseen soveltuvia havaintoja, joiden avulla näiden muutosten yhteyksiä voidaan seurata ajan mittaan.